Ikaroksen ongelma

Asiantuntijoiden ja poliitikkojen suhteet ovat kiristyneet etenkin perustuslain tulkinnassa. Perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja näkee syynä kiristyneen tulkinnan, professorin mukaan tilanne johtuu poikkeuksellisista lakipaketeista. Mutta etäisyyden säilyttäminen ei ole aina helppoa.

Poliitikkojen ja perustuslakiasiantuntijoiden välit näyttävät kiristyneen alkuvuodesta. Eduskunnan puhemies päätti palauttaa tiedustelulait takaisin valiokuntiin perustuslakiasiantuntijoiden arvioitua niiden jääneen valiokuntakierrosten jälkeen edelleen perustuslain vastaisiksi.

Tästä suivaantunut puolustusministeri Jussi Niinistö nimitti asiantuntijoita perustuslakitalebaneiksi. Professori Martin Scheinin teki Niinistön nimittelystä tutkintapyynnön, mutta poliisi ilmoitti, ettei sillä asiassa tutkintavaltaa.

Kun myös sote-uudistuksesta ei kolmannellakaan yrityksellä saatu perustuslain mukaista ilman merkittäviä tarkennuksia, on vaikea välttää vaikutelmaa, että ainakin hallituksen mielestä perustuslakivaliokunta asiantuntijoineen näyttäisi vaativan lakiesityksiltä enemmän kuin mihin vaalikauden aikana pystytään.

Perustuslakivaliokunnan entinen pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyään väitöskirjaa aiheesta tekevä Kimmo Sasi katsookin perustuslain tulkinnan tiukentuneen liikaa.

— Liian tiukat tulkinnat eivät jätä demokratialle liikkumatilaa. Eduskunnalla on oikeus tehdä myös huonoja päätöksiä. Ne voidaan sitten myöhemmin haastaa tuomioistuimissa, Sasi toteaa.

Valta on poliitikoilla

Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ei allekirjoita Sasin näkemystä.

— Jos katsotaan, kuinka isoon osaan lakiesityksiä perustuslakivaliokunta on jättänyt ponsia, ei määrässä ole kasvua, Lavapuro huomauttaa.

Hänen mielestään ongelmien syynä ovat poikkeuksellisen haastavat lakiesitykset.

— Tiedustelulait rajoittavat perusoikeuksia syvälle käyvällä tavalla. Niiden säätäminen edellytti perustuslain muuttamista. Maakunta-, sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on puolestaan tavattoman laaja. Tämän kokonaisuuden saaminen perustuslain mukaisiksi ei ole ihan helppoa.

Ennakkotarkastuksille toinen vaihtoehto olisi lakien myöhempi riitauttaminen oikeudessa. Lavapuron mukaan nykyinen järjestelmä on monella tapaa parempi, vaikka se lakien valmistelua hidastaakin.

— Ensinnäkin valta perustuslakivaliokunnassa on politiikoilla, jotka vastaavat vaaleissa tekemistään päätöksistä. Tuomioistuimiin äänestäjien valta ei ulotu.

— Lisäksi ongelmiin on paljon helpompi varautua etukäteen. Jos joku vaikka perustaisi uuden lain myötä yksityisen sote-keskuksen, joka myöhemmin todettaisiin oikeudelliselta perustaltaan perustuslain vastaiseksi, olisi käsissä melkoinen sotku.

Ajaako asiantuntija omaa asiaansa?

Perustuslakiasiantuntijoiden kohdalla keskustelu on myös henkilöitynyt vahvasti.

Sasi ei pidä puheita talibaneista asiallisina, mutta olisi valmis määrittelemään perustuslakia tiukasti tulkitsevat professorit perustuslakifundamentalisteiksi. Hänen mielestään osa asiantuntijoista ajaa omaa asiaansa.

— Tulkinta on tiukimmillaan silloin kun lakiesitys ei miellytä asiantuntijaa.

Erityisen ongelmallista tämä on Sasin mielestä ulkoparlamentaarisessa keskustelussa.

— Muutama valtiosääntötutkija on havainnut, että virkanimikkeen turvin esitetyllä väitteellä voi pyrkiä painostamaan eduskuntaa tehokkaasti.

Lavapuro pitää puheita asiantuntijoiden omista agendoista liioitteluna, joka liittyy tunnelman kiristymiseen vaalikauden loppuessa.

— Jos esitetään väitteitä asiantuntijoista ajamassa omaa agendaansa, pitäisi pystyä näyttämään missä perustuslakivaliokunnalle annetuissa lausunnoissa tämä toteutuu. Tällaista en ole vielä nähnyt.

Myös Sasi myöntää, että tiedustelulakien lähettäminen takaisin valiokuntiin saattoi olla perusteltua.

— Lait olisi voitu säätää sellaisinaan, mutta tarkennusten myötä niistä tulee selkeämpiä.

Tutkija täytyy pitää etäisyytensä

Eduskunnassa ja valtioneuvostossa runsaasti asiantuntijana toimiva sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ei näe asiantuntijoiden ja politiikkojen roolin muuttuneen vaalikaudella. Hän myöntää kuitenkin asiantuntijan roolin herkäksi.

— Jos tulee vaikutelma, että asiantuntija ajaa jotain omaa asiaansa, poliitikkojen mielenkiinto laskee nopeasti.

Esimerkiksi puheet siitä, että asiassa tarvittaisiin lisää tutkimusta tai tutkimusrahoitusta, kannattaa jättää väliin, jos ei halua rinnastua lobbariin.

Myös ratkaisujen tarjoaminen toimii paljon tehokkaammin kuin epäkohtien osoittaminen. Ja lopulta kyse on myös retoriikassa.

— Koskaan ei tiedä, mikä poliitikon pään kääntää. Sen voivat tehdä pari kätilöä tai vuosikymmenen tutkimukseen perustuva asiantuntijalausunto. Mutta pidemmän tähtäimen valmistelutyössä asiantuntijoita kuunnellaan edelleen.

Saari varottaa paljon eduskunnassa käyviä asiantuntijoita Ikaroksen ongelmasta. Tutkija ei saisi koskaan samaistua liikaa lainsäädäntötyöhön, vaan heidän pitäisi säilyttää puolueettomuutensa ja etäisyytensä suhteessa sekä hallintoon että politiikkaan.

Liian läheinen suhde syö tutkijan autonomiaa ja integriteettiä. Myös Juha Lavapuro puhuu perustuslakitutkijoiden kohdalla samasta ongelmasta.

— Meidän kohdallamme ongelmana alkaa olla, että olemme kaikki niin tiiviisti mukana lainsäädäntötyössä, ettemme enää oikein voi katsoa sitä ulkopuolelta riippumattomina.

— Tästä on ollut kollegojen kanssa keskustelua, mutta emme oikein ole löytäneet ratkaisua.

---