ACATIIMI 2/16 tulosta | sulje ikkuna

Luottamus ja kilpailu

Monimutkainen ja yhteenkytkeytynyt yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Monet yhteiskunnan tukipilareista, valuutoista kansainvälisiin järjestöihin, romahtaisivat ilman luottamuspääomaa. Näin on myös tieteen laita.

Tieteen laadunvarmistusjärjestelmät, kuten vertaisarviointi, perustuvat luottamukseen ja oletukseen tutkijoiden rehellisyydestä. Näin etsitään ja korjataan virheitä, joita inhimilliset tutkijat tekevät, mutta tutkimustoiminnan vinoutumien saati häikäilemättömän tieteellisen vilpin edessä ne ovat voimattomia.

Varsinaista vilppiä tehdään ajoittaisista näyttävistä otsikoista huolimatta tutkimustyössä erittäin vähän, mutta erilaisia virheitä senkin edestä. John Ioannidis esitti kymmenen vuotta sitten, että jopa puolet julkaistuista tutkimustuloksista biolääketieteen alalla olisivat virheellisiä. Myöhemmin vastaavia arvioita on esitetty muillakin aloilla, ja syyksi esitetty tutkimustoimintaan pesiytyneitä huonoja käytäntöjä, kuten pieniä otoskokoja ja menetelmävirheitä. Yhteisenä nimittäjänä on, että tällaisia virheitä tehdään, kun halutaan saada paljon tuloksia nopeasti ja halvalla.

Koveneva kilpailu ja "publish or perish" -ajattelu ohjaavat tutkimustoimintaa lyhytjänteisempään suuntaan. Vaikka tutkijat itse oppisivatkin selviytymään lisääntyvän "nollatutkimuksen" kanssa, murentaa se tieteen luotettavuutta muun yhteiskunnan silmissä. Julkaisupaineen lisäksi kilpailu minuuteista mediassa yllyttää helposti liioittelemaan tulosten merkitystä. Kun vuoroviikoin lehtiin putkahtaa täysin päinvastaisia tuloksia vaikkapa ruokavalioiden vaikutuksista, ei ole ihme, jos uskottavuus on koetuksella.

Olisi helppo syyttää tilanteesta esimerkiksi maan hallitusta, jonka tutkimusrahoitusleikkaukset toki toteutuessaan tuhoavat tulevina vuosina paljon vaivalla rakennettua osaamispääomaa. Ongelmat ovat kuitenkin paljon vanhempia kuin ässähallitus, ja kumpuavat tiedeyhteisön sisältä vähintään yhtä paljon kuin ulkoisista paineista.

Kilpailu on luonnollinen osa tieteellistä elämää. Halu löytää jotain uutta ensimmäisenä ajaa tutkijoita eteenpäin, ja ohjaa hakemaan uusia polkuja jo tallattujen sijaan. Kilpailtu rahoitus ei itsessään ole ongelma, vaan sinänsä viisasta politiikkaa tukea perusteellisten vertaisarvioiden perusteella parhaita ryhmiä ja suunnitelmia. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos käytettävissä ei lisäksi ole ns. pehmeää rahaa.

Parhaatkaan ryhmät eivät voi elää vain ulkopuolisella rahoituksella, vaan yliopiston pitää kantaa tutkimusryhmiä "kuivien kausien" yli, ja turvata jatkuvuus silloin kun moni projekti päättyy yhtä aikaa. Näin tutkimukseen saadaan pitkäjänteisyyttä ja vähennetään tarvetta "spämmätä" maailmalle artikkeleita vain artikkeleiden julkaisemisen vuoksi. Yliopistojen täytyy myös voida kasvattaa uusia ryhmiä ja tutkimussuuntia: akateemisen flooran ja faunan moninaisuus on koko ekosysteemin olemassaolon kannalta välttämätöntä.

Kun tutkimuksen merkitys osaamiseen perustuvassa yhteiskunnassamme nousee, mutta rahoitus ei, on meidän myös opittava tekemään asioita järkevämmin. Tutkijayhteisössä suggestoimme itsemme helposti kilpailumielialaan, ja näemme kollegat uhkina omalle menestyksellemme, emmekä yhteistyökumppaneina.

Pystyttämämme yliopistojen johtamisjärjestelmät valitettavasti ruokkivat tätä noidankehää, emmekä ole pystyneet "rakenteellisen kehittämisen" ja "profiloitumisen" diskurssien pyörteissä löytämään tietä monitieteisiin ja entistä laadukkaampiin, vaikuttavampiin ja kestävämpiin toimintamuotoihin, kuten aineistojen jakamiseen ja avoimempaan tieteentekoon ylipäänsä.

Luottamus on vuorovaikutusta. Hallituksen luottamus yliopistoväen piirissä on kriisissä, mutta tunne on molemminpuolinen. Demokratiassa emme voi olettaa, että yliopistojen rahoituksen turvaaminen onnistuisi vain toistamalla itsellemme, miten tärkeitä me olemme. Luottamus tieteeseen tuo luottamusta tieteentekijöihin, ja jos emme itse voi luottaa toisiimme, miten muut voisivat?

Tommi Himberg
post-doc tutkija,
Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos,
Aalto-yliopisto Twitter @tijh

  • Painetussa lehdessä sivu 18

ACATIIMI 2/16 tulosta | sulje ikkuna