Kysymys-vastaus

Muuttuva työelämä vaatii jatkuvaa oppimista, ja yliopistot tarvitaan oppia antamaan. Yliopisto-Opettajien on jatkossa opetettava aiempaa moninaisempaa opiskelijajoukkoa, sanoo Itä-Suomen yliopistoon perustetun Jatkuvan oppimisen keskuksen johtaja Tero Karjalainen.

Valtioneuvosto julkisti viime vuoden lopulla linjaukset jatkuvan oppimisen kehittämiseksi otsikolla ”Osaaminen turvaa tulevaisuuden”. Miksi aihe on nyt pinnalla?

— Jotkut puhuvat työelämän murroksesta, jotkut digitalisaatiosta. Työelämän vaatima osaaminen on ja tulee etenkin lähitulevaisuudessa olemaan hyvin erilaista kuin se, mitä koulutusorganisaatiot ovat tähän saakka tuottaneet tutkintokoulutuksessa. Eikä näihin vaatimuksiin ehkä olekaan järkevintä vastata tutkintokoulutuksella. Uutta osaamista voi hankkia pienimuotoisemmin. Perinteisesti on puhuttu täydennyskoulutuksesta.

Onko jatkuva oppiminen sama asia kuin elinikäinen oppiminen?

— Ajattelin itsekin pitkään näin, mutta ainakin kasvatustieteen puolella niiden välillä nähdään ero. Elinikäinen oppiminen korostaa yksilöstä itsestään lähtevää sivistysnäkökulmaa. Jatkuva oppiminen lähtee enemmän työelämän tai organisaation lähtökohdista. Itse haluan ajatella sivistysnäkökulman kuuluvan myös jatkuvaan oppimiseen.

Jatkuvan oppimisen keskus tarjoaa koulutusta avoimen yliopiston opintoina, täydennyskoulutuksina, valmennuksina, asiantuntijapalveluina sekä lukioyhteistyönä. Opiskelijamäärien odotetaan kasvavan voimakkaasti. Mitä tämä tarkoittaa laitoksille ja tiedekunnille?

Jos opetus integroituu tutkintokoulutuksen kanssa, samoilla opintojaksoilla ja samoissa oppimistapahtumissa on isompi määrä opiskelijoita ja heidän taustansa ovat nykyistä heterogeenisempiä. Se asettaa opintojaksojen toteutukseen uudenlaisia haasteita, one size doesn’t fit all. Samat haasteet tulevat näkymään myös opintohallinnossa, kirjastoissa, ohjauspalveluissa ja tietoteknisissä ratkaisuissa. Toimivien tapojen löytäminen vaatii vielä monta keskustelua ja kokeilua, eikä se varmasti onnistu nykyisillä resursseilla.

Miten laitoksilla on varauduttu aiempaa suurempaan ja moninaisempaan joukkoon opiskelijoita?

— On oppiaineita, jotka ovat aktiivisia täydennyskoulutuksen tuottajia ja joissa on merkittävästi avoimen yliopiston opiskelijoita. Sitten on laitoksia ja oppiaineita, joilla ei ole ollut käytännössä minkäänlaista aktiviteettia tällä saralla. Omalla agendallani on jalkautua oppiainevastaavien ja laitosjohtajien kanssa keskustelemaan, mitä jatkuvan oppimisen toimintaa oppiaineilla voisi avoimen yliopiston lisäksi olla.

— Tiedelaitokset voivat ajatella Jatkuvan oppimisen keskusta palvelulaitoksena. Niiden ei tarvitse kantaa huolta siitä, miten vaikka taloushallinto tai opintohallinto hoidetaan, vaan ne saavat keskittyä oman substanssiosaamisensa hyödyntämiseen.

Miten valmiiksi kiireiset opettajat saadaan innostumaan uusien, monista taustoista tulevien opiskelijoiden opettamisesta?

— Jotta saisimme parhaat voimat vaikka täydennyskoulutuksen käyttöön, meidän täytyy miettiä, miksi henkilö lähtisi tähän mukaan. Omaan cv:hen ei nykyisessä meritoitumisjärjestelmässä kerry meriittejä siitä, että pitää täydennyskoulutusta. Onko niin, että akateemisessa meritoitumisjärjestelmässä pitää tapahtua muutoksia, vai onko mietittävä muita korvaustapoja? Tätä keskustelua ei ole vielä oleellisesti käyty.

Oletko itse ehtinyt vielä tarvita jatkuvan oppimisen palveluita?

— Olen tehnyt oman urani yhdellä tiedelaitoksella ja aika aikaisessa vaiheessa edennyt lähijohtajatehtäviin. Pääsin tuolloin mukaan JOKin edeltäjän Aducaten tuottamaan yliopiston sisäiseen johtamiskoulutukseen.

---