Erkki Sutinen

Etäkampus estää aivokatoa

Professori Erkki Sutinen ponnistelee Windhoekissa sen eteen, että Namibian nuoret it-kyvyt jäisivät maahan. Turun yliopiston etäkampus voi myös luoda suomalaisille it-yrityksille sillanpääaseman eteläiseen Afrikkaan.

Kun korona levisi läpi maailman viime vuoden alussa, Suomen Windhoekin-suurlähetystö kehotti Turun yliopiston tietojenkäsittelytieteen professoria Erkki Sutista palaamaan pikaisesti takaisin Suomeen.

Sutinen, 60, mietti asiaa, mutta päätti jäädä Namibiaan. Hän ei malttanut jättää kesken Turun yliopiston etäkampuksen rakentamista Namibian yliopiston yhteyteen.

— Namibialaiset työtoverit arvostivat päätöstäni. Tunnen itseni enemmän professoriksi kuin missään ikinä. Ihmiset kunnioittavat täällä professoreita, ja byrokratiaa on vähemmän kuin Suomessa, Sutinen kertoo.

Koronaan Namibiassa suhtaudutaan rauhallisemmin kuin Suomessa. Kaupassa käydessä mitataan kuume, varmistetaan, että kaikilla on maski päässä ja käytetään käsidesiä.

— Varsinaista kuolemanpelkoa ei kuitenkaan ole. Afrikassa on totuttu siihen, että aina on kaikenlaisia kriisejä ja tauteja ja kuolema kuuluu elämään.

Tietojenkäsittelytieteeseen painottuva etäkampus tai ”Future Tech Lab” on noin 200 neliömetrin tila Namibian yliopiston kampusalueella. Oppimistila on suunniteltu niin, että ujojen namibialaisopiskelijoiden on helppo esittää kysymyksiä. Yhteistyötilassa paikallisten ja myös suomalaisten it-yritysten toivotaan tekevän projekteja opiskelijoiden kanssa. Etäyhteysteknologian ja virtuaalitodellisuussovellusten avulla kursseja ja luentoja voi luotsata myös Turusta.

Tarkoitus on jatkossa kouluttaa maisteriohjelmassa 20–25 opiskelijan vuosikurssit kahdessa vuodessa diplomi-insinööreiksi. Lisäksi etäkampuksella voi opiskella tohtoriksi, ja myös kandivaiheen opiskelijoille järjestetään ohjelmointikursseja.

Tällä haavaa Sutinen on etäkampuksen ainoa professori. Maisteriohjelma ei ole vielä käynnistynyt. Sutinen luotsaa viittä namibialaista naista väitöskirjan teossa. Lisäksi hän on erilaisilta kandivaiheen ohjelmointikursseilta poiminut neljä lahjakasta opiskelijaa epäviralliseen ”dream team” -ryhmäänsä.

— Opiskelijoista näkee nopeasti sen, ketkä tajuavat hommat muita paremmin. Usein oivalluksen näkee jo silmistä, Sutinen sanoo.

Unelmatiimiläiset ovat mahdollisia tulevia Turun yliopiston tohtoriopiskelijoita, mutta Sutisen tarkoitus on myös ryhmäyttää lahjakkaita nuoria ja saada heidät ajattelemaan tulevaisuuttaan opetusohjelman rutiineja pidemmälle.

Lannie Uwu-khaeb haluaa muuttaa ulkomaille, mutta toivoo myös palaavansa takaisin Namibiaan.

Lannie Uwu-khaeb on 20-vuotias toisen vuoden tietotekniikan opiskelija, joka robotiikkatyöpajan vetäjän suosituksesta liittyi Sutisen dream teamiin. Hän tovereineen pääsi Sutisen kanssa kahden viikon mittaiselle automatkalle maan pohjoisosiin.

Matkalla tutustuttiin tietotekniikan käyttöön kouluissa, vierailtiin Uwu-khaebin isovanhemmilla ja rakennettiin tekniikkaa suomalaisen ja namibialaisen jumalanpalveluksen vuorovaikutteista nettistriimausta varten. Pitkillä automatkoilla kolmikko ennen kaikkea saattoi keskustella paljon.

Namibian yliopistokoulutukseen Uwu-khaeb suhtautuu kriittisesti.

— Kokeita kokeen perään. Yhdessäkin aineessa on joka viikko jokin koe. Ei siinä ehdi rentoutua tai lukea kirjoja tai tehdä mitään luovaa. Luennoitsijat usein selittävät vain satunnaisesti valitsemansa yksinkertaiset asiat mutta jättävät sitten vastaamatta tarkentaviin kysymyksiin ja kehottavat hakemaan vastauksen Googlesta, Uwu-khaeb sanoo.

Sutinen houkuttelee häntä jatkamaan tohtoriopintoihin asti, ja Uwu-khaeb pitää tätä ihan mahdollisena. Yliopiston jälkeen hän näkee tulevaisuutensa ulkomailla.

— Namibiassa ei ole paljon mahdollisuuksia. Tieto, työt ja rahat ovat ulkomailla.

Suureksi ongelmaksi Uwu-khaeb näkee Namibianhierarkkisuuden. Yrityksissä ei kuunnella nuoria, joten yliopistosta saadut uudet opit valuvat hukkaan.

— Afrikassa nuoremman tulee yleensä kunnioittaa vanhempaa. Jos nuorempi esittää mielipiteensä, sitä pidetään epäkunnioittavana käytöksenä. Monet vanhemmat työntekijät ovat myös epäpäteviä ja pelkäävät nuoria. He eivät lainkaan ymmärrä tietotekniikan muutosta, mutta pitävät tiukasti kiinni asemistaan, Uwu-khaeb sanoo.

Erityisen paljon tällaista henkeä on hallinnossa. Namibiaa hallitsee yhä Swapo-puolue, joka on voittanut kaikki vaalit sen jälkeen, kun maa itsenäistyi vuonna 1990. Monet puolueen vanhat uskolliset soturit ovat saaneet palkinnoksi hallintovirkoja. Yksi näkyvä poikkeus tähän on Emma Theofelus. Maan nuorin kansanedustaja nimettiin viime keväänä viestintä- ja teknologiaministeriksi vain 23 vuoden ikäisenä.

— Luultavasti se oli osin Swapolta poliittinen veto näyttää, että nuorilla olisi maassa valtaa, Uwu-khaeb arvelee.

Erkki Sutinen haluaa estää aivokatoa Namibiasta, ja hän yrittää rohkaista nuoria perustamaan omat it-alan kasvuyrityksensä itse.

— Tietotekniikassa globaali etelä on houkuttava markkina, koska useassa paikassa ei vielä ole minkäänlaisia ICT-järjestelmiä. Niitä voi lähteä suunnittelemaan puhtaalta pöydältä, parhaan nyky-ymmärryksen valossa. Koulutetut nuoret voisivat myös myydä netin välityksellä osaamistaan ympäri maailmaa – maailmanmarkkinahintaan.

Namibian kampukselle olisi tarkoitus saada opiskelijoiksi ja jatko-opiskelijoiksi namibialaisten ohella väkeä muualta maailmasta ja myös Suomesta.

Namibiassa riittäisi Sutisen mukaan markkinoita suomalaisille yrityksille. Siellä on yksi eteläisen Afrikan suurimmista satamista, Walvis Bay. Aavikkoisen ja harvaan asutun maan talous nojaa kaivosteollisuuden varaan. Maaperästä löytyy muun muassa timantteja, hopeaa, volframia, lyijyä, sinkkiä, tinaa, uraania ja kuparia.

— Kasviksien ja kukkien kasvatukseen Namibian kuiva ilmasto sopii mainiosti, kunhan saadaan tehokkaasti vettä merivedestä sekä suunnitellaan järkevä kerroskasvatus ja veden kierto. Esineiden internetin avulla tämä on mahdollista. Silloin aavikko voisi osin muuttua hiilinieluksi, ja tätä kaikkea voi rahoittaa päästökaupalla, Sutinen visioi.

Namibian markkinoille on vaikea päästä ilman paikallistuntemusta ja kontakteja, mutta muutaman vuoden opiskelu tai jatkoopiskelu Windhoekissa paikallisten tulevaisuudentoivojen kanssa loisi nämä kontaktit.

— Toivoisin kovasti suomalaisten ja namibialaisten opiskelijoiden yhteisiä startuppeja. Afrikan lahjakkuusreservit ovat vielä pitkälti löytämättä, ja tällä hetkellä monet vain lähtevät epätoivoissaan ylittämään Välimerta.

Yksi Sutisen suomalainen väitöskirjaopiskelija, joka on töissä suuressa it-palveluyrityksessä, analysoi juuri sitä, kuinka pienet ja keskisuuret suomalaiset ohjelmistoyritykset voisivat pystyttää ohjelmointikeskuksia Namibiaan.

Sutisen namibialaiset väitöskirjantekijät tutkivat muun muassa sitä, kuinka satelliitti- ja drone-kuvien avulla voi paikantaa maaseudun köyhät alueet, kuinka robotiikkaa voi käyttää erityisopetuksen tukena kouluilla ja kuinka yliopiston tietotekniikan opetusohjelma voisi paremmin palvella Namibian työelämää.

Nyt korona on lisännyt yritysten kiinnostusta nettisivuihin, ja ne ovat palkanneet paikallisia opiskelijoita niitä rakentamaan. Tämäkin on yhden Sutisen ohjaaman väitöskirjantekijän aihe.

Sutinen asuu parinsadan neliön omakotitalossa, jossa on kuusi huonetta ja keittiö sekä oma uima-allas. Se ei ole silti Windhoekin vaurain alue, vaan namibialaisen keskirikkaan luokan asuinalue, josta on seitsemän kilometrin automatka kampukselle. Matka sujuu joutuisasti, sillä tiet ovat hyvät, eikä Namibiassa ole vielä kovin paljon autoja.

Namibiassa vierailevat työkaverit ja jatko-opiskelijat mahtuvat hyvin asumaan talossa, mutta viime vuoden Sutinen asui siinä käytännössä yksin. Vaimon piti tulla pääsiäisenä, mutta korona esti matkan, ja pariskunta asui erillään lopulta noin yksitoista kuukautta.

— Olenpa ainakin voinut kunnolla keskittyä iltaisin väitöskirjojen ohjaamisen ja myös yliopiston kolmanteen tehtävään eli yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja ihmisten kohtaamiseen, Sutinen sanoo.

Idealismia on myös parikymppisellä Uwukhaebilla. Vaikka hän toivoo muuttavansa vielä ulkomaille, hän haaveilee palaavansa takaisin kokeneena kolmikymppisenä. Silloin hän voisi perustaa opetusalan yrityksen ja neuvoa ihmisiä tietotekniikan käytössä kylissä ja pikkukaupungeissa.

— Isoissa yrityksissä en halua työskennellä. Mieluummin autan köyhiä ihmisiä, jotta hekin voisivat saavuttaa jotain tietotekniikan avulla.

---