Kunta kuuluu yliopistolaisillekin

Yliopistojen asiat nousevat harvoin esiin kuntavaalien alla. Se on sääli, sillä yliopistojen ja kuntien yhteistyössä olisi paljon parannettavaa.

Kunnat eivät päätä yliopistojen määrästä, painopisteistä tai määrärahoista, mutta ne voivat vaikuttaa yliopistojen ja yliopistolaisten arkeen hyvin monella muulla tavalla. Vastaavasti yliopistot ovat alueillaan korvaamattomia vetureita, mitä tulee elinkeinoelämään, väestöön ja kulttuuriin.

Tästä huolimatta yliopistojen ja niiden sijaintikuntien yhteistyö jää usein pinnalliseksi. Kunnanvaltuustoissa yliopistojen asioista harvoin keskustellaan. Tällaisen yhteenvedon voi tehdä Acatiimin yliopistotaustaisille kunnanvaltuutetuille ja kuntapolitiikkaa tunteville tutkijoille tekemästä kyselykierroksesta. Yhteistyössä tuntuu olevan parantamisen — ennen kaikkea lisäämisen — varaa molemmilla puolilla pöytää.

— Poliitikot haluavat vahvasti vuorovaikutusta yliopiston kanssa, mutta yliopistoissa ei aina ymmärretä, että kuntaa johtavat poliitikot. Yliopiston edustajat ovat enemmän tekemisissä johtavien viranhaltijoiden kanssa, Vaasan yliopiston aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki sanoo. Hän toimi Vaasan kaupunginvaltuustossa vihreiden edustajana vuodet 1997—2008, viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksessa.

Huhtikuussa valittavat kunnanvaltuustot tulevat toimimaan täysin uudenlaisessa tilanteessa. Suuri osa kuntien tehtävistä — sosiaali- ja terveydenhuolto — on määrä siirtää vuoden 2019 alussa maakunnille. Tällöin elinkeinopolitiikan rooli kunnissa luultavasti kasvaa, hallintotieteiden professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta uskoo.

— Kunnista on tulossa kehitysalustoja, joiden kautta syntyy kehitystä ja innovaatioita, eikä tällaista alustaa voi rakentaa ilman yliopistoja ja korkeakouluja. Jos kunnat menevät tähän suuntaan, yliopistojen merkitys kaupunkipolitiikan näkökulmasta jopa kasvaa.

Uudessa tilanteessa myös valtuutetuilta vaaditaan paljon.

— Tarvitaan näkemyksellisyyttä ja syy–seuraussuhteiden hahmottamista. Nämä ovat taitoja, joita nimenomaan akateemisella väellä on. Tätä taustaa varten on käsittämättömän suuri tarve saada valtuustoon akateemista väkeä — nimenomaan kunnan näkökulmasta, Stenvall sanoo.

Tämä tietysti pitäisi myös äänestäjien ymmärtää — mutta yhä lailla akateemisen väen.

Yliopistolla työskentelevien valtuutettujen määrästä ei tiettävästi ole tutkimuksia, mutta yleinen käsitys on, että politiikkaan osallistuminen ei yliopistolaisia suuremmin kiinnosta.

Hannu Katajamäki lähti politiikkaan 1990-luvulla hieman romanttisinkin motiivein: tutkijalla on kunnalleen annettavaa, ja siksi on osallistuttava yhteisistä asioista päättämiseen. Hän kuulostaa nauttineen kuntapolitiikasta, mutta vuoden 2008 vaaleissa hän ei enää lähtenyt ehdolle.

— Minusta yliopistotaustaisilla saisi olla enemmänkin yhteiskunnallista aktiivisuutta, mutta yliopistoissa on kovia paineita. Pitää keskittyä rahan hakuun, kansainväliseen julkaisutoimintaan, tutkintotavoitteisiin, sisäiseen hallintoon… Minäkin jouduin toteamaan, että en voi hoitaa yliopistovelvoitteitani kunnolla, jos jatkan, Katajamäki sanoo.

— Tämän jälkeen yliopistojen tilanne on vain kiristynyt. Ehkä on ihan loogista, että yliopistolaiset eivät halua osallistua, tai eivät pysty, vaikka haluaisivatkin.

Mihin yliopiston asioihin kunnanvaltuustossa sitten voi vaikuttaa? Opiskelija-asuntoihin, julkisen liikenteen yhteyksiin, kampusten pysäköintimahdollisuuksiin, yhteisiin tutkimushankkeisiin ja ihan puhtaasti rahoitukseenkin. Jotkut kunnat ovat lahjoittaneet yliopistoille kokonaisia professuureja. Esimerkiksi Oulu päätti alkuvuonna avustaa yliopiston ja ammattikorkeakoulun kansainvälisen opiskelijavaihdon kehittämistä 400 000 eurolla.

Myös opiskelijoita kunnat voisivat tukea ja hyödyntää enemmän, sanoo aluetieteen professori Seija Virkkala Vaasan yliopistosta. Kunnat ovat monen alan opiskelijoille sekä tärkeitä harjoittelupaikkoja että tulevia työpaikkoja, mutta myös otollisia tutkimuskohteita.

— Aika paljon tehdään esimerkiksi kuntia koskevia graduja, joita ei kunnissa hyödynnetä, Virkkala sanoo.

Monet yliopiston ja kunnan vuorovaikutukseen liittyvät asiat ovat Virkkalan mukaan sellaisia, että niiden merkitys alueellisen vaikuttavuuden kannalta on suuri, vaikka vaikutuksen mittaaminen onkin vaikeaa.

— Valtuutetut eivät aina ymmärrä, miten merkittävää alueen kehitykselle on sekä taloudellisesti että henkisesti, että paikkakunnalla on yliopisto. Jos täällä kysyttäisiin, mikä on tärkeintä alueella, esiin nostettaisiin heti yritykset, ei yliopistoa.

Hannu Katajamäen mielestä yliopistoa kuitenkin arvostetaan suuresti myös valtuustossa, ainakin Vaasassa — samoin kuin yliopistolaisia. Hän kertoo saaneensa ylimääräistä painoarvoa ja arvostusta, koska tuli yliopistosta. Toisaalta yliopistotutkijaan saatettiin välillä suhtautua varovaisestikin: elääkö tuo jossain omassa teoreettisessa sfäärissään?

— Valtuustossa kannattaa heti luoda hyvät suhteet muihin valtuutettuihin ja pyrkiä vuorovaikutukseen. Pidän tärkeänä, että ihmisiin tutustuu kasvotusten, eikä luota pelkkiin Facebook-päivityksiin, Katajamäki sanoo.

Tätä neuvoa kannattaisi hänen mielestään noudattaa myös yliopistojen johdossa. Yliopistolaisten kannattaisi luoda yhteyksiä kunnan vaikuttajiin muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.

— Pitää yrittää kutsua poliitikkoja lounaalle ja keskustella heidän kanssaan. Se ei tarkoita mitään kähmintää, vaan luottamuksellisten, henkilökohtaisten suhteiden luomista.

Jos muilta yhteiskunnan aloilta tulevat valtuutetut saattavat joskus vierastaa yliopistolaisia, opettelemista on Katajamäen mukaan myös valtuustoon ensimmäistä kertaa nousevilla yliopistolaisilla.

— Pitää hyväksyä, että politiikassa paras argumentti ei aina voita, vaikka miten hyvin perustelisi. Täytyy tyytyä siihen, että asioita täytyy ajaa keskustelemalla ja tunnustelemalla. Valtuustossa kohtaa erilaisen maailman, jossa on itselle täysin vastakkaisiakin näkemyksiä. Minulla meni ensimmäinen valtuustokausi kokonaan tämän oppimiseen, mutta vähitellen aloin saada asioista kiinni, ja sitten alkoi tulla menestystäkin.

---

Kysely tutkijoiden asiantuntijaroolissa saamasta palautteesta

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) kerää tietoa tutkijoiden saamasta palautteesta silloin kun he esiintyvät asiantuntijoina julkisuudessa. Esiintymisellä tarkoitetaan esim. tietokirjan julkaisemista, esitelmiä yleisöseminaareissa, haastatteluiden antamista tai kirjoituksia lehdissä, blogeissa tai sosiaalisessa mediassa.

Kyselyssä kerätään tietoa esiintymisen kanavista ja palautteen määrästä ja laadusta. Kyselyssä palaute jaetaan kahteen kategoriaan, asialliseen ja häiritsevään palautteeseen. Asiallinen palaute on positiivista, neutraalia tai perusteltua ja rakentavaa kritiikkiä. Häiritsevä palaute aiheuttaa saajalleen kohtuutonta pahaa mieltä ja ahdistusta. Tutkijan saama palaute voi olla suusanallista tai kirjallista ja se voi esiintyä erilaisissa medioissa, sähköisissä viestimissä ja sosiaalisessa mediassa. Häiritsevä palaute voi olla fyysistä tai sisältää fyysisen uhkauksen. Se voi kohdistua myös asiantuntijan lähipiiriin tai omaisuuteen.

Tutkijan saamat asiallisesti perustellut eriävät mielipiteet tai tieteelliset kiistat eivät ole kyselyssä tarkoitettua häiritsevää palautetta.

Edellinen kysely toteutettiin vuonna 2015. Vastauksia tuli yhteensä 525, joista täydellisiä vastauksia oli 350.

— Saimme paljon kiitosta kyselystä. Tutkijat kokivat kyselyn tärkeäksi, sillä he ovat saaneet tuta koventuneen julkisen puheen. Kiitoksesta kävi ilmi se, kuinka tärkeä on tuoda ilmiö näkyviin. Organisaatiotasolla toivottiin ohjeita, miten toimia, jos saa vihapalautetta ja pahimmillaan uhkauksia, kertoo Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen.

Verkkokysely toteutetaan anonyymisti. Lomake on auki 1.3. — 31.3.2017.

• Linkki kyselyy löytyy Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan verkkosivuilta www.tjnk.fi.

---