Kolumni Mikko Jakonen

Akateeminen professio muuttuu – muuttuuko yliopisto?

Yliopistot ovat olleet modernille ja teollistuvalle yhteiskunnalle välttämättömien professioammattien tuotantolaitos. Lääkärit, lakimiehet, opettajat, tutkijat, teknillisten alojen asiantuntijat ja niin edelleen ovat yhteiskuntamme tukipilareita. Yliopistojen oppituolien haltijat ovat olleet näiden professioiden korkeimpia portinvartioita. Siksi professioammattien kouluttajat eli akateemisen profession harjoittajat ovat olleet yhteiskunnallisen valtahierarkian huipulla. Heitä ovat kuunnelleet niin poliittiset päättäjät kuin talouselämän johtajat – vähintään opiskeluaikoinaan luennoilla.

Maailman viheliäisten ongelmien edessä katseet kääntyvät yhä useammin tutkijoiden ja asiantuntijoiden suuntaan. Heiltä ei edellytetä vain moninkertaisesti varmennettua tosiasiatietoa, vaan myös edullisia ja nopeita ratkaisuja aina yhteiskunnan ja talouden uudelleen organisaatiosta pandemioiden kukistamiseen ja elävän maapallon pelastamiseen. Tiede ja tutkittu tieto on kaiken keskiössä, mutta samalla se joutuu myös puolustamaan asemaansa kenties hanakammin kuin vuosisatoihin. Nykyajalle on tyypillistä professioiden ja portinvartijoiden aseman haastaminen.

Ilmiön yksi, ehkäpä pinnallinen puoli on tietämättömien maallikoiden ja häikäilemättömien poliitikkojen tapa kyseenalaistaa tieteilijöiden tuottamat tutkimustulokset. Tutkijalle kerrotaan helposti, kuinka hän on vieraantunut todellisuudesta ja hän saa kuulla kunniansa, jos tutkimustulokset eivät miellytä — eivätkä ne koskaan voi miellyttää kaikkia.

Ilmiöön liittyy kuitenkin myös toinen, monimutkaisempi kysymys. Tietoteknisen vallankumouksen myötä kaikki tiedon tuotannon tavat ovat murroksessa ja digitaalinen tiedonjakelu mahdollistaa aivan uudenlaisten avoimuuden ja läpinäkyvyyden, joka muistuttaa käytännössä Robert K. Mertonin jo 1940-luvulla peräänkuuluttaman ”tieteellisen kommunismin” ideaalia. Siksi myös tiedeyhteisön sisällä käydään voimistuvaa keskustelua siitä, millaista työtä ja toimintaa tiede itseasiassa on, missä kaikkialla sitä tehdään, ketkä kaikki siihen voivat osallistua ja kuinka se tulisi organisoida parhaiden prosessien ja lopputulosten takaamiseksi

Professiotutkimuksen nykysuuntausten mukaisesti luotettavaa, uusia avauksia ennakkoluulottomasti ja nopeasti tuottavaa tietoa rakennetaan tasa-arvoisissa ja matalan kynnyksen verkostoissa, joissa tiedon tuottajiksi ymmärretään ensisijaisesti yhteisöt, eivät yksilöt.

Myös tieteellinen tieto on lopulta monimutkaisten yhteiskunnallisten sommitelmien, historiallisesti rakentuneiden koulutusinstituutioiden ja tässä ajassa toisiinsa verkottuneiden satojen tuhansien aivojen ja koneiden yhteistyön tuote. Kuinka tämä tieteellisen tiedon ennakkoehto voitaisiin ottaa huomioon ja tuoda esille myös tutkimuksen ja opetuksen käytännön organisaatiossa? Kuinka voisimme rakentaa yliopiston, joka alleviivaisi toimintatavoissaan entistäkin paremmin tieteellisen tiedon edellytyksiä eli yhteistyötä, kommunikaatiota ja avoimuutta?

On hyvin mahdollista, että akateemisen profession moderni vaihe on päättymässä. Jos tämä pitää paikkansa, joutuvat myös yliopistot tarkastelemaan sitä, millaisen institutionaalisen rakenteen se akateemiselle professiolle tarjoaa.

Yliopistojen nykyisistä meritoitumismittareista, huippustatuksista ja tehtävänimikkeistä päätellen moderneista — ja osin jopa keski-aikaisista — hierarkioista, portinvartijuuksista ja valtapositiosta ei päästä noin vain irti. Kaikkea vanhaa ei tietenkään ole syytä romuttaa, sillä niin hierarkioita kuin portinvartioita tarvitaan. Olisi kuitenkin toivottavaa, että kasvava ymmärrys akateemisen profession ja tiedon tuotannon muutoksesta vaikuttaisi yliopistojen henkilöstörakenteita, -nimikkeitä ja urapolkuja koskeviin tulevaisuuden suunnitelmiin.

Tehdyt ratkaisut nimittäin vaikuttavat siihen, millaista käyttäytymistä yliopistojen rakenteet tuottavat tiedeyhteisössä, millaisena yhteistyötahona yliopisto suhteessa muuhun yhteiskuntaan näyttäytyy, ja millaisen käsityksen tieteellisen tiedon tuotannosta, avoimuudesta ja käytöstä me kouluttamillemme asiantuntijoille tarjoamme.



Mikko Jakonen
YTT, Dosentti , Yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori (ma.), Jyväskylän yliopisto


Painetussa lehdessä sivu 28