Varhaiskasvatuksen dosentti Jonna Kangas korona-ajan työpisteellään (Kuva: Veikko Somerpuro)

Opetusmateriaalit kiertävät usein vapaaehtoisesti

Opettajalle syntyy tekijänoikeus kaikkeen itse laatimaansa opetusmateriaaliin: luentomonisteisiin ja digitaaliseen materiaaliin, verkkokursseihin, esityksiin ja suullisesti pidettyihin luentosarjoihin. Lähtökohtaisesti niitä ei tarvitse luovuttaa kenenkään muun käyttöön, mutta moni jakaa materiaaleja vapaaehtoisesti ja antaa mielellään kollegoille tai avoimesti verkkoon.

Yliopistonopettaja Tiina Suopajärvi työskentelee Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän sanoo, että kulttuurien tutkimuksen opettajilla on yhteisiä kursseja, joissa on mukana paljon usean eri opettajan jättämää materiaalia. Näiden yhteiskäyttö on ollut järkevää ja hyödyllistä.

Oma kurssi pitää hallita, mutta toisilta saadut pohjat auttavat valmistelussa etenkin silloin, kun päätyy opettamaan nopealla varoitusajalla.

— Kun olen mennyt jonkun opettajan sijaiseksi, olen voinut saada opetusmateriaaleja. On käynyt myös niin, että en ole syystä tai toisesta saanut materiaaleja. On tosi opettajakohtaista, kuka haluaa jakaa niitä, Suopajärvi sanoo.

Tiina Suopajärvi

Kun Acatiimi kyseli Twitterissä käytännöistä, monet muutkin kertoivat jakavansa materiaaleja.

Olen perinyt kokonaisia kursseja ja kierrättänyt ne edelleen. Yhtään kokonaan itse rakentamaani en ole laittanut kiertoon, vaikka hyvin voisin.

Olen aina jakanut kaiken tekemäni materiaalin, jos samalle kurssille tulee seuraava opettaja: luentokalvot, nettitentit, videoidut materiaalit, pdf:t, tehtävät, ihan kaiken.

Kyllä me kollegoiden kanssa jaamme välillä opetusmateriaalia, mutta korrektisti kyllä kerromme kenen tekemää materiaalia se on tai kenen tekemästä muokattua.

Tarvittaessa omien kurssien materiaali on saatavilla. Miksi panttaisin? Muutenkin olen avoimen tieteen ja oppimisen kannattaja.

Kun varhaiskasvatuksen dosentti Jonna Kangas aloitti entisessä työpaikassaan yliopistonopettajana vuonna 2012, hänkin jakoi materiaaleja hyvillä mielin, mutta tilanne muuttui. Kun hänen vuosittain uusittua työsopimustaan ei äitiysvapaan koittaessa jatkettu, hän ihmetteli sitä, että hänen opetusmateriaaliensa ajateltiin kuitenkin olevan käytettävissä. Kun hän pääsi vauvan kanssa synnytyslaitokselta, tuttu kaveri soitti, että hänet oli nimitetty ”tähän sun paikkaan”.

— Hän kysyi, saako kaikki opetusmateriaalini, koska hän ei osaa opettaa esimerkiksi tilastollisia tutkimusmenetelmiä tai mediakasvatusta. Kysyin, tajuaako hän, että en ole äitiyslomalla vaan työttömänä. Hänet on palkattu minun tehtävääni, ja minun lukujärjestykseni on kopioitu hänelle. Hän sanoi, että eihän sillä niin väliä, kun olet vauvan kanssa.

Työpaikalla oli ihmetelty, kun Kangas oli työsopimuksen päättyessä poistanut Moodleen lataamansa materiaalin. Muutenkin työyhteisössä oli epämääräinen käsitys siitä, miten muiden opetusmateriaaleja voi käyttää.

Kangas on ollut nykyisessä työssään yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osastolla elokuusta 2017. Nykyisen työnantajan kanssa tekijänoikeusasiat ovat sujuneet hyvin. Yliopisto on kouluttanut ja tiedottanut tekijänoikeuksista, mikä on selventänyt esimerkiksi viittauskäytäntöjä ja kuvapankkien käyttöä.

Kankaan mukaan tällä hetkellä mennään opettajan tekijänoikeuksien ehdoilla. Opetusmateriaalien laajemmassa jakamisessa ja rinnakkaiskäytössä olisi monessa tapauksessa järkeä, kunhan oikeuksista ja korvauksista sovitaan selkeästi. Kangas itse kehittää monimuotokoulutusta, jossa erityisesti hyödyttäisi se, että materiaali olisi saatavilla pidemmän aikaa.

Sen sijaan yliopiston kaavailemaa vakiosopimusta, jossa tutkimusaineiston rinnakkaiset oikeudet luovutettaisiin ennalta, hän ei aio allekirjoittaa.

Käsittelen tutkimuksessani erittäin sensitiivisiä aineistoja: videointeja alle kouluikäisistä lapsista. Yksikään vanhempi ei enää anna tutkimuslupaa, jos siihen sisältyy maininta, että aineisto luovutetaan yliopiston käyttöön, Kangas pohtii.

---