Ylärivissä vasemmalta Jamaica Hakkarainen (ps.), Petri Honkonen (kesk.), Sonja Karppinen (vas.) ja Eelis Loikkanen (kok.). Alarivissä vasemmalta:Tuula Peltonen (sd.), Tapio Puolimatka (kd.), Kari Tanninen (sin.) ja Irina Tuokko (vihr.).

Jyväskylän paneelissa toivottiin yliopistoille työrauhaa

Korkeakoulutukseen ja tutkimukseen keskittyviä vaalipaneeleita on pidetty eduskuntavaalien alla monissa yliopistokaupungeissa. Jyväskylässä kaikki panelistit katsoivat, että yliopistojen rahoitusta ei tulisi enää heikentää, ja kokivat, että yliopistojen työrauha tulisi taata.

Jyväskylän yliopiston tieteentekijät (Jytte) järjesti yhdessä yliopiston muiden henkilöstö- ja opiskelijajärjestöjen kanssa eduskuntavaalipaneelin tiistaina 5.2.2019. Yhteistyö Professoriliiton paikallisosaston, Jyväskylän yliopiston opetusalan lehtoriliiton (JYLL), Jyväskylän yliopiston henkilökuntayhdistyksen (JYHY), Jyväskylän yliopiston ammattiosaston (JYTT) sekä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) kanssa sujui perinteiseen tapaan saumattomasti. Yliopiston päärakennuksella järjestetty tapahtuma keräsi juhlasalin täyteen noin 240 kuulijalla. Lisäksi tilaisuus streamattiin suorana sanomalehti Keskisuomalaisen verkkosivuille.

Paneeliin oli kutsuttu ehdokkaita kaikista nykyisistä eduskuntapuolueista. Asiallista, mutta mielenkiintoista ja jopa värikästä keskustelua tilaisuudessa kävivät sen juontaja Arto Nybergin johdolla Jamaica Hakkarainen (PS), Petri Honkonen (Keskusta), Sonja Karppinen (Vasemmisto), Eelis Loikkanen (Kokoomus), Tuula Peltonen (SDP), Tapio Puolimatka (KD), Kari Tanninen (Sininen tulevaisuus) ja Irina Tuokko (Vihreät).

Vilkkaan keskustelun ohella paneeli herätti panelisteissa nostalgisia tunteita miljöönsä myötä. Kaikilla panelisteilla oli oma historiansa yliopistolla ja sen päärakennuksella — opiskelijana, henkilökunnan edustajana tai yhteistyökumppanina. Paneelin teemana olikin väljästi ottaen yliopisto- ja korkeakoulupolitiikka, minkä lisäksi keskustelussa sivuttiin paljon sellaisia yleispoliittisia kysymyksiä, joihin tieteentekemisen peruskysymykset ja -ongelmat nivoutuvat.

Korkeakoulupolitiikan saralla erityisesti korkeakoulujen perusrahoitus herätti paljon keskustelua. Kaikki panelistit katsoivat, että yliopistojen rahoitusta ei tulisi enää entisestään heikentää, ja kokivat, että yliopistojen työrauha tulisi taata. Osa ehdokkaista toki esitti, että talouden raamit eivät mahdollista merkittäviä lisäpanostuksia tieteeseen ja koulutukseen. Keskustelu korkeakoulujen rahoituksesta laajenikin laajempaan keskusteluun taloustilanteesta varsin nopeasti.

Paneelissa nähtiin etenkin kokoomuksen Eelis Loikkasen, vasemmiston Sonja Karppisen ja SDP:n Tuula Peltosen välillä värikästä keskustelua säästöihin ja investointeihin liittyen. Siinä missä Loikkanen penäsi oppositiolta konkreettisia ehdotuksia kysymykseen siitä, mistä lisärahoitusta saadaan, Peltonen ja Karppinen listasivat sekä omien puolueidensa vaihtoehtoisia budjetteja säästökohteineen että pyydettyjä konkreettisia toimenpiteitä rahoituksen ohjaamiseksi.

Yhtenä ratkaisuna rahoituspaineeseen nähtiin tieteen jatkuva kansainvälistäminen. Kokeneena tutkimusyhteistyön asiantuntijana Sinisen tulevaisuuden Kari Tanninen korosti huippuosaamisen roolia kansainvälisen rahoituksen kentällä ja heitti rahoituskeskusteluissa palloa myös yliopistoille. Keskustan Petri Honkonen puolestaan nosti ansiokkaasti esiin, että yliopistojen keskinäisestä kilpailusta Suomen sisällä tulisi päästä eroon ja paukut säästää kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseen.

Keskinäiseen kilpailuun ohjaava rahoitusmalli sai kritiikkiä myös valtaosalta muista panelisteista. Voimakkain kannatus yliopistojen omalle päätäntävallalle tuli vasemmistolta, SDP:ltä ja vihreiltä. Etenkin vihreiden Irina Tuokko luotti yliopistoihin todetessaan, että yliopistot tietävät itse parhaiten, mitä tutkia. Ajatus sai vastakaikua monelta panelistilta — yliopistojen rahoituksen tulisi tukea niiden osaamista eikä ohjata sitä väärille raiteille.

Paneelissa korkeakoulut ja kattava korkeakouluverkosto nähtiin erityisesti aluepolitiikkaan ja sen kokonaisvaltaiseen toimintaan kietoutuneina tekijöinä. Etenkin vasemmiston Sonja Karppinen korosti korkeakoulujen roolia maakuntien jatkuvan kehittymisen ja niiden elinvoimaisuuden mahdollistajana. Tämän lisäksi monet talouden ja työvoimapolitiikan kysymykset herättivät panelisteissa vilkasta keskustelua. Työllisyyskeskustelussa yliopistojen pätkätyösuhteet ja eri puolueiden keinot työehtojen parantamiseksi jakoivat vahvasti mielipiteitä. SDP:n Tuula Peltonen kritisoi voimakkaasti hallituspuolueiden toteuttamia työehtojen muutoksia, kun taas keskustan ja kokoomuksen edustajat puolustivat hallituksen linjaa.

Siinä missä kristillisdemokraattien Tapio Puolimatka kunnostautui ensisijaisesti tieteen vapautta korostavilla puheenvuoroillaan, keskustelussa muutoin melko pieneen rooliin jäänyt perussuomalaisten Jamaica Hakkarainen osallistui vahvasti keskusteluun opiskelijoiden hyvinvoinnista. Etenkin yleisöstä noussut kysymys opiskelijoille suunnattujen mielenterveyspalveluiden kasvavasta tarpeesta herätti laajaa keskustelua, samoin kuin kysymys opiskelijoiden toimeentulosta. Vasemmisto ja vihreät liputtivatkin asteittaista siirtymistä perustulomalliin myös opiskelijoiden toimeentulon takaamiseksi. Perustulo nähtiin myös keskustassa yhtenä mahdollisuutena tulevaisuuden toimeentulokeskusteluissa.

Lopuksi panelistit ja yleisö kuuntelivat mielenkiinnolla puheenvuoroa, jonka paneelia seurannut yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen esitti. Hämäläinen korosti puheenvuorossaan luottamuksen merkitystä yliopistojen ja yhteiskunnan tulevaisuudelle. Kokonaisuudessaan vaalipaneeli oli onnistunut tilaisuus, jonka hyvässä hengessä käyty asiakeskustelu kantaa toivottavasti myös pitkälle vaalien yli.

---