Kirja-arviot
|
Taloustiede filosofien luupin alla
Ilkka Niiniluoto (toim.):
Talous ja filosofia.
Gaudeamus 2013. 205 sivua.
|
Talous hallitsee ja pyörittää nykyään
maailmaa, mikä ulottuu
yliopistoihin ja muihin tieteen
pyhättöihin asti. Jopa monet filosofit
ovat Pekka Himasen tavoin
valjastaneet filosofian talouden
asiaa ajamaan.
Talous ja filosofia -kirjan filosofit
sen sijaan asettavat rohkeasti
talouden filosofisen kritiikin
kohteeksi — onhan kaiken panteistisen
jumalan tavoin läpäisevä
talous muodostunut ihmisille
selviöksi jos jokin. Niinpä filosofian
kyky tunkeutua asioiden alle
ja taakse pystyy paljastamaan ja
kyseenalaistamaan myös talouden
lähtökohdat ja perustukset.
Kirjassa tartutaankin kriittisellä
kädellä taloustieteeseen, jolla
on tänään melkein samanlainen
auktoriteettiasema kuin teologialla
keskiajalla.
Taloustieteen peruspilari, ihmiskäsitys
on hyvin yksipuolinen
ja niin heikko, että osa taloustieteen
kyvyttömyydestä ymmärtää
ja ennakoida meneillään olevaa
taantumaa johtuu paljolti sen ihmiskäsityksestä.
Ihminen supistuu ja pelkistyy
taloustieteessä homo economicukseksi,
joka laskee tarkasti kuin
kone jokaisen teon ja tekemättä
jättämisen tuoman taloudellisen
hyödyn. Homo economicus on
kuin elävä laskukone, jonka laskelmiin
eivät vaikuta tunteet eivätkä
muutkaan inhimilliset asiat.
Taloustiede mainostaakin olevansa
objektiivinen ja matemaattisen
tarkka luonnontiede — vaikka
se tutkii ihmisten toimia siinä
missä sosiologia ja psykologiakin.
Mutta jos esimerkiksi laman
köyhdyttämät asuntovelalliset
toimisivat kuin laskukoneet, he
olisivat luopuneet kannattamattomiksi
käyneistä sijoituskohteistaan.
Näin useimmat asuntovelalliset
eivät kuitenkaan toimineet,
koska asunto on heille koti, inhimillisen
olemassaolon tyyssija.
Kirjassa on myös paljon puhuva
esimerkki menestyneestä
tutkimusryhmästä, joka teki
merkittävää kieliteknologista tutkimusta.
Mutta kun ryhmä alkoi
tehdä yhteistyötä yritysten kanssa
ja perusti yrityksiä itsekin, kaupallistuminen
ja siihen liittyvät
patentoimiset ja muut salailut ja
omistusristiriidat johtivat ryhmän
hajoamiseen.
Taloudellinen oman voiton
pyynti ja kilpailu tulivat perinteisten
tieteellisten hyveiden,
pyyteettömyyden ja avoimuuden,
tielle. Itsekäs taloudellinen ihminen
joutui törmäyskurssille
viisaan ihmisen kanssa.
Viisaan ihmisen puolta pitävä
Talous ja filosofia on ensimmäinen,
mutta toivottavasti ei
viimeinen kriittinen filosofinen
kannanotto talouteen ja sen selviöihin.
Ja vaikka kirjoittajat ovatkin
akateemisia filosofeja, heidän
katseensa yltää konkreettisiin ja
ajankohtaisiin tapahtumiin. Kirja
on pakollista luettavaa etenkin
taloustieteilijöille ja sitä opiskeleville.
Pekka Wahsltedt
|
Pirulliset ongelmat vaativat kollektiivista älykkyyttä
Pirkko Vartiainen, Seija Ollila, Harri
Raisio & Juha Lindell:
Johtajana kaaoksen
reunalla — kuinka selviytyä
pirullisista ongelmista?
Gaudeamus, 2013.
|
Vaasan yliopistossa työskentelevät
kirjoittajat tarttuvat olennaisen
tärkeään asiaan.
”Toivomme, että teos toisi
suomalaiseen päätöksenteko-,
johtamis- ja organisaatiokulttuuriin
kykyä nähdä, että asiat eivät
ole aina sitä, miltä ne vaikuttavat,
eikä ongelmia aina käsitellä
parhaalla mahdollisella tavalla”,
kirjoittajat kutsuvat ajattelun uudistamiseen.
Pirullisen ongelman käsite
juontaa juurensa saksalaissyntyisen
suunnittelutieteen professori
Horst W. Rittelin ajatuksista. Rittel
jakaa ongelmat kesyihin, monimutkaisiin
ja pirullisiin.
Kesy ongelma voi olla hyvinkin
vaativa. Ongelman ratkaisun
luonne (esim. pelin säännöt tai
esimerkiksi asiantuntemukseen
perustuva ratkaisumalli) tekee
siitä kuitenkin Rittelin käsityksen
mukaan kesyn.
Pirullista ongelmaa ei voi kesyttää
tekemällä se yksinkertaiseksi,
vaikka usein organisaatioiden
johto tekeekin juuri näin.
”Yleisintä on, että johtajat
määrittelevät ongelman sisällön
siinä vaiheessa, kun heillä ei ole
vielä tietoa ongelmasta kokonaisuutena.
Kokonaiskuvan hämärryttyä
johtajat sitten keskittävät
tarmonsa yksityiskohtien tai helposti
havaittavien tekijöiden selvittämiseen.
Näin itse pirullinen
ongelma jää ratkaisematta”, kirjoittajat
siteeraavat Jeff Conklinia.
Pirullisia ongelmia luonnehtivat
muutamat yleiset seikat.
Ratkaisut niihin eivät ole oikeita
tai vääriä. Niihin tavoitellaankin
”ratkaisua, jonka kanssa voi elää”.
Ratkaisemisessa ei ole selkeätä
loppua. Laajempi ymmärrys johtaa
siihen, että ehdotettuja ratkaisuja
muokataan tai laaditaan jopa
täysin uusia ratkaisuja.
Pirulliset ongelmat ovat uniikkeja
ja uudenlaisia. Se mikä toimi
kerran ei välttämättä toimi toista
kertaa, vaikka konteksti olisi samanlainen.
Ongelmiin on löydettävissä
paljon toisistaan poikkeavia
ratkaisuvaihtoehtoja. Koska
toiminnalla on aina seurauksensa
— jotka ovat usein peruuttamattomia
— ongelmatilanteissa täytyy
tasapainotella uuden oppimisen
mahdollisuuden ja sekä ratkaisuvaihtoehtojen
kustannusten
ja odottamattomien seurausten
välillä.
”Suomalaisessa yhteiskunnassa
arvostetaan autoritaarista
johtamismallia ja sen eri ilmenemismuotoja.
Käytännössä tämä
tarkoittaa, että johtaminen yhdistetään
yhteen, mielellään vahvaan
henkilöön tai pieneen joukkoon
korkean tason asiantuntijoita tai
päätöksentekijöitä.
Autoritaarinen johtaminen
on harvoin hyvä tapa ratkaista
pirullisia ongelmia”, kirjoittajat
toteavat.
Pirulliset ongelmat vaativat
kollektiivista älykkyyttä. Kirja
esittelee erilaisia keinoja tuottaa
kollektiivista älykkyyttä. Esimerkiksi
dialogikartoitus-menetelmässä
tavoitteena on tehdä jokaisesta
ryhmän jäsenestä aktiivinen
toimija. Ryhmän keskustelua
ohjaa fasilitaattori.
Vaativien asioiden käsittelyssä
dialogikartoitus konkretisoi
kompleksisuuden kaikkien nähtäville.
Tällöin on mahdollista
nähdä ongelman eri elementtien
välillä yhteyksiä.
Pirulliset ongelmat haastavat
kuuntelemiseen ja kunnioitukseen.
Tuula-Maria Ahonen
- Painetussa lehdessä sivu 44
|