Varatuomari Jorma Virkkala menehtyi sairauden uuvuttamana 17.2.2019. Virkkala syntyi 8.2.1950 Helsingissä. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1969 Helsingin lyseosta ja oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Virkkala auskultoi Varkauden tuomiokunnassa, ja Itä-Suomen hovioikeus myönsi hänelle varatuomarin arvonimen vuonna 1980. Varusmiespalvelun Virkkala suoritti opintojen lopuksi ja reservissä hänet ylennettiin luutnantiksi.
Virkkala teki pitkän uran ensin Kunnallisessa eläkelaitoksessa ja vuodesta 1987 alkaen Professoriliiton toiminnanjohtajan tehtävässä, josta hän myös jäi eläkkeelle 2016. Virkkalan työuralle osui suomalaisen tieteen ja taiteen sekä tutkimuksen ja opetuksen historiallisia muutoksia. Professoriliiton toiminnanjohtajana Virkkala vaikutti merkittävästi suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten toiminnan kehittymiseen ja niissä työskentelevien professoreiden työn edellytyksiin.
Eläkkeelle jäädessään Virkkala itse nosti esiin kolme tärkeintä urallaan tapahtunutta muutosta. 1990-luvun tärkeä neuvottelujen aihe oli professoreiden siirtyminen kokonaistyöaikaan. Työaikaratkaisua seurasi 2000-luvun neuvottelut yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä. Näissä pitkään kestäneissä neuvotteluissa Virkkalan laajaa työmarkkinaosaamista tarvittiin sovittamaan useiden osapuolten tarpeet yhdessä hyväksyttäväksi kokonaisuudeksi.
Toiminnanjohtajan työn viimeiset kymmenen vuotta olivat uuden yliopistolain valmistelun ja toimeenpanon aikaa. Laki muutti yliopistoissa työskentelevien työehtoja enemmän kuin ehkä mikään aikaisempi muutos. Jälleen tarvittiin Virkkalan kokemusta ja asiantuntemusta tasapainoisen ratkaisun löytämiseksi.
Virkkalan ura Professoriliton toiminnanjohtajana kesti lähes 30 vuotta. Toiminnanjohtaja muodosti aina tiiviin työparin yhdessä liiton puheenjohtajan kanssa, ja Virkkala ehti työskennelle yhdeksän puheenjohtajan kanssa. Hänelle vuosien aikana rakentunut kokemus ja taito olivat aina kaikkien käytettävissä.
Professoriliiton puheenjohtajina muistamme, kuinka Jorma taitavasti työskenteli monesti hyvinkin vahvoja mielipiteitä esittäneiden professoreiden kanssa. Hän sanoikin usein, että liiton puheenjohtaja johtaa puhetta, mutta toiminnanjohtaja toimintaa. Taitavasti johdattaen hän pystyi ohjaamaan sanoja teoiksi ja professoriliitto olikin usein näkyvästi esillä, kun tärkeitä yliopisto-, tutkimusja opetusteemoja käsiteltiin julkisuudessa.
Jorma Virkkala oli professorikunnan parissa kävelevä tietopankki. Hänen muistinsa oli pettämätön ja uudet puheenjohtajat saivat aina hyvän taustatuen hänen osaamisestaan. Jorma piti myös professorien yhteisöllisyyttä korkeassa arvossa ja toimi professorikuntaa arvostaen tilaisuuksissa, joita järjestettiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Professorit ja Professoriliitto ovat kiitollisia Jorma Virkkalan työstä suomalaisen tieteen ja taiteen toimintaedellytysten kehittämiseksi. Jäämme muistamaan Jormaa lämminsydämisenä työtoverina ja tukijana.
Jouni Kivistö-Rahnasto
Kaarle Hämeri
Painetussa lehdessä sivu 57