Huipulla tuulee
Keskustelu yliopistojen kehittämisestä
huipentui vuoden
alussa neljään opetusministeriön
julkaisuun.
Tammikuun 17. päivänä ilmestyi
selvitysmiesten Niilo
Jääskisen ja Jorma Rantasen
raportti “Yliopistojen
taloudellisen ja hallinnollisen
aseman uudistaminen”
ja helmikuun 19. päivänä
Markku Linnan työryhmän
raportti “Turusta tieteen huippukeskittymä”, Reijo
Vihkon työryhmän raportti “Itä-Suomen yliopisto –
tulevaisuuden yliopisto ajassa” ja Raimo Sailaksen
työryhmän raportti “Teknillisen korkeakoulun, Helsingin
kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun
yhdistyminen uudeksi yliopistoksi”. Lisäksi
maaliskuun 9. päivänä Helsingin yliopiston kansleri
ja viisi suomalaista kansainvälisesti arvostettua tutkijaa
julkistivat kannanoton “Mitä tehdä yliopistoillemme?”.
Suomessa on homogeeninen ja tasokas yliopistolaitos,
joka ei ole kriisissä, vaikka julkisessa keskustelussa
on luotu tällainen käsitys. Yliopistojen jatkuva
kehittäminen on toki tärkeää. Rehtorien neuvoston
tiedonannossa 7.3.2007 todetaan: “Yliopistot ovat
valmiita uudistumaan hyvistä vieläkin paremmiksi.
Rakenteellisen kehittämisen tueksi yliopistot tarvitsevat
myös taloudellisia resursseja ja hallinnollisen
itsenäisyyden vahvistamista. Suomi tarvitsee tietoperusteisen
tulevaisuutensa rakentamiseksi ja kansainvälisen
kilpailukykynsä turvaamiseksi toimintakykyisen
ja laadukkaan yliopistoverkon.”
Käsite “huippuyliopisto” on epämääräinen, ja käyty
keskustelu viittaa lähinnä teknillisiin ja kaupallisiin
tieteenaloihin ja niiden sovelluksiin. Yhteiskunta
tarvitsee yliopistoilta kuitenkin muutakin kuin innovaatioita.
Perustieteistä ja perustutkimuksesta on pidettävä
huolta. Kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen
sekä yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäminen
ovat myös yliopiston avaintehtäviä, joista ei tule tinkiä.
Huipulle ei päästä julistuksilla ja poliittisilla päätöksillä
hallintorakenteiden uudistamisesta, vaan korkeatasoisella
tieteellisellä toiminnalla. Tämä edellyttää
rahallista lisäpanostusta koko yliopistolaitokselle.
Suomen kokoisessa maassa ei ole varaa keskittää
resursseja yhteen huippuyliopistoon muiden kustannuksella,
varsinkin kun jokaisessa yliopistossa on
kansainvälisesti arvostettua tutkimus- ja opetustoimintaa.
Huippuyliopiston luomista tärkeämpää on
tukea korkeatasoista tiedettä jokaisessa yliopistossa.
Sailaksen työryhmän kaavailema 700 miljoonan euron
lisäpaketti täydennettynä vuosittaisella lisärahoituksella
auttaisi kehittämään koko Suomen yliopistolaitosta,
mikäli rahat kohdennettaisiin oikeassa suhteessa
kaikille. Yliopistojen kilpailuttaminen tästä
rahasta on paikallaan, kunhan sovitaan mittareista ja
laatukriteereistä. Kilpailun tulee olla hallinnollisesti
kevyttä. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan tutkijoiden
koko virka-aika kuluu jo nyt hallintoon ja opetukseen,
ja tutkimus tehdään vapaa-aikana palkattomana
ylityönä.
Yliopistojen talouden itsenäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä
on lisättävä. Keinoina ehdotetaan yliopistojen
aseman muuttamista joko julkis- tai yksityisoikeudellisiksi
laitoksiksi ja virkasuhteiden muuttamista
työsuhteiksi. Ehdotusten vaikutus henkilöstön asemaan
on ensin selvitettävä, eikä lähteä soitellen sotahan.
Huipulle pääsemiseksi yliopisto on koettava miellyttäväksi
ja turvalliseksi työympäristöksi, jossa lyhytjänteiset
talouden vaihtelut eivät johda nopeisiin
suunnanmuutoksiin. On muistettava, että tieteenaloja
on helppo ajaa alas nopeasti, mutta niiden käynnistäminen
vaatii usean vuoden työn, ennen kuin tuloksia
alkaa näkyä.
Risto Laitinen
puheenjohtaja
Professoriliitto
|