Tutkijoille yritysduuneja

Parantuneet suhdanteet ovat helpottaneet hieman tohtorityöttömyyttä. Yhtä lääkettä tarjoilee PoDoCo-ohjelma (Post Docs in Companies), josta ovat syntyneet ensimmäiset vakituiset työpaikat. Tarkoituksena on laajemminkin tehdä yrityksiä tohtoreille mahdollisiksi työpaikoiksi.

erinteisesti tohtorien ja yritysten tiet eivät teknisiä ja luonnontieteen aloja lukuun ottamatta ole juuri kohdanneet. Nyt on ohjelman lisäksi useita syitä, jotka voivat yhdistää varsinkin vasta valmistuneet tohtorit ja yritysten työpaikat.

Hyvän suhdanteen lisäksi asenteet yritystoimintaa kohtaan ovat kovin toisenlaisia kuin esimerkiksi nyt valmistuvien nuorten vanhemmilla. Yritystoimintaa voi opiskella kampuksilla tai toimia varta vasten perustetuissa yliopistojen ja yritysten yhteisissä projekteissa.

— Yliopistojen omia projekteja on tullut paljon lisää. Erilaiset kyselyt ovat osoittaneet kiinnostuksen kasvaneen molemmin puolin. Paljon on vielä tehtävää, sillä vain 25 prosenttia valmistuneista tohtoreista työskentelee yrityksissä. Määrä on huomattavan vähän, kun sitä verrataan esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Saksaan tai Tanskaan, sanoo ohjelmaa pyörittävän DIMECC Oy:n yhteiskehittämispalveluista vastaava Essi Huttu.

PoDoCo aloitti vuonna 2015, jolloin mukaan lähtivät ensimmäiset rahastot. Nyt ohjelmaa rahoittaa miljoonalla eurolla vuosittain Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Svenska Kulturfonden, Liikesivistysrahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki, Tekniikan edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, KAUTE säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö.

— Meillä on oikeastaan tavoite tehdä itsemme turhaksi, kun tämä jopa kuilu nuorten tohtoreiden ja yritysten välillä tulee umpeen kurotuksi.

Konkreettisesti jaossa on apurahoja vuodeksi, jonka jälkeen vastaanottava yritys maksaa seuraavan vuoden normaalin palkan.

Lähettiläitä moneen suuntaan

Tähän mennessä nuoret tohtorit tai pian väittelevät ovat saaneet 64 apurahaa. Kymmenestä raportoidusta hankkeesta puolet on saanut jatkoa yrityksessä. Muutamalle muulle on tullut lähinnä perhe- tai muita esteitä. Muutto yrityspaikkakunnalle ei sittenkään ole onnistunut. Apurahat ovat Hutun mielestä vain yksi tekijä. Tärkeätä on se, että ohjelmaan osallistuneet ovat lähettiläitä moneen suuntaan. He ovat esimerkkinä yrityksissä, mutta myös korkeakoulumaailmassa.

— Apurahat syntyvät siinä pisteessä, kun yritys ja tohtori ovat löytäneet toisensa. Meillä on myös monta esimerkkiä siitä, kuinka nämä partnerit ovat löytäneet toisensa ilman ohjelman apurahoja. Meillä on tiedosto 500 potentiaalisesta tohtorista ja 200 yrityksestä. Tiedämme, että moni yritys on löytänyt tiedostosta itselleen sopivan henkilön ja sopimus on tehty ilman apurahaa ja sitoutumista ohjelmaan. Tästä olemme vain tyytyväisiä.

Tohtorit kyseenalaistamaan

Miksi yrityksen kannattaa palkata vasta valmistunut tohtori? – Heillä on ensinnäkin uusin tieto, metodologinen osaaminen, analyyttisyys ja kyseenalaistaminen. Toisaalta, vastavalmistuneiden pitää oppia markkinoimaan osaamistaan vähän toiseen tyyliin kuin mihin on totuttu eli pois akateemisesta kontekstista. Yritykset eivät ole kiinnostuneita hienosti kuvatuista väitöskirjan kärjistä, vaan osaamista pitää kuvailla, miten esimerkiksi metodologiassa on vahvoilla. Tohtorit ovat kyseenalaistamisen ammattilaisia. Yritysmaailmassa eletään tuotekehityksessä uudenlaista aikakautta. Kokonaan uusia tuotteita ei synny ilman raikkaita näkökulmia.

Tärkeää työtä

Tohtoriverkoston perustaja ja koordinaattori Miia Kosonen pitää tohtoriosaamisen hyödyntämistä yrityksissä pitkäjänteisenä projektina. Hänen mielestään varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset ovat kasvajia, joilla tähän asti on ollut vain vähän kokemusta tohtoreista.

— Kun pk-yrityksiin vähitellen tulevat ne ensimmäiset tohtorit, heitä tulee varmasti lisää. Isommissa firmoissa tohtoreita on ollut jo vanhastaan.

---

Erikoisteräksiä Turun telakalta

Ensimmäisiä PoDoCo-ohjelmasta vakituisen työpaikan saaneita on Meyer Turun telakalla työskentelevä tekniikan tohtori Ingrit Lillemäe-Avi. Hän on virolainen ja opiskellut laivanrakennusta alun perin Tallinnan teknillisessä yliopistossa, mistä siirtyi Suomenlahden toiselle puolelle Aalto-yliopistoon tekemään maisterin tutkintoaan.

Hänen työtehtävänään telakalla on korkealujuusterästen ja ohuiden kansilevyjen käyttöönottoon tähtäävä kehityshanke – juuri samaa aihepiiriä, mitä hän on itse tutkinutkin. Siksi siirtyminen yliopistosta teollisuuteen oli luonteva siirto: oman tutkimuksen soveltamista käytäntöön. Kyse ei ole vain tilapäisestä projektista, vaan Lillemäe-Avin työsuhde on vakituinen.

— Olin iloinen, kun saatoin muuttaa Turkuun ja tällaiseen tiimiin. Täällä on muitakin kollegoja tutkimassa samoja asioita ja tekemässä omia väitöskirjojaan.

Erikoisteräksiin liittyvällä tutkimuksella on Lillemäe-Avin mukaan paljon annettavaa laivanrakentamiselle, koska niiden avulla voidaan keventää aluksen rakennetta, parantaa energiatehokkuutta ja saada jopa yksi kansitaso lisää.

— Nyt tutkimus jatkuu telakalla, missä yhdessä tuotantoportaan kanssa pohdimme, miten soveltaa ohuita levyjä ja korkealujuusterästä seuraavan sukupolven risteilyalukseen.

Telakan yhteistyökumppaneita ovat Aaltoyliopisto ja teräksen toimittaja SSAB . Tutkimuksella on keskeinen osuus tällaisessa hankkeessa, koska normaaliteräksiin verrattuna korkealujuusteräkset ja ohuet levyt eivät kestä notkahduksia tuotannon laadussa.

— Teräslevyjen paksuudesta keskustellaan luokituslaitosten määräyksissä millimetrin tarkkuudella. Perinteisesti siellä ollaan oltu hyvin konservatiivisia. Tutkimuksen avulla on mahdollista vaikuttaa määräyksiin.

Tohtorin tutkinto on kehittänyt kriittistä ajattelua, mutta myös opettanut jakamaan ison urakan pienempiin välitavoitteisiin.

— Se taito on teollisuudessa aivan yhtä hyödyllinen kuin yliopistossakin.

Teollisuudessa työskentelevänä tohtorina Lillemäe-Avi on vähemmistössä: vain noin joka neljäs tohtori Suomessa tekee töitä yrityksessä. Tohtoreiden suurin työllistäjä ovat edelleen yliopistot. Tekniikan alalla osuus on tosin selvästi suurempi.

Lillemäe-Avi arvelee, että tohtoreiden ja yritysten yhteistyötä hidastavat osaltaan ennakkoluulot.

— Tutkijat pelkäävät joutuvansa tekemään vain tylsää rutiinityötä ja sitä, etteivät ehdi enää tehdä tutkimusta. Yritykset taas ajattelevat, että tutkijat ovat jämähtäneet syvälle omiin tutkimusaiheisiinsa eivätkä osaa tehdä mitään muuta tai näe kokonaiskuvaa.

Lillemäe-Avin mukaan asia ei ole näin ollenkaan, jos vain yrityksellä ja tutkijalla on molemmilla avoin mieli ja yhteinen tavoite kehittää toimintaa.

—PoDoCo tekee mahtavaa työtä saattaessaan yrityksiä ja tutkijoita yhteen.

---