Kysymys-vastaus Erja Heikkinen

”Jos ja kun panostuksia osaamiseen tehdään, on pystyttävä katsomaan koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän etuja, ei yksittäisten toimijoiden hetkellisiä hyötyjä”, korostaa opetus- ja kulttuuriministerion tiedopolitiikan vastuualueen johtaja Erja Heikkinen.

1) Onnea OKM:n tiedepolitiikan vastuualueen johtajanimityksestä! Miksi OKM:n tiedepolitiikan vastuualueella ei ollut johtajaa vähään aikaan?

— Lämmin kiitos onnitteluista! Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastorakennetta muutettiin kolme vuotta sitten. Tuolloin tiedepolitiikan vastuualueesta tuli tiedepolitiikan ryhmä ja ryhmälle johtajan sijaan päällikkö. Tuota tehtävää hoidin vuoden 2018 loppuun. Vuoden 2019 alusta on ollut voimassa osastouudistus, jossa ryhmistä palattiin vastuualueisiin ja johtajan virat otettiin uudelleen käyttöön. Esimiestehtävä jatkuu suurin piirtein ennallaan, vastuualueella on kuitenkin enemmän asiantuntijoita kuin ryhmässä oli.

2) Mitkä ovat vastuualueen johtajan ja virkamiesten lähiaikojen keskeisimmät tehtävät?

— Lähiajan keskeisiä tehtäviä ovat hallituskausien saumakohdan sujuvan ylityksen varmistaminen sekä EU:n neuvoston puheenjohtajakauden valmistelu. Kumpaankin vahvasti liittyvät tutkittu tieto ja osaaminen, joiden avulla suurista yhteiskunnallisista murroksista selvitään. Myös Agenda 2030 -tavoitteet tulee huomioida tavoiteltaessa kestävää kasvua ja uusia korkean osaamisen työpaikkoja.

3) Korkeakouluvision sekä tutkimus- ja innovaationeuvoston tiekartan tavoitteena on nostaa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituksen BKT-osuus 4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Miten tähän tavoitteeseen päästään?

— Tavoite liittyy merkittävällä tavalla elinkeinorakenteeseen. Suomessa panostuksista kolmasosa on tehty julkisella ja kaksi kolmasosaa yksityisellä sektorilla. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, elinkeinorakenteen on monipuolistuttava, TKI-intensiteetin kasvettava olemassa olevissa yrityksissä, tarvitaan uusia TKI-intensiivisiä yrityksiä ja eisuomalaisten yritysten on kiinnostuttava Suomen osaamisesta siinä määrin, että TKI-yksikköjä tuodaan Suomeen. Myös julkista rahoitusta on lisättävä merkittävästi. Maltillisestikin kasvavalla BKT:lla tämä tarkoittaisi valtiolle noin 150-200 miljoonan euron vuosipanostusta.

Neljän prosentin tavoite on saanut laajasti kannatusta yhteiskunnan eri sektoreilla ja siihen liittyviä tavoitteita on kaikilla puolueilla. Jos ja kun panostuksia osaamiseen tehdään, on pystyttävä katsomaan koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän etua, ei yksittäisten toimijoiden hetkellistä hyötyä. Muutokset missä tahansa järjestelmän osassa heijastuvat aina kokonaisuuteen.

4) Jotkut puolueet ajavat seuraavaan hallitukseen tiedeministeriä tai opetus- ja tiedeministeriä. Mikä on kantasi tähän?

— Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 tiekartassa on tavoite lisätä ministeriöiden TKI-politiikkojen koherenssia. TKI-politiikat ovat tiiviisti kytköksissä koulutusjärjestelmässä tuotettuihin osaamisiin. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tekeviä organisaatioita on lähes kaikkien ministeriöiden toimialalla.Tutkittu tieto tutkimustietoa laajemmin otetaan vakavasti niin virkamiehistössä kuin poliittisten päättäjien toiminnassa. Moni kysymys on ratkottavissa tiivistämällä yhteistyötä niin luottamuspohjaisesti kuin muodollisissa rakenteissa. Nykyisenkin opetusministerin salkussa valtioneuvoston työnjaon mukaan tutkimuksen asiat eli meillä jo on opetus- ja tiedeministeri.

Viime kädessä salkkujaon ja ministerien tehtävänkuvan päättävät poliitikot kevään hallitusneuvotteluissa. Virkamiehet toimivat päätetyissä rakenteissa.

---