Kolumni
Päivi Atjonen
Esitarkastuslausunto
Kiitän Tähtiyliopiston byrokratologian tiedekuntaa
asiantuntemustani kohtaan osoitetusta luottamuksesta
ja lausun BM Uuno Hallintorakeisen fuusiokirjaksi
tarkoitetusta käsikirjoituksesta seuraavaa:
Maisteri Hallintorakeisen selvityskartoituksen
aihe on täyteläinen, ja tuloksilla on useille hallituskoalitioille
soveltuvaa käyttöarvoa. Laajaan kansainväliseen
viranomaismuistioaineistoon perustuva rypälemäinen
teoriaosa osoittaa kiistatta, että jopa globaalisti
on duaalista siirrytty monoon, sinkuista on
koottu sateenvarjoja ja lappuja liimattu minimestojen
luukuille. Selvittäjä hallitsee efektiivisyyttä, ekonomisuutta,
eriarvoistumista ja eskaloitumista koskevaa
diskursiivista tematiikkaa systemaattisesti.
Kartoitustehtävä on rajattu koskemaan vain teknis-
strukturaalisia tekijöitä ja oivallettu ulkoistaa
esimerkiksi Human Resources -aspektit. Empiirisesti
on keskitytty erään eurooppalaisen alueen sivistyksellisiin
yhteisöihin. Tavoitteeksi on asetettu niiden
viipyilemätön muotouttaminen konglomeraatinomaiseksi,
ei-perifeeriseksi ja kustannustehokkaaksi kokonaisuudeksi.
Harkinnanvaraisiin observointivirkaretkiin,
fokusryhmähaastatteluihin ja asennepattereihin
perustuvaa empiiristä aineistoa on kerätty pitkäjänteisesti
ja intentionaalisesti. Analyysissa esiintyy
paikoin juonnikkuutta, ja metodia on sovellettu myös
ideologisesti maukkaasti.
Nippufuusiokirjalle tyypilliseen tapaan selvityskartoituksen
osapartikkeleita on tuotettu alun perin
toisiin tarkoituksiin ja sittemmin asetetusta päätehtävästä
poikkeavalla tavalla. Silti kirjoittaja on kyennyt
taitavasti rakentamaan niistä synopsis-osaan ryhdikkään
ja tumman narratiivin, joka kutoo vivahteikkaan
datan lineaariseksi ja selitysasteeltaan tilastopoikkeuksellisen
reliaabeliksi malliksi. Teoria ja empiria
osoittautuvat itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, joiden
välille muodostuu ikään kuin näkymätön silta.
Parhaimmillaan maisteri Hallintorakeinen on esittäessään
hedelmäisiä ja yksinkertaisia käytännön
sovelluksia, joilla on myös byrokratologian teoreettisen
edistymisen kannalta eittämätöntä merkitystä.
Pohdinnassa hän tavoittelee empiirisen aineistonsa
ylittäviä visiointeja tavalla, joka todentaa kiintoisasti
jo johdannossa esitetyt valikoidut teesit. Myös alueellisen
eriarvoistamisen keinoja arvotetaan ansiokkaasti,
minkä jälkimaku on pitkä ja tanniininen. Jatkotutkimusehdotuksissa
esitetään rohkeasti, että accountability-
mallin edistämiseksi tulisi pikaisesti toimeenpanna
lisää valtiorajat ylittäviä kenttäkokeellisia
verkostokeskittymien konstruointiasetelmia.
Fuusiokirja on kieleltään hieman koukeroista luettavaa,
joten muutaman 437 sivistyssanasta voisi
suomentaa ja 15-rivisiä virkkeitä lyhentää. Informatiiviset
viisisivuiset taulukot sekä runsaslukuiset seitsenvärikuvitetut,
kolmiulotteiset vuokaaviot ylläpitävät
lukijan mielenkiintoa. Toisinaan varsinaiset päätelmät
jäävät graafeja alaviitteenomaisesti integroiviksi
lausumiksi.
Kokonaisuudessa on tynnyrimäisiä sivumakuja,
mutta yllättävän paljon löytyy myös persoonallista
mustikkaisuutta, joka jää pyörimään päähän.
Edellä esitettyihin arviointeihin nojaten esitän
epäröiden BM Uuno Hallintorakeisen fuusiokirjan
painatusluvan epäämistä kuitenkin ehdollisesti siten,
että tiedekuntaneuvosto voi sen tohtoritutkintotavoitteensa
vajeen ummistamiseksi hyväksyä etenkin, jos
se katsoo, että huonompiakin on hyväksytty.
Päivi Atjonen
Kirjoittaja on Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori
|