Eurooppalaista kulttuuriperintöä luodaan politiikalla

Euroopan ailahteleva tilanne luo jatkuvasti heijastuksia akatemiatutkija, dosentti Tuuli Lähdesmäen, työhön. Eurooppalaista kulttuuriperintöä tutkiva taidehistorioitsija ja sosiologi tunnistaa Euroopan unionin kulttuuriperintöön kohdistuvista hankkeista ja retoriikasta sekä eurooppalaiseen identiteettiprojektiin liittyvää ylevää kaunopuheisuutta että Euroopan kulttuuriseen integraatioon tähtäävää politiikkaa.

Vapaus, demokratia, solidaarisuus, ihmisoikeuksien sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden kunnioittaminen ja edistäminen ovat aiheita, jotka ovat viime aikoina olleet vahvasti esillä Euroopan unionin poliittisessa keskustelussa. Ne ovat myös aiheita, jotka toistuvat unionin kulttuuriperintöön kohdistuvassa poliittisessa retoriikassa.

Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Tuuli Lähdesmäki tarkastelee monitieteisessä tutkimushankkeessaan Euroopan unionin kulttuuriperintöhankkeita ja niiden politiikkaa. Euroopan tiedeneuvoston rahoituksen (ERC Starting Grant) saanut viisivuotinen EUROHERIT-hanke käynnistyi syksyllä 2015 Lähdesmäen johtamana. Hankkeen tavoitteena on tutkia tapoja, joilla unioni tuottaa ajatusta eurooppalaisista arvoista, kulttuuriperinnöstä ja identiteetistä.

Aihe ei voisi olla ajankohtaisempi, mutta samalla ajatus yhtenäisestä eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä on kaikkea muuta kuin ongelmaton.

- Eurooppa on aina ollut ja tulee olemaan hyvin monikulttuurinen. Menneisyyden tulkinnat ja käsitykset siitä, mikä Eurooppa ylipäätään on tai millainen sen pitäisi olla, ovat erilaisia. Mikä lopulta olisikaan se pohja, jolle yhteinen eurooppalainen kulttuuriperintö voisi rakentua, Lähdesmäki kysyy.

Kulttuuriperinnön politiikka kaipaa avoimuutta

Lähdesmäen hankkeeseen sisältyy laaja kenttätyövaihe, jossa tarkastellaan Euroopan kulttuuriperintötunnuksen saaneita kohteita, niiden paikallisia toimijoita sekä valikointiprosesseja tunnusten myöntämisen taustalla. Vuodesta 2014 lähtien tunnus on myönnetty 20 kohteelle, joiden lisäksi komission virallista päätöstä odottaa tällä hetkelle 9 uutta kohdetta. Tunnuksia myönnetään vuosittain lisää.

- Osa kohteista on tunnettuja ja turistien suosimia, kuten Ateenan Akropolis-kukkula ympäristöineen. Osa taas on sellaisia, joista harva on kuullut, ja jotka ovat itsellenikin vielä melko vieraita, Lähdesmäki kuvaa kohteiden monimuotoisuutta.

Paikalliset kulttuuriperintökentän toimijat ja tahot voivat saada edustamalleen kohteelle tunnuksen, mikäli he onnistuvat perustelemaan jollakin tavalla kohteen eurooppalaisen ulottuvuuden ja merkittävyyden ja läpäisevät hakuprosessiin sisältyvän kansallisen ja eurooppalaisen asiantuntijapaneelin arvioinnin. Suomi on yksi viidestä EU-maasta, joka ei toistaiseksi osallistu komission hankkeeseen.

Yhdeksi tavoitteeksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja identiteetin tutkimisessa Lähdesmäki katsoo avoimuuden lisäämisen. Mikään asia, paikka tai objekti ei ole automaattisesti kulttuuriperintöä, vaan kyse on aina valintojen tekemisestä ja siten mahdollisuudesta käyttää valtaa.

- Kun Euroopan unioni on tekemässä näitä valintoja, on kyseessä aina poliittinen projekti, jonka taustalla on tiettyjä intentioita. Siksi on tärkeää keskustella valintojen perusteista etenkin, kun valittujen kohteiden on tarkoitus edustaa meidän kaikkien eurooppalaisten yhteisesti jakamaa kulttuuriperintöä, Lähdesmäki painottaa.

Kotimaan poliittinen retoriikka puhuttaa

Viimeaikaiset tehokkuuden kasvattamisen odotukset ja hyötyjä korostavien näkökulmien nousu tiede- ja tutkimuspolitiikassa ovat Lähdesmäen mukaan osittain ristiriitaisia.

- Leikkaukset ja tuottavuuden lisäämisen vaateet puristavat tieteenharjoittamista kahdelta suunnalta. Samassa hengenvedossa on esitetty, että yliopistoissa on liian paljon muuta kuin tutkimus- ja opetushenkilökuntaa. Tutkimuksen ja opetuksen tukihenkilöstön osaaminen ja asiantuntijuus ovat tuloksellisuusmittauksissa näkymättömyydestään huolimatta äärimmäisen tärkeitä, Lähdesmäki sanoo.

Julkisen keskustelun pinnalla ovat olleet myös politiikan ja hallituksen toimijoiden käyttämä retoriikka. Lähdesmäki ei ole kokenut kohua aiheuttaneita kielellisiä valintoja sinänsä tieteenharjoittamisen merkittävyyttä polkeviksi, mutta hän tunnistaa negatiivisten sävyjen mahdolliset vaikutukset.

- Esimerkiksi kaiken maailman dosentit -kohussa saattoi olla kyse hetkeen sidotusta retorisesta työkalusta. Tämäntyyppiset lipsahdukset ovat kuitenkin merkittäviä, sillä ne tuovat esiin asenteita ja vaikuttavat siihen, miten tiede ja tutkijat ylipäätään julkisessa keskustelussa näyttäytyvät, Lähdesmäki arvioi.

Rajoja rikkova tieteidenvälisyys avainasemassa

Tämänhetkisessä tiedekeskustelussa arvostetaan sovellettavaa tietoa ja tutkimusta, joiden hyödyt ovat helposti osoitettavissa.

Ensisijaisesti humanistiksi itsensä identifioiva Lähdesmäki ei kuitenkaan ole huolissaan humanististen alojen tulevaisuudesta.

- Elämme maailmassa, joka on erilaisten merkkien, kuvien ja multimodaalisten tekstivirtojen kyllästämä. Humanistit ovat merkitysten ymmärtämisen asiantuntijoita. Tarvitsemme humanistista asiantuntijuutta ja osaamista, jotta pystymme ymmärtämään merkityksiä syvällisesti, tarkastelemaan niitä kriittisesti ja tekemään nykytodellisuudesta perusteltuja tulkintoja, joista on hyötyä niin yhteiskunnalle kuin yksilöille, hän perustelee.

Omassa työssään Lähdesmäki pyrkii ennen kaikkea näkemään eri tieteenalojen välisen yhteistyön ja keskusteluyhteyksien luomat mahdollisuudet.

- Tahdon tutkia tärkeiksi ja merkityksellisiksi katsomiani asioita riippumatta siitä, mihin perinteisen tieteenalan kehykseen ne sijoittuvat. Ajattelen tieteen tekemistä ennen kaikkea tutkimuskysymysvetoisesti, hän painottaa.

Ennakkoluuloton ja luova tutkimuksellinen ote ovatkin eräitä ratkaisevia tekijöitä, jotka toivat Lähdesmäelle Suomen Akatemian akatemiapalkinnon marraskuussa 2015. Palkinto myönnettiin nimenomaan tieteellisestä rohkeudesta.

- Olihan se todella yllättävää. Huomionosoitus kannustaa jatkamaan tutkimustani valitsemiltani lähtökohdilta ja hyödyntämään asiantuntijuuttani humanistina ja kulttuurintutkijana erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten kysymysten tarkasteluun, Lähdesmäki kertoo.

Euroopan tiedeneuvoston Lähdesmäelle myöntämä rahoitus perustuu hyvin tiukkaan kilpailuun ja vaativiin kriteereihin. Lähdesmäki ei kuitenkaan kokenut kaksivaiheista hakuprosessia juuri muita rahoitushakemuksia työläämmäksi.

- Pystyin hyödyntämään ERC-hakemuksessani ideoita akatemiatutkijahakemuksestani. On kuitenkin oleellista huomioida tarkkaan eri rahoittajien logiikka ja kriteerit aina muodollisista ja kielellisistä seikoista lähtien, Lähdesmäki toteaa.

Muotoaan hakeva tutkimusilmiö palkitsee

Lähdesmäen tutkimat kulttuuriperintöhankkeet ovat jatkuvasti käynnissä, alkamassa tai vasta suunnitteilla. Ajankohtaiset ilmiöt haastavat kulkemaan niiden rinnalla ilman varmuutta siitä, mihin hankkeiden muodostama kulttuuriperintöprojekti on kokonaisuudessaan menossa.

Pakolaiskriisi ja muut Eurooppaa tällä hetkellä kuohuttavat aiheet ovat myös haasteita, jotka heijastuvat Lähdesmäen työhön etenkin kenttätyössä.

- Euroopan kiristynyt ilmapiiri, erilaiset poliittiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset jännitteet, unionia halkovat kriisit ja nopeasti muuttuvat tilanteet vaikuttavat tutkimuskohteeseeni. Ajankohtaisuuden vuoksi on vaikea ennakoida, miten kulttuuriperintökeskustelut ja -prosessit kehittyvät, Lähdesmäki kuvaa.

Tutkimuksen ajankohtaisuus on myös palkitsevaa. Eniten Lähdesmäkeä motivoivat samat seikat kuin useimpia tieteen tekijöitä:

- Hienointa on huomata todella ymmärtävänsä tärkeäksi ja mielekkääksi kokemaansa tutkimuskohdetta. Tutkimuskohteen ymmärtämisen kokemus on samalla tutkijan työn henkilökohtaisesti palkitsevin anti, Lähdesmäki toteaa.

Teksti Birgitta Kemppainen
Kuvat Petteri Kivimäki

• Painetussa lehdessä sivu 20