Kirja-arviot

---

Lapsen kehittyminen ja syntyminen kohdusta on suuri elämän ihme. Mutta vielä suurempi ihme on lapsen syntyminen ihmisen toimesta koeputkesta. Tämä ihme koettiin Englannissa vuonna 1978, kun ensimmäinen koeputkilapsi saatettiin maailmaan. Suomen ensimmäinen koeputkilapsi, Antti Eemeli Kujala, näki taasen päivänvalon vuonna 1984.

Antti Eemelin syntyminen ei olisi ollut mahdollista ilman professori Aarne I. Koskimiehen tieteellistä tutkimustyötä. Koskimiehen ansiosta ovat sittemmin sadat lapset saaneet kokea syntymisen ihmeen koeputkesta käsin.

Koskimies kertoo kirjassaan 40 vuotta kestäneestä urastaan tiedemiehenä. Otsikkonsa mukaisesti lyhyt kirja keskittyy ainoastaan Koskimiehen työhön ja siihen liittyviin muistoihin ja mietteisiin.

Koskimies oli jo lapsena kiinnostunut biologiasta ja lisääntymisestä ja keräsi perhosentoukkia ja kasvatti niistä perhosia sekä liittyi Suomen Perhostutkijain Seuraan.

Vuonna 1966 Koskimies aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja mielenkiinto siirtyi perhosista ihmisiin. Hän ryhtyi kliinikoksi ja erikoistui naistentauteihin ja synnytyksiin.

Samana vuonna kun Koskimies sai synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkärin pätevyyden, syntyi maailman ensimmäinen koeputkilapsi kuin tilauksesta tulevaa uraa ajatellen.

Koeputkihedelmöityksen tutkiminen tarjosi uusia polkuja ja mahdollisuuksia, ja lopulta siitä tuli suorastaan elämäntehtävä. Vuodet 1979—1984 Koskimies toimi HYKS-naistenklinikalla sen jälkeen yksityisellä puolella.

Koskimies kuvaa kirjassa koeputkihedelmöityshoitojen kehitystä vaihe vaiheelta. 1980-luvulla kiihtyneellä tekniikan kehityksellä oli tietysti suuri merkitys ja vaikutus tutkimuksen edistymisessä.

Geenitekniikan ja in vitro -hedelmöityksen huima kehitys herättää myös eettisiä kysymyksiä geenien muokkaamisen rajoista. Koskimieskin on omistanut aiheelle luvun. Valitettavasti hän ei tartu filosofiseen eettiseen keskusteluun tekniikan rajoista; lain ja kirkon kantaa sen sijaan esitellään ja kommentoidaan.

Miljoonat kärsivät nykyään lapsettomuudesta, etenkin Afrikassa. Koeputkilapset tuovat avun myöskin uusperheille, kuten homoille ja lesboille.

Huoleen design-vauvojen luomisesta ja eriarvoisuuden kasvusta Koskimies vastaa, että hoidoissa ei voida vaikuttaa syntyvän lapsen ominaisuuksiin. Mutta entä tulevaisuudessa? Tieteen kehitys on tunnetusti arvaamatonta ja yllätyksiä täynnä. Tätä Koskimies ei kirjassa pohdi.

Mutta siitä Koskimies on varma, että luonnon lisääntyvä saastuminen turmelee myös ihmisen herkkää lisääntymiskoneistoa. Samoin stressi ja tupakointi ja miehillä ylipaino heikentävät hedelmällisyyttä.

Pieneen kirjaan mahtuu paljon. Yleistajuisesti ja tiivistäen Koskimies tarkastelee ja arvostelee erilaisia tieteellisiä luuloja ja uskomuksia, jotka elävät sitkeästi vaikka ne on jo kumottu. Hän käy läpi lääketieteen IVF-hedelmöityksen pioneerit ja virstanpylväät 70-luvulta 90-luvulle. Koskimies nostaa esiin kahdeksan ongelmaa, joihin IVF on tuonut avun ja esittelee superjulkkiksia näyttelijöistä laulajiin, jotka ovat kertoneet omista hedelmöityshoidoistaan ja niihin liittyvistä tunteista.

Alku uudelle elämälle -kirja puhuttelee lisääntymistieteestä kiinnostuneiden lisäksi myös kaikkia lapsia hankkimassa olevia ikään, säätyyn ja sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

Pekka Wahlstedt

---