Nyky-yliopistoissa on nousemassa uudenlainen tarve edunvalvonnalle tiedepoliittisesta ja edunvalvonnallisesta näkökulmasta. Jokaisen yliopistolaisen kannattaa kuulua ammattiliittoon, korosti professori Petri Lehenkari.

Demokratiavajeesta kohti parempaa yliopistoa

Yliopistolaki on ollut voimassa 10 vuotta, mutta keskustelu sen vaikutuksista ei ole tauonnut. Eri selvitykset osoittavat, että demokratiavaje jatkuu.

Tiedekulmassa keskusteltiin maaliskuussa siitä, mitä nyt tiedetään yliopistolain vaikutuksista, sen tavoitteiden toteutumisesta, ja miltä demokratian tila näyttää.

Koneen Säätiön rahoittamassa ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan johtamassa tutkimushankkeessa Kohti parempaa yliopistomaailmaa tutkitaan strategista johtamista ja yliopistoyhteisön kokemuksia Tampere3-fuusiossa.

Yliopistolakiuudistuksesta on tehty kolme arviointia, jotka kaikki kiistatta osoittavat, että henkilöstön osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet ovat vähentyneet.

Yhtenä aineistona Kuuselan tutkimushankkeessa on hyödynnetty työeläkevakuutusyhtiö Varman työhyvinvointikyselyiden tuloksia. Henkilöstön vastauksissa parhaan arvion sai lähiesimiehen luottamus, ja jopa uralla etenemisen mahdollisuudet kaikessa haastavuudessaan koettiin paremmiksi kuin yliopiston vaikutusmahdollisuudet.

Kysymys siis kuuluu, ovatko ulkopuoliset hallitusjäsenet lunastaneet lupauksia, joita asetettiin 10 vuotta sitten? Jos tavoitteina olivat yliopistojen fuusiot ja pätkissä tekemisen virtaviivaistaminen niin ovat, mutta onko hinta ollut liian kova ja järjestelmän legitimiteetti heikko, kun se ei vastaa jäsenten käsitystä toteuttamisen hyvistä keinoista, Kuusela kysyi.

Vahtivaltaa kollegioille

Oulun yliopiston hallituksen jäsen, lääketieteen professori Petri Lehenkari puhui tiedejohtamisen uudesta normaalista. Ennen yliopistolakia päätöksiä tehtiin lähellä ruohonjuuritasoa tiedekunnissa, ja ne olivat avainroolissa kollektiivisen johtamisen mallissa.

— Uudessa strategisen johtamisen hallintomallissa päätöksenteko on lähempänä korporatiivista hallintomallia. Eli on henkilöitä, jotka tekevät päätöksiä kollektiivin sijaan.

Lehenkari peilasi yliopistojen tilannetta laajempaan demokratian kannalta huolestuttavaan kehitykseen.

— Maailma ja myös yliopisto ovat tosi monimutkaisia, eivätkä ihmiset kestä sitä. Siksi haluamme takaisin vallan keskittämistä, esimerkiksi määrittämättömät presidentin valtakaudet. Myöhäismodernismi haastaa demokratian uudella tavalla. Demokratia on arvo sinänsä, koska sillä saadaan aikaan asioita, joita muuten ei voida tuottaa. Toisaalta demokratiaa voidaan myös käyttää väärin tai se voi mennä rikki ja kääntyä päälaelleen.

Lehenkarin mukaan Oulun yliopiston uutta hallintomallia toteuttaa dekaanivetoinen johtosääntöuudistus, joka käsittää jopa tiedekuntatason ytneuvottelut — täysin uusi ilmiö suomalaisessa yliopistokentässä.

Oulun yliopiston johtosääntöä on muokattu vuoden 2010 jälkeen useampaan kertaan. Nykyisin mennään vuoden 2015 johtosäännöllä, josta poistettiin tiedekunnille edellisellä kerralla annettu valta.

— Pyramidijohtamismalli ei sovi yliopistoon, koska monet asiat, kuten keksinnöt ja palautteet syntyvät alatasolla. Käytännössä operaatioon puuttuminen alhaalta käsin voi olla mahdotonta, koska järjestelmä on hyvin jäykkä. Pyramidin pohja on kuitenkin se, jolla on eniten yhteyttä todellisuuteen.

Professori Lehenkari katsoi, että yliopistolaista täytyisi nyt täsmäsiivota pois sinne syntyneet virheet. Esimerkiksi johtosäännön tulisi toimia paremmin. Lehenkari toivoi yliopistojen kollegioiden aktivoituvan: niille olisi hyvä antaa enemmän valtaa, erityisesti vahtivaltaa.

Miksi demokratia on välttämätöntä?

Uuden yliopistolain valmistelun aikaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina toiminut Jukka Kekkonen kertoi tuolloin kannustaneensa kaikki oikeustieteellisten dekaanit ja varadekaanit kirjoittamaan vaihtoehtoisen yliopistolain, jolla vallan keskittäminen ja vieminen pois demokraattisesti valituilta elimiltä haluttiin estää.

Kekkosen mielestä mitään esteitä ei pitäisi olla lain avaamiselle demokratian palauttamiseksi ja kehittämiseksi yliopistoissa.

— Esimerkiksi täällä esillä olleet työhyvinvointiongelmat ovat suurimmaksi osaksi seurausta demokratian alasajosta ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien kaventumisesta.

— Ja yksi seikka, joka uuden yliopistolain aikana on vaikuttanut erittäin vahingollisesti yliopistoyhteisöön, on nykyinen rekrytointimenettely, jossa tieteellinen pätevyys on professorin tehtävää täytettäessä vain yksi kriteereistä, totesi Kekkonen painokkaasti. Tähän ikävään suuntaan johti Helsingin yliopiston johtosäännön muutos 2011.

— Naishakijoille kutsumenettelyt ovat usein myös kohtalokkaampia kuin avoin haku. Ja "joustava rekrytointi" on enemmän tiedepoliittista kuin aikaisempi rekrytointikäytäntö.

Kekkonen kuitenkin iloitsi Helsingin yliopiston uudesta 10 vuoden strategiasta, jossa sitoudutaan yliopiston pysymiseen julkisoikeudellisena sekä sen demokratian vaalimiseen ja kehittämiseen.

---