Uutuusyliopisto – mahdollisuus vai uhka?

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla valmistunut ns. huippuyliopistohanke on kirvoittanut kannanottoja puolesta ja vastaan. Kysyimme liittojen aktiivien mielipiteitä: toisaalta se nähdään mahdollisuutena, mutta henkilöstön tuleva asema ja hallintomalli huolettavat. Taideteollisessa korkeakoulussa järjestettiin hanketta vastustava mielenosoitus ja paneeli maaliskuun alussa.

Taideteollista korkeakoulua vastapäätä järjestettiin 6. maaliskuuta mielenosoitus, jossa vastustettiin ns. huippuyliopistohanketta. “Huiputusyliopisto” ja “Trendiyliopisto” -banderollien alle oli kerääntynyt runsaan sadan hengen joukko.

Mielenosoituksen jälkeen teeman puintia jatkettiin paneelikeskustelussa Mediakeskus Lumeen Sampo- salissa. Paneelissa olivat mukana rehtori Yrjö Sotamaa, hallintojohtaja Pekka Saarela, TOKOY-ylioppilaskunnan puheenjohtaja Markus Koljonen sekä TaiKin entinen hallintojohtaja Ilkka Huovio.

Sekä rehtori Sotamaa että hallintojohtaja Saarela korostivat, että valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla valmistunut huippuyliopistohanke vastaa täysin TaiKin hallituksen hyväksymää strategiaa. Sotamaan mielestä ehdotus parantaa opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä sekä samalla Suomen mahdollisuuksia menestyä.

Markus Koljosen mukaan ylioppilaskunta vastustaa hanketta sen nykymuodossa.

- Pitäisi edistää sivistystä, taidetta, tiedettä ja kulttuuria. Nyt lähtökohtana tuntuu olevan elinkeinoelämä ja yritysmaailma.

Entinen hallintojohtaja Ilkka Huovio olisi mieluummin ollut ajamassa taideyliopistojen välistä yhteistyötä. Sitä halutaan hänen mukaansa edistää myös muissa EU-maissa.

- Pitää myös muistaa yliopistokokonaisuus – universitas, Huovio totesi.

Rehtori Sotamaa muistutti, että professori Turo Virtasen johdolla pohdittuun taideyliopistohankkeeseen on sanottu “ei”.

- TaiK on esittänyt yhteistyön tiivistämisestä muiden taideyliopistojen kanssa, mutta Teatterikorkeakoulu ja Kuvataideakatemia eivät ole sitä halunneet, Sotamaa lisäsi.

- Uusi rakenne ei estä taidealojen yhteistyön tekemistä, hallintojohtaja Saarela jatkoi.

“EI” huippuyliopistolle -adressiin kerätään nimiä

Yleisön joukossa olleet osastonjohtajat saivat esittää omat kommenttinsa. Muotoiluosaston johtaja Helena Hyvönen näki, että lisäresurssit olisivat tarpeen ja ne helpottaisivat nimenomaan jatko-opiskelijoiden roolia ja mahdollisuuksia.

Elokuvataiteen osaston professori Kanerva Cederström huomautti, että esitystä ns. huippuyliopiston perustamisesta ei korkeakoulussa ole käsitelty, on vaan keskusteltu yhteistyön tiivistämisestä.

Elokuva ja lavastustaiteen osaston dekaani Jukka Vieno muistutti, että viime kädessä on kysymys kulttuurista ja se on perustunut markkinoille ja teknisille ratkaisuille. Taiteilijakuva on tekijyyttä ja tuottajuutta. Vienon mielestä kova vastustaminen osoittaa taantumuksellisuutta. (Julkisuuteen lähettämässään kannanotossa 21.3. Elokuva ja lavastustaiteen osasto asettui vastustamaan huippuyliopistohanketta ja toivoi taideyliopistojen yhteistyön tiivistämistä.)

Visuaalisen kulttuurin osaston dekaani Tuovi Hippeläinen piti hankkeen perusajatusta hyvänä, mutta muistutti avoimista kohdista. Muun muassa hallintomalli tulee puhuttamaan.

Suurin osa opiskelijoiden kritiikistä kohdistui elinkeinoelämän määräysvallan kasvuun. Sotamaa totesi tähän, että vain kolme prosenttia huippuyliopiston budjetista tulee elinkeinoelämältä, muu osuus kertyy veronmaksajilta. Sotamaa myös korosti, että TaiKin oma tulevaisuudenvisio on paljon elinkeinoelämämyönteisempi kuin Sailaksen paperi.

Ylioppilaskunta TOKOYn sivuilla on “EI huippuyliopistolle” -adressi, johon oli lehden painoon mennessä kertynyt 900 nimeä (www.adressit.com/huippuyliopisto).

Kirsti Sintonen

Ks. lisää aiheesta Keskustelua-palsta s. 40.

TaiKin kokonaisuuden säilyminen toivottavaa

Taideteollisessa korkeakoulussa Professoriliiton jäsenten keskuudessa ehdotukseen “Huippuyliopistosta” suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Taiteen tekemisen kontekstissa koalitio nähdään myös muotoiluyliopistolle rikkaampana ja vaikuttavampana yhteisönä kuin esim. perinteinen Fine Arts yhteisö. Taideteollisen korkeakoulun kokonaisuuden säilyminen uudessa tilanteessa on hyvä ja toivottava asia.

Elokuva-alalla ja taidekasvatuksen parissa esiintyy eniten kriittistä asennetta ja pohdintaa koko yhdistymisen perusteita kohtaan. Taideteollisella korkeakoululla on vahva identiteetti, jonka tulee uudessakin yhteisössä säilyä. Meillä on hyvät käytännöt erityisesti taiteen ja kulttuurin sisältöopetuksessa, sekä tekemällä oppimisen pedagogiikassa ja studio- ja pienryhmäopetuksessa. Monimuoto-opetukselle ja uusien, yliopistojen välisten opetussisältöjen luomiselle (esim.IDBM) ja korkeakouluyksikkömme tutkimustoiminnalle yhteenliittymä tarjoaa laajan kasvualustan eikä se mitenkään rajoita yhteistyötä muun korkeakoulukentän kanssa.

Jatkokehittelyssä tulisi saada meidän kannaltamme säätiön hallitukseen myös kulttuurialan edustus ja oman akateemisen yhteisön ääni kuulumaan yksikön dekaania valittaessa sekä takeet taidekoulutuksen laadukkaille käytänteille elintärkeän kustannuskertoimen säilymisestä myös pitkällä tähtäimellä. Palvelusuhteen muutos uudessa yksikössä niin opetus- kuin muunkin henkilöstön osalta vaatii paljon selvitettävää ja tarkkaa suunnittelua.

Raimo Nikkanen
Professori, Industrial and Strategic Design, TaiK

Kehittämisen tulisi olla yliopistoista lähtöisin

On hyvä, että yliopistolaitosta pyritään kehittämään, mutta mielestäni tulisi katsoa koko maan tilannetta, eikä toteuttaa yksittäisiä yhdistämisiä siellä täällä. Kehittämisen tulisi olla myös yliopistoista lähtöisin. Esitys huippuyliopistoksi on juuri tällainen yksittäinen kolmen yliopiston yhdistäminen, joka vielä lisäksi lähtee ulkopuolisista tavoitteista.

Vaikka yliopiston tulee olla yhteiskunnassa ja sen kehityksessä mukana, olla vuorovaikutuksessa, niin kuitenkin sen tulisi voida autonomisesti toteuttaa tehtäväänsä opetuksen ja tutkimuksen tyyssijana. TaiKin historia on osoittanut, että sen monipuolinen koulutus pystyy synnyttämään korkeatasoisia osaajia. Se, miten osaamista pystytään hyödyntämään yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi, voidaan järjestää muullakin tavalla kuin rakentamalla teknis- kaupallinen mammuttiyliopisto. Voidaan perustaa uusia tutkijaryhmiä ja varmistaa niille rahoitus. Tällöin ei tarvitsisi pilkkoa TaiKin kokonaisuutta, jonka voimana ovat taideperustaiset soveltavat taiteet. Ei myöskään pidä unohtaa taidekasvatusta, jonka toiminnalla tuotetaan se perusopetus, josta huippujenkin kehitys alkaa.

Eija Siivonen
suunnittelija, IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti

Kuka neuvottelee ja kenen kanssa?

Uusi yliopistohanke on kauppakorkeakoulul la otettu enimmäkseen myönteisesti vastaan, koska sen nähdään tuovan lisäresursseja. Hankkeeseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Jos fuusio toteutuu ilman lisärahoitusta, ei haluttuja etuja tavoiteta. Jos lisärahoitus on pois muilta yliopistoilta, vaarannetaan yliopistosektorin yhteistyö.

Henkilöstön asemasta ei ole ollut paljoa keskustelua julkisuudessa. Periaatteessa, jos kaikki yliopistot siirtyvät Jääskinen-Rantanen -mallin mukaisesti julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, joissa on työsuhteet eikä virkasuhteita, ei ehkä ole suurta eroa sillä, ollaanko työsuhteessa säätiöön vai julkisoikeudelliseen yhteisöön. Epäselvää on kuitenkin esimerkiksi kuka neuvottelee palkoista ja kenen kanssa. Järjestöjen tuleva rooli on siksi avoin. Varmaan seurauksena olisi yksilöllisempi palkkaus, mutta tuskin rehtori haluaa neuvotella joka vuosi jokaisen professorin kanssa erikseen.

Kampusrakenteen tiivistymisellä (Otaniemeen) on tietysti omat etunsa kokonaisuuden kannalta, mutta se hankaloittaisi esim. omalla alallani kansantaloustieteessä voimakkaasti kasvanutta yhteistyötä Helsingin yliopiston ja Hankenin kanssa.

Pekka Ilmakunnas
professori, HSE

Muutos lienee pysyvä asia

Kannano t to on vaikeaa, koska ensin olisi hyvä nähdä, millainen on huippuyliopiston strategia. Nyt olemme nähneet lähinnä visioja missiokuvauksia. Meillähän HSE:ssä strategia uudistettiin juuri, ja sitä on alettu viedä toimintaan.

Uutuusyliopiston nimestä pudotettiin innovaatiosana pois sen monimerkityksisyyden vuoksi. Itse olin yhtenä epäilijänä sen suhteen, miten nähdään innovatiivisuus. Lähinnä pelkona oli minulla käsitteen kapea- alaisuus (tekninen innovaatio), mikä merkitsisi todella paljon tulevan yliopiston profiilin kannalta.

Kaiken kaikkiaan kliseisesti voi todeta, että muutos lienee ainoa pysyvä asia maailmassa, ja sen mukaan elämme.

Marja-Liisa Kuronen
lehtori, suomen kieli ja viestintä, HSE

Mahdollisuuksia mutta myös riskejä

Huippuyliopistohanke tarjoaa TKK:lle uusia mahdollisuuksia, mutta sisältää henkilöstön kannalta huomattavia riskejä. Siirtyminen toimintaan työsuhteessa yliopiston ulkopuolisten tahojen määräysvallassa olevassa säätiömuotoisessa laitoksessa vaikuttaa ratkaisevasti akateemisen henkilöstön toimintavapauteen.

Kuitenkaan säätiömuoto ei mahdollista vakaata rahoituspohjaa, sillä kaavailtu 700 miljoonan euron peruspääoman tuotto kattaisi vain pienen osan uuden yliopiston menoista.

Kaavailtu muutos on mittava haaste henkilöstön edunvalvonnalle, sillä neuvoteltavia kysymyksiä on paljon, alkaen VES/UPJ-sopimusten soveltamisesta uudessa toimintaympäristössä ja päätyen käytettävään eläkejärjestelmään.

Jorma Skyttä
professori, TKK

Uutta yliopistoa ei tarvita tiiviiseen yhteistyöhön

Sailaksen työryhmän laatima esitys Teknillisen korke a ko u l u n , H e l s i n g i n kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyön syventämisestä huippuyliopistoksi on synnyttänyt merkillisen vähän kriittistä keskustelua hankkeen perusteista ja toteuttamisen mielekkyydestä. Yksi mahdollinen tulkinta esityksen saamaan intohimottomaan vastaanottoon on se, että sitä pidetään niin absurdina, ettei siihen voi järkevällä tavalla ottaa kantaa.

Esityksen hyvänä puolena voidaan tosin pitää sitä, että se on kirvoittanut muutamia julkisuuteenkin asti päätyneitä pohdintoja siitä, miten suomalaista yliopistojärjestelmää tulisi kokonaisuudessaan kehittää. Lääkkeiksi tarjotaan mm. yliopistojen keskinäistä kilpailuttamista, kansallista ja kansainvälistä opetus- ja tieteenalakohtaista arviointia, opetuksen maksullisuutta sekä tutkijaurapolkujen kehittämistä. Pohdinta on kuitenkin luonteeltaan akateemisen korrektia. Peruskysymykseen siitä, millaista sisältöä, määrää tai kansainvälistä arvostusta suomalainen yliopistotutkimus ja -opetus ylipäätään tarvitsevat tuottaakseen hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle, ei kukaan uskalla kunnolla tarttua.

Sailaksen työryhmän esityksen perustavaa laatua oleva heikkous on siinä, ettei siinä esitetä ensimmäistäkään perustetta sille, miksi juuri Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun muodostama uusi yliopistokokonaisuus tuottaisi kansainvälisissä vertailuissa menestyvän huippuyliopiston. Ja miksi ylipäätään pitäisi? Esityksen toimenpide-ehdotukset ovat lähtökohdiltaan taloudellis-hallinnollisia, jotka sinänsä olisivat sovellettavissa mihin tahansa yliopistokoalitioon. Onkin helppo ymmärtää mainittujen yliopistojen rehtorien ja henkilöstön näennäinen myötämielisyys hanketta kohtaan vilautellun lisärahoituksen takia. Mutta uskooko kukaan lupauksilla olevan todellisuudessa katetta?

Tuotannollisten prosessien kehittämisen, tuotekehityksen ja muotoilun sekä liiketoimintaosaamisen yhdistäminen opetukseen ja tutkimukseen on ollut tuttua toimintaa yliopistojemme ja yritysten välisessä yhteistyössä. Tästä monitieteisyydestä on päässyt nauttimaan noin 30 opiskelijaa vuosittain TKKn, TAIKin ja HSEn yhteisessä International Design Business Management -ohjelmassa. Tämän yhteistyön vahvistamiseen ja laajentamiseen kuin myös sen tuottaman osaamisen kotimaiseen ja kansainväliseen hyödyntämiseen ei taloudellinen lisätuki ole tieteenkään pahitteeksi. Siirrettäköön tämä toiminta sitten vaikka perustettavaksi ehdotetun Innovaatioinstituutin alle. Uutta huippuyliopistoa ei tähän tarkoitukseen kuitenkaan tarvita.

Stina Immonen
johtava tutkija, Teknillinen korkeakoulu

Henkilöstövaikutukset selvitettävä ennen muutosta

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO otti tiedotteella (1.3.) kantaa asiaan. JUKO halusi muistuttaa henkilöstön aseman turvaamisesta yliopistoja tiedejärjestelmän kovassa muutostahdissa. JUKOn mielestä uudistuksia tulee tehdä, mutta vauhti, millä nyt edetään, on liian kova.

Akavalaisen opetus- ja tutkimushenkilöstön edunvalvojana toimiva JUKO edellyttää, että henkilöstövaikutukset selvitetään ennen kuin yliopistojen hallinto- ja talousrakenteita ollaan mullistamassa. Yliopistojen uusiksi hallintomalleiksi esitetyt itsenäinen julkisoikeudellinen laitos tai säätiöpohja merkitsevät niin suuria muutoksia nykytilanteeseen, että henkilöstön palvelussuhteen ehtojen turvaaminen vaatii tarkkoja lisäselvityksiä. Näissä selvityksissä on oltava mukana myös henkilöstöjärjestöjen edustus.

JUKO katsoo, että hurja muutosvauhti synnyttää suurta epävarmuutta yliopistojen jo nyt ylityöllistetyssä henkilöstössä. Nyt toivottaisiin ennen kaikkea työrauhaa ydintehtävien – opetuksen ja tutkimuksen hoitamiseen,

JUKO muistuttaa, että yliopistojen suurin ongelma on kehno perusrahoitustilanne. Neuvottelujärjestön mielestä yliopistorahoituksen volyymiä tulee kasvattaa vähintään tiede- ja teknologianeuvoston esitysten mukaisesti. Ja lisärahoituksen tarpeessa on koko yliopistolaitos, eikä pelkästään pääkaupunkiseudun yksittäinen hanke.

Juko
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö

Maaliskuun alun yliopistovisio:

Yliopistoista parempia rahoituskilpailulla

Uusin yliopistomuutosvisio putkahti julkisuuteen 8. maaliskuuta. Professori Bengt Holmström (MIT), professori Seppo Honkapohja (University of Cambridge), akatemiaprofessori Olli Kallioniemi (VTT), toimitusjohtaja Martti Mäenpää (Teknologiateollisuus ry), akatemiaprofessori Leena Palotie (Helsingin yliopisto ja KTL) sekä Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio julkaisivat yhteisen kannanoton, jolla he haluavat aktivoida Suomen yliopistolaitoksesta käytävää keskustelua.

“Suomessa tutkimuksen taso nousee vain harvoilla aloilla kansainväliseen kärkeen. Tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen ei ole täyttänyt siihen asetettuja toiveita. Opetuksen tasosta ja tutkintojen kansainvälisestä kilpailukyvystä ei ole takeita. Opiskeluaikoja ei ole onnistuttu lyhentämään eikä keskeyttämisiä vähentämään. Yliopistojen kansainvälisissä ranking-listoissa emme ole saavuttaneet toivottuja sijoituksia. Hajanainen järjestelmä ja vanhat rakenteet vaikeuttavat uusien strategisten avausten tekoa”, todetaan kannanotossa.

Muistiossa analysoidaan Suomen yliopistolaitoksen ongelmia ja esitetään periaatteita niiden korjaamiseksi. Ensimmäisenä keskeisenä uudistusten edellytyksenä allekirjoittajat näkevät kansallisen yliopistorahoituksen aidon kilpailutuksen ja sen perustana olevan jatkuvan arvioinnin. Uuden rahoitusjärjestelmän tulisi perustua laatuun, poistaa päällekkäisyyksiä ja tukea rakenteiden aitoa uudistumista. Kilpailun määrärahoista tulisi johtaa yliopistojen erikoistumiseen vahvuusalueilleen, olivatpa ne sitten koulutuksessa, innovaatiotoiminnassa tai huippututkimuksessa. Opetusresurssien lisäyksen ja opiskelijamäärien maltillisen vähentämisen kautta päästään parempaan opetukseen. Toisena edellytyksenä on yliopistojen hallinnon uudistaminen, niiden suurempi autonomia ja rehtorin vahva ja riittävän riippumaton asema. Se on mahdollista vain ulkopuolisen hallituksen avulla. Kolmas edellytys ovat tutkijoiden ja opettajien urakehityksen takaavan järjestelmän luominen ja opiskelijoiden aseman vahvistaminen yliopiston vaativina asiakkaina. Opiskelijoille tulee luoda kannusteita tehokkaaseen opiskeluun, jossa lukukausimaksut ja niitä määräajaksi kompensoivat opintosetelit olisivat tehokas ja oikeudenmukainen keino. Neljäs edellytys uudistustyölle on yliopistojemme kansainvälistymisen edistäminen.

Muistiossa arvioidaan myös hiljattain esitettyjä suunnitelmia yliopistojen yhdistämisistä sekä niiden talouden ja hallinnon kehittämisestä. Uudet avaukset ja erityyppiset kokeilut ovat kannatettavia ja raportteihin sisältyy paljon hyviä aineksia. Ensisijaista on kuitenkin toimintaperiaatteiden ja rakenteiden uudistaminen, jonka jälkeen mahdollisesti syntyvät uudetkin yksiköt tulee resurssoida laatuun. Lisätietoja: www.helsinki.fi/lehdisto

Suomalainen unelma

Samana päivänä kansleri Raivion ja kumppaneiden visiopaperin kanssa julkaistiin myös Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön rahoittama raportti Suomalainen unelma. Innovaatioraportissa professori Pekka Himanen perää Suomeen uutta luovuuden aaltoa ja Tuusulanjärven yhteisöä.

Yliopistojen kriisi näkyy Himasen mielestä siinä, että johtavien amerikkalaisten yliopistojen vuosibudjetit ovat samaa kokoa kuin koko Suomen yliopistolaitoksen budjetti. “Ei voida kuvitella, että pidämme tällä rahalla yllä 20:tä yliopistoa”, Himanen totesi Helsingin Sanomien sivun kokoisessa haastattelussa (11.3.). “Jos olisin innovaatioministeri” -otsikoidussa jutussa Himanen pohdiskeli mm. seuraavaa:

“Alueellisten yliopistojen olemassaolo on tärkeää, sillä ilman yliopistoja monet kaupungit olisivat todella hankalassa asemassa. Mutta vähintään yhden suomalaisyliopiston tulee olla absoluuttisesti mitaten maailman kärkitasolla.”

“Minusta meillä pitäisi olla kaksi kärkiyliopistoa. Perustieteissä Helsingin yliopiston pitäisi yltää tietyillä alueilla maailman kärkitasolle. Uuden innovaatiohakuisen yliopiston pitäisi nousta teknologiayliopistojen kymmenen kärkeen ja johtajuuskouluna 20 kovimman joukkoon”, visioi Himanen jutussa.

“On tärkeää synnyttää Teknillisestä korkeakoulusta, kauppakorkeakoulusta ja Taideteollisesta korkeakoulusta innovaatiohakuinen tiedeyliopisto, mutta se ei vielä ratkaise ongelmia. Keskeistä on, syntyykö aihekohtaisesti riittäviä rikastavan vuorovaikutuksen kriittisen massan ylittäviä kokonaisuuksia.”

Himasen raportti Suomalainen unelma löytyy osoitteesta www.teknologiateollisuus.fi