Naisten tutkijanura – tohtorinhatusta vedettyä?

Naisten yliopistouran esteenä on koko joukko kesto-ongelmia, mutta myös uusia haasteita. Tilannetta pohdittiin Helsingin tutkijanaiset ry:n järjestämässä “Naisten tutkijanura – tohtorinhatusta vedettyä” -seminaarissa 27. helmikuuta.

Helsingin tutkijanaisten organisoitu toiminta on virinnyt uudelleen.

- Vuonna 1982 perustetun yhdistyksen toiminta lakkautettiin 1990-luvun alussa, mutta hautajaiset olivat ennen aikaiset, totesi uuden yhdistyksen puheenjohtaja Elina Vuola seminaariavauksessaan.

Ajatus uudelleenperustamisen tarpeesta virisi viime keväänä, jolloin eräät vanhassakin yhdistyksessä mukana olleet naistutkijat nostivat ajatuksen esiin. Yhdistys rekisteröitiin loppuvuodesta 2006.

Entistä räikeämmät syrjintätapaukset ovat olleet yhteistyön tiivistämisen taustalla.

- Syrjintäkokemuksia ja ongelmia on joka tieteenalalla, kaikissa tiedekunnissa, kaikissa Suomen korkeakouluissa, läpi yliopistomaailman ja kaikissa tutkijanuran vaiheissa, Vuola totesi.

Yhdistykseen on lyhyessä ajassa liittynyt noin 250 jäsentä. Helsingin tutkijanaisten tavoitteena on kannustaa vastaavaan toimintaan myös muilla yliopistopaikkakunnilla.

Missä konkreettiset edistämistoimet?

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa tutkijana toimiva Liisa Husu puhui tutkijanaisten kesto-ongelmista ja uusista haasteista. Husu katsoi, että tiedepoliittisessa keskustelussa pitkään esillä olleet kestoongelmat eivät ole 2000-luvulla mihinkään kadonneet. Näitä ovat mm.: naiset etenevät hitaammin tutkijanuralla, he kokevat sukupuoleensa liittyvää piilohäirintää ja jotkut myös sukupuolista häirintää, apurahatutkijoiden sosiaaliturvan epäkohdat kohdistuvat erityisen rankasti tutkijaäiteihin, tutkijanuran ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa erityisesti pätkätyösuhteissa.

- Kesto-ongelmien rinnalle on tullut uusia haasteita: tohtorityöttömyys iskee pahemmin naisiin, tohtorien sijoittumista seurataan huonosti, palkkauudistuksen sukupuolivaikutuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Kansainvälistymistä hoetaan, mutta kuka uskaltaa lähteä ulkomaille.

Husu oli mukana kansleri Vuorion johtamassa tutkijanuratyöryhmässä. Työryhmän esitysten pohjalta opetusministeriö julkisti helmikuussa toimenpideohjelman vuosille 2007-2011 (ks. Acatiimi 2/2007).

- Opetusministeriön toimenpideohjelma lupaa kyllä, että naisten tutkijanuria edistetään, mutta mitään konkreettisia ministeriötason edistämistoimia ei ohjelmassa siihen esitetä, Husu totesi.

Tutkijoiden peruskirjasta apua määräaikaisongelmiin

Akatemiaprofessori Kevät Nousiainen tarkasteli tutkijanaisten ongelmia oikeudellisesta näkökulmasta. Nousiaisen mielestä Suomessa ei ole kunnollista tutkijanuraa. Hän puhui mm. sosiaaliturvan aukoista ja oli huolissaan raskaussuojan vähittäisestä murentumisesta.

- Yliopistoissa tapahtuu paljon laittomuuksia, jotka liittyvät raskaussyrjintään määräaikaisissa palvelussuhteissa. Oikeudellisesti asian pitäisi olla selvä, koska tasa-arvolain kahdeksas pykälä koskee myös määräaikaisuuksia.

Yliopistojen virantäyttöihin liittyy myös epäselvyyksiä. Nousiainen kuitenkin katsoi, ettei tuomioistuinten tule asettaa pätevyysvaatimuksia. Yliopiston sisäiset valituselimet olisi parempi vaihtoehtoja ja Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön Ruotsin mallin mukainen Överklagandenämd.

Nousiainen korosti EU:n komission suositusta tutkijoiden peruskirjasta. Siellä on monia määräaikaisuuksiin ja tasa-arvonäkökohtiin liittyviä suosituksia, joita meilläkin olisi hyvä ryhtyä noudattamaan.

- Esimerkiksi opetusministeriön tutkijanuran toimenpideohjelman mukaan ennen vakinaistamista määräaikaista uravaihetta kestää noin 15 vuotta. Tämä poikkeaa selvästi työelämän muista malleista ja myös komission suosituksesta. Yliopiston pysyviä tehtäviä ei pidä hoitaa määräaikaisesti!

Kilpaillun rahoitusosuuden kasvu on tuonut mukanaan koko joukon lisäongelmia. Monilla tutkijoilla urapolkujen karikoita on lisännyt työnantajatahon epämääräisyys. Nousiainen muistutti, että komission suosituksen mukaan tutkijoiden työnantajana tulee pitää “isäntäorganisaatiota” yliopistoa.

- Yliopistolle kuuluu työnantajavastuu, kun se kerran ottaa myös työnantajaoikeuksia, Nousiainen korosti.

Toimenpideohjelman toteutusta seurataan tulossopimuksissa

Paneelikeskustelussa jatkettiin aiheen käsittelyä. Johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä kertoi ministeriön toimista tutkijanuran kehittämiseksi.

- Ministeriön tavoitteena on ennustettava ja houkutteleva tutkijanura. Toimenpideohjelman toteuttamista aiotaan seurata mm. yliopistojen kanssa neuvoteltavissa tulossopimuksissa.

Lehikoinen pohti myös kilpaillun rahoituksen merkitystä. - Pätkätyöläisyys on noussut esille juuri ulkopuolisen rahoituksen takia. Dynamiikkaa alkaa olla ehkä liikaakin, mutta toisaalta rahoitusta on tullut lisää ja sen myötä myös tutkijanvakansseja. Kilpaillulla rahoituksella on myös voitu parantaa tutkimuksen relevanssia ja laatua.

Lehikoinen näki ongelmia tuottavuusohjelman toteuttamisessa ja toivoi, että hallitusohjelmassa otetaan tähän kantaa.

Helsingin yliopiston vararehtori Marja Makarow kertoi lyhyesti yliopiston uudesta neliportaisesta virkarakennemallista.

- Helsingin yliopistossa on kaikkiaan 300 erilaista nimikettä. Uusi malli yhdenmukaistaa virkarakennetta, vararehtori Makarow uskoi.

Vararehtori Hannele Niemi selvitti viranhaku ja -täyttöprosesseja sekä naisten asemaa näissä. Helsingin yliopiston virantäyttötoimikuntien jäsenistä 30 prosenttia on naisia. Virkoja täytettäessä käytetyistä asiantuntijoista oli vuonna 2005 naisia 24 prosenttia. Tiedekunnittain tässä on tietysti isoja eroja.

- Julkinen haku vie tasa-arvoa eteenpäin. Tietyillä aloilla naishakijoita saisi olla enemmän, Niemi huomautti.

Suomen Akatemian hallituksen varapuheenjohtaja ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi puhui paneelissa Akatemian äänellä. Hän oli erityisen huolissaan hakemusten hyväksymisprosenttien laskusta (21 prosentista 10 prosenttiin) viimeisten kymmenen vuoden aikana. Paljon erinomaisia hakemuksia jää rannalle.

- Tilanne on kestämätön. Siihen pitää ehdottomasti tulla muutos, Nuolijärvi totesi.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm korosti, että liitto on koko 40-vuotisen taipaleensa ajan yrittänyt lievittää ja ennalta ehkäistä niitä kipupisteitä, joita tutkijanuraan liittyy. Liitossa on toiminut tasa-arvo- ja sosiaaliturvatyöryhmät, jotka ovat erityisesti kiinnittäneet huomiota naisten tutkijanuraan ja työttömyysturvan aukkoihin.

Silppurahoitus jo kansainvälisyyden esteenä

Tieteiden talon suurimpaan saliin oli ahtautunut noin 120 tutkijanaista ja olipa joukkoon “uskaltautunut” myös kaksi miestä. Keskustelu polveili vilkaana. Kilpaillun rahoituksen mukanaan tuomat epäkohdat nousivat voimakkaasti esille. Anna-Maija Castrén kertoi, että suomalaiset tutkijat alkavat olla epäsuosittuja kumppaneita kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä, koska rahoituspohjamme on niin pirstaleista ja epävarmaa. Muista maista löytyy kumppaneita, joilla on turvatumpi rahoituspohja.

Liisa Husu on kokenut samaa.

- Joudun jatkuvasti selittelemään EU-maiden tutkimuskumppaneille suomalaisen tiedepolitiikan tilannetta, Husu kertoi.

- Kansainväliset yhteistyökumppanit eivät ymmärrä silpputyökulttuuriamme ja virassa olevat eivät ehdi hoitaa kaikkea kansainvälisyyttä, Kevät Nousiainen lisäsi.

Vararehtori Marja Makarowin mukaan rehtorien neuvostossa on hiljattain käsitelty komission suositusta tutkijan peruskirjasta.

- Puiteohjelmarahoituksen saamisessa tullaan jatkossa tarkastelemaan, noudatetaanko peruskirjan suosituksia vai ei. Esimerkiksi Ranskassa ei voi olla yhtään post docia, jolla ei ole sosiaaliturvaa, Makarow totesi.

Monien EU-maiden rehtorien neuvostot ja tutkimusrahoittajatahot ovat allekirjoittaneet tutkijoiden peruskirjan. EU:n “mallimaassa” Suomessa tätä ei ole vielä tehty.

Tutkijoiden peruskirja löytyy osoitteesta http:// ec.europa.eu/eracareers/pdf/eur_21620_fi.pdf.

Kirsti Sintonen