Hyöty vie tutkimusta

Koulutustarjonnan karsiminen voi tieteentutkija Reetta Muhosen mielestä johtaa alueellisiin eroihin korkeakoulutuksen laadussa – pääkaupunkiseudun eliittiyliopistot ja muut. Muhosen mielestä välittömän hyödyn etsintä vaikuttaa jo liiaksi tutkimuksen tekemiseen.

Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen yhtenä tavoitteena on, että niiden profiilit ovat selkeämpiä. Päällekkäistä koulutustarjontaa on tarkoitus karsia. Tutkijatohtori Reetta Muhonen ymmärtää hyvin, jos korkeakouluissa on vaikea lähteä karsimaan koulutustarjontaa profiilin selkeyttämiseksi. Hän työskentelee Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskus TaSTIssa.

— Ei ole helppoa avata keskustelua siitä, että mikä ala meillä on vahva ja mikä heikko. Että mistä voitaisiin luopua. Ja pidän karsimista oikeasti haastavana, sillä täytyisi samalla säilyttää tutkintojen ja tutkimuksen monitieteisyys. Jos jostakin luovutaan, pitäisi voimakkaasti kehittää yhteistyötä muiden korkeakoulujen kanssa, Muhonen miettii.

Monitieteisyys ja -alaisuus ovat vahvistuvia trendejä tutkimuksessa ja koulutuksessa. Muhonen on huolissaan, että erityisesti opiskelijoiden parissa tämä trendi voi heikentyä rakenteellisen kehittämisen myötä.

— On opiskelijoiden etu, että he voivat valita monista eri sivuaineista. Jos omassa korkeakoulussa on tarjontaa karsittu, kuinka paljon opiskelijalta voi edellyttää matkustamista ja millaisella tuella. Ja jos korkeakoulu karsii omaa tarjontaansa, kaventaako se samalla omaa osaamistaan?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tehokas ja toimiva korkeakouluverkko edellyttää tiivistyvää yhteistyötä ja voimien yhdistämistä. On muodostettava entistä suurempia yksikköjä, joilla on edellytykset kehittyä laadultaan ja vaikuttavuudeltaan kansainvälisesti korkealle tasolle.

— Voitaisiin kuitenkin vielä kysyä, että kuinka tärkeänä meillä pidetään tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamista. Kuinka merkittävänä nähdään korkeakoulutuksen alueellisen saatavuuden turvaaminen? Jos luodaan eliittiyliopistoja pääkaupunkiseudulle, luodaan samalla alueellisia eroja korkeakoulutuksen laadussa.

Tampereella uudistetaan taas

Reetta Muhosen oma yliopisto on mukana prosessissa, jossa rakennetaan uudenlaista korkeakoulua Tampereelle. Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat luomassa uutta keskinäistä korkeakouluyhteisöä.

— Rakenteiden uudistaminen yhteistyön mahdollistamiseksi on toki hyvä asia. Esimerkiksi opiskelijan mahdollisuudet löytää ohjaaja läheltä omalle tutkimukselleen ehkä lisääntyvät. Mutta pelkät rakenteet eivät välttämättä johda automaattisesti yhteistyöhön, Muhonen muistuttaa.

Yhteiskuntatieteet, tekniikka, lääketieteet, taloustieteet ja näiden uudenlaiset yhdistelmät ovat nimetyt tamperelaisten korkeakoulujen vahvuuksiksi. Nyt jo on tiivistetty esimerkiksi matematiikkayhteistyötä TAY:n ja TTY:n kanssa. Yhteistyössä kolmen korkeakoulun kesken puolestaan toteutetaan muun muassa yrittäjyysopintoja.

— Yhteiskuntatieteilijää hieman huolestuttaa, että miten opetuksen ja tutkimuksen painopisteet tulevat muuttumaan.

Uuteen korkeakouluyhteisöön on tarkoitus luoda uusi tutkintorakenne. Tutkinto-ohjelmat ylittäisivät vanhoja raja-aitoja.

— Onhan tässä hirveästi avoimia kysymyksiä. Miten sama tutkinto on työelämäorientoitunut ja antaa valmiudet teoreettisemmin suuntautuneisiin maisteriohjelmiin? Minkälaiset pääsykokeet opiskelijoille on, mitä valmiuksia testataan?

Tampereen yliopisto on vastikään saanut päätökseen suuren organisaatiouudistuksen. Se on vaatinut aikaa ja voimia niin hallinnon työntekijöiltä, tutkijoilta ja opettajilta. Uusi uudistus ei päästä henkilökuntaa ainakaan rutinoitumaan.

Päätöstentekijät kaipaavat tutkimustietoa

Ulkopuolisen rahoituksen muuttuminen entistä kilpaillummaksi ohjaa sekin yliopistoja ja niiden yksikköjä muun muassa tutkimuksen profilointiin. Esimerkiksi Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostolla on vuosittain käytettävissään tutkimusrahoitukseen noin 57 miljoonaa euroa. Neuvoston jäsenet nimittää valtioneuvosto. Neuvoston ehdotukset tämän vuoden tutkimusteemoiksi liittyvät teknologiamurroksiin, ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan ja tasa-arvoon. Rahoitusvälineen on katsottu kiristävän tutkimuksen poliittista ohjausta. Reetta Muhosta kritiikki askarruttaa.

— Teemat ovat yhteiskunnallisesti relevantteja ja tutkimuksellisesti perusteltuja. Näistä aiheista tehdään ja tehtäisiin tutkimusta joka tapauksessa. Teemoihin on vielä tulossa tarkennuksia. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tutkijoille jää tilaa vaikuttaa kysymyksenasetteluihin, Muhonen huomauttaa.

Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa tutkimuksia, jotka tuottavat ratkaisuja merkittäviksi katsottuihin suomalaisen yhteiskunnan haasteisiin. Muhonen ei pidä hyvänä, jos hyötynäkökulma alkaa ohjata liian tiukasti tutkimuksen tekemistä.

— On vaarallista, jos lähdetään liikaa korostamaan tutkimuksen välitöntä hyötyä. Tutkimuksen aikajänteet ja siten myös tuloksellisuus ovat todella pitkiä. Tutkimuksen kaikki hyödyt eivät ole heti purettavissa eikä ennakkoon pitäisi olettaa tutkimustuloksia.

Strategisen tutkimuksen luonnetta on kuvailtu myös hallituksen tutkimuksena, joka on herättänyt huolta tieteen vapauden vaarantumisesta. On mietitty, että tuleeko tutkimuksesta osa ylimmän poliittisen johdon alaista koneistoa. Siinä ei kuitenkaan sinällään ole mitään pahaa, että päätöstentekijä kaipaa tutkimustietoa päätösten perustaksi. Tieteellinen tieto on aina vain osa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavista asioista.

— Tutkijan tehtävä ei ole kertoa, mitä pitäisi tehdä vaan pikemmin näyttää, miten asiat ovat.

— Strategiset tutkimukset eivät ole ainoita keinoja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Tuomalla tutkimuksensa julkisuuteen voi herättää keskustelua tärkeiksi katsomistaan aiheista. Tutkijoiden pitää tällöin käyttää aikaa ja nähdä vaivaa tutkimustulostensa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden eteen.

Tieteellisiä julkaisuja uralla etenemiseksi

Reetta Muhonen on tutkijan urallaan tehnyt itsekin useita tutkimuksia opetus- ja kulttuuriministeriölle. Hänelle ne ovat olleet myönteisiä kokemuksia.

— Kokemukseni hankkeista, joissa tutkimusongelmaa luodataan yhdessä eri organisaatioita ja tiedonintressejä edustavien toimijoiden kanssa, ovat myönteisiä. Yhdessä keskustellen voimme löytää tutkittavan ilmiön kannalta kiinnostavia kysymyksiä. Tilaustutkimuksen kiinnostuksen kohteet ovat tulleet usein hyvin lähelle perustutkimuksellisia kysymyksenasetteluja. Näistä tutkimuksista olemme tutkijakollegoideni kanssa tehneet myös artikkeleita kansainvälisiin tieteellisiin julkaisuihin. Kansainväliset tieteelliset julkaisut ovatkin edellytys tutkijan uralla etenemiselle, ja samalla haaste, jos tekee tilaustutkimuksia, Muhonen mainitsee.

Muhonen jatkaa huomauttamalla, että harva voi heittäytyä pelkästään akateemisen rahoituksen varaan.

— Valmius ottaa vastaan myös tilaustutkimuksia tuo joustoa ja täydentää työllistymismahdollisuuksia epävarmassa akateemisessa maailmassa.

Parhaillaan Muhonen työskentelee tutkijana OKM:n hankkeessa, jossa tutkitaan tutkimuksen tieteidenvälisyyttä ja laatua. Sitä ennen hän työskenteli Tekesin rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkittiin korkeakoulujen yritysyhteistyötä.

— Olen pyrkinyt tekemään niin yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta kuin tutkinut tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Siitä suunnittelen post doc -tutkimustakin. Mutta paljon työskentelyäni ohjaa kuitenkin se, mistä ja mihin löytyy rahoitusta.

teksti Mia Hemming
kuva Sakari Piippo

• Painetussa lehdessä sivu 18