Lundin yliopistokirjaston johtaja Lars Bjørnshauge vieraili helmikuussa Helsingissä Suomen tiedekustantajien liiton, Kansalliskirjaston ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan koulutustapahtumassa.

Avoimien julkaisujen portinvartija

Tieteellisen tiedon julkaisukanavien määrä on lisääntynyt huimasti. Tutkijat kaipaavat tietoa kanavien luotettavuudesta. Lars Bjørnshauge perusti jo vuonna 2003 avointen tiedejulkaisujen hakemiston, joka karsii kyseenalaiset julkaisut listalta ja edistää avointa julkaisemista maailmanlaajuisesti.

Avoimet eli open access -tiedejulkaisut tuovat tiedon kaikkien tarjolle — ei ainoastaan niiden, joilla on varaa maksaa tilauksesta. Tämä sopisi hyvin useimmille tutkijoillekin, mutta open access -julkaisut eivät aina tuo tutkimukselle samanlaista näkyvyyttä tai impact factoria eli vaikuttavuuskerrointa kuin maksulliset julkaisut. Lisäksi osa open access -julkaisuista on monella tapaa epäilyttäviä: ne rahastavat tutkijalta julkaisumaksun, mutta laiminlyövät omat velvoitteensa kuten vertaisarvioinnin.

Näitä ongelmia on vuodesta 2003 asti purkanut Lars Bjørnshauge, joka Lundin yliopistokirjaston johtajana perusti avointen tiedejulkaisujen hakemiston (Directory of Open Access Journals, DOAJ). Hakemistosta löytyi alussa 300 kustantajan lehdet, mistä määrä on kasvanut nykyiseen noin 10 000 nimikkeeseen.

— DOAJ auttaa tutkijoita löytämään tutkimukselleen hyvän julkaisukanavan omalla tieteenalallaan sekä myös opiskelijoita ja suurta yleisöä löytämään hyvät avoimen tutkimuksen lehdet ja välttämään epäeettisiä ja kyseenalaisia, helmikuussa Helsingissä Suomen tiedekustantajien liiton, Kansalliskirjaston ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan koulutustapahtumassa vieraillut Bjørnshauge kertoi.

DOAJ toimii 123 maassa, ja pyrkii auttamaan kustantajia maailmanlaajuisesti ja kaikilla tieteenaloilla tekemään lehdistään haluttuja ja avoimia julkaisukanavia. Kaksi kolmasosaa DOAJ-listan lehdistä ei peri tutkijoilta julkaisun prosessointikuluja, vaan ne maksetaan muuta kautta.

Miten DOAJ :n listalle pääsee?

Bjørnshauge kertoi, että DOAJ:n listalle haluava kustantaja täyttää ensin hakukaavakkeen, joka nykyään tarjotaan 13 kielellä. Alussa kaavakkeessa oli 7—8 kysymystä, mutta vuonna 2014 DOAJ tiukensi pääsyvaatimuksiaan, ja nyt hakukaavakkeessa on 54 kysymystä.

— Kysymyksiin vastaaminen on hakijoille iso työ, mutta myös koulutusta lehdille, joista monet ovat pieniä ja julkaisutoiminnassa kokemattomia.

Hakemuksen käsittelyn aikana käydään myös paljon vuoropuhelua hakijan ja DOAJ:n välillä. Kaikki tämä tehdään Bjørnshaugen mukaan siksi, että selviäisi, onko kyseessä hyvä lehti.

— Kysymyksillämme olemme joskus osoittaneet ristiriitaisuuksia myös isojen kustannustalojen, kuten Elsevierin tai Wileyn, lehdistä. Kutsumme hakulomakettamme siis "Best Publishing Practice"- menetelmäksi. Hakijan tiedot saadaan lomakkeelta myös julkiseen tarjontaan.

DOAJ:n hakukaavakkeessa kysytään esimerkiksi lehden rinnakkaisarviointikäytänteistä ja lehden yleisestä avoimuudesta. Lisäksi DOAJ haluaa tietää lehden ja julkaisijoiden oikeuksista julkaistuun materiaaliin. Kustantajan täytyy myös osoittaa julkaistuille artikkeleille arkistointimahdollisuus. Mahdollinen plagiointi eli toisen kirjoituksen kopiointi väärin perustein on tärkeä syy hylkäykseen.

— Jos lehden hakemus hylätään, uusintahaku on mahdollista vasta kolmen vuoden kuluttua hylkäyksestä.

Kyseenalaiset Open access -tiedelehdet

Open access -lehtiä, jotka eivät täytä DOAJ:n kriteerejä, ylläpitäjät kutsuvat ”kyseenalaisiksi lehdiksi”, jotkut saalistaviksi julkaisuiksi. Niiden kustantajat eivät noudata sisällön, palvelujen, avoimuuden eikä liiketoiminnan suhteen hyviä käytänteitä eivätkä julkaisutoiminnassaan parhaita toimintatapoja.

Miksi jotkut tutkijat kuitenkin julkaisevat näissä lehdissä?

— Syitä on monia. Esimerkiksi tutkijan tietämättömyys tai lehden aggressiivinen markkinointi. Joku voi myös kokea tällaisen lehden ainoaksi vaihtoehdoksi saada sisältöä omaan CV:hen tai välttää ulossulkemisen tiedeyhteisöstä.

DOAJ:n listasta hyötyvät Bjørnshaugen mukaan kaikki tutkimukset osapuolet: tutkijoiden ja tieteestä kiinnostuneiden lukijoiden lisäksi myös tutkimusjohto ja rahoittajat.

— Tutkimuksen rahoittajille lehden saama DOAJleima on merkki laadusta, jolloin hakijan käyttämä lehti voi osaltaan olla myönteinen rahoitusperuste. Monet rahoittajat toivovatkin hakijoiltaan paitsi enemmän OA-julkaisuja, myös yhteisiä OA-julkaisulistoja. Se tekisi tutkimuksen laadun arvioinnin ja hakijoiden vertailun rahoittajille helpommaksi, Bjørnshauge selitti.

---