Yliopistolakia tulee täsmentää eduskuntakäsittelyssä
Yliopistojärjestelmän uudistus on valtava
muutos suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.
Jos siirtymävaiheessa epäonnistutaan,
tarvittavat korjaustoimet muutoksen
suuruudesta johtuen kestävät vuosikausia.
Yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen
saattaa olla parannus nykytilaan,
mutta uudenkin järjestelmän toimivuus
on täysin riippuvaista yliopistojen
henkilöstön pätevyydestä ja henkilöstön
sekä opiskelijoiden motivoituneisuudesta.
Siksi henkilöstön asemaa ei muutoksessa
saisi jättää epämääräisten ja yliopistokohtaisista
enemmistöpäätöksistä riippuvien
satunnaisten ratkaisujen varaan. Hallituksen
ehdotukseen uudeksi yliopistolaiksi onkin
eduskuntakäsittelyssä tehtävä tarkistuksia.
Yliopistonlehtorien liitto ei ole liittona osallistunut
yliopistolakia koskeviin mielenosoituksiin.
Sen sijaan on lähestytty opetusministeriötä ja liiton
jäsenyhdistykset ovat olleet yhteydessä yliopistonsa
sijaintipaikkakunnan vaalipiirin kansanedustajiin
viestittäen yliopistolain perustelluista
täsmennystarpeista.
Palvelussuhdesopimukset
Yliopistotyönantajan tuleva sopijaorganisaatio on
yhä hämärän peitossa. Sillä ei senkään vuoksi ole
vielä edes sopijaoikeuksia eikä -velvoitteita. Siksi
palvelussuhteen muodosta riippumatta yliopistolain
voimaanpanoa koskevaan lakiin tulee henkilöstön
siirtymävaiheen aseman turvaamiseksi kirjata
sopimusten jatkuvuusperiaate. Näin 1.1.2010
voimassa olevia valtion virka- ja työehtosopimuksia
noudatettaisiin yleissitovina, kunnes osapuolet sopisivat virka- tai työehtosopimusneuvotteluissa
uusista sopimuksista.
Kaikissa suurissa muutoksissa on pelättävissä
satunnaisia tai hätäisiä tulkintoja ja ratkaisuja.
Niitä on jo nyt nähty. Uutisten mukaan Kuopion
ja Joensuun yliopistot ovat valinneet Itä-Suomen
yliopiston yliopistokollegion. Tässä tapauksessa
päätös on epäilemättä hyvää tarkoitta, mutta laillista
toimivaltaa siihen ei ole. Laki, jossa uusi yliopisto
perustetaan ja jossa toimivalta luultavasti
annetaan, on vasta eduskuntakäsittelyssä.
Irtisanomissuoja
Uudistus koskee noin neljännestä valtion nykyisestä
henkilökunnasta. On kohtuutonta, jos tasavallan
hallitus ja eduskunta ilman siirtymäajan
turvaa siirtävät näin suuren joukon vasta rakenteilla
olevien organisaatioiden palvelukseen. Niinpä
voimaanpanolaissa olisi säädettävä, että työnantajalla
ei saisi siirtymäaikana olla oikeutta irtisanoa
palvelussuhdetta työsopimuslaissa tai valtion
virkamieslaissa tarkoitetuilla taloudellisilla
tai tuotannollisilla irtisanomisperusteilla. Sopiva
siirtymäaika voisi olla viisi vuotta. Siinä ajassa yliopistot
oppinevat nykyistä itsenäisemmän työnantaja-
aseman velvoitteisiin.
Tutkimuksen ja opetuksen vapaus
Opetustehtävät - varsinkin arvosanojen anto - sisältävät
julkisen vallan käyttöä. Siksi virkasuhde
palvelussuhteen muotona on perusteltu. Mikäli
näin ei kuitenkaan käy, tulee tutkimuksen ja opetuksen
vapauden turvaamiseksi yliopistolakiin lisätä
maininta, että työsuhteisella on sen sijaan,
mitä säädetään työsopimuslaissa vahingonkorvausvelvollisuudesta,
oikeus valita vaihtoehtoisesti,
että työntekijän palvelussuhde jatkuu katkeamatta,
jos palvelussuhteen irtisanominen tai purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut
ilman laissa säädettyä irtisanomis- tai
purkamisperustetta. Vaatimus ei ole teoreettinen.
Esimerkiksi elinkeinoelämän työnantajaliiton aikaisempi
toimitusjohtaja on helmikuun lopun
Talouselämä-lehdessä kirjoittanut yliopistolain
yhtenä päätarkoituksena olevan, että yliopiston
opettajista päästään eroon heitä virkavirheestä
syyttämättä.
Hallitus ja kollegio
Yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnan
asiantuntijuus hankitaan pitkäaikaisella koulutuksella
ja kokemuksella. Erikoisosaamisen hankkiminen
on vuosia kestävä ja taloudellisesti sekä
henkisesti mittava investointi. Erikoistuminen
myös vähentää valinnaisia työpolkuja. Siksi asiantuntijalla
on pelissä koko osaamisensa, olemassaolonsa,
persoonallisuutensa ja elämäntapansakin.
Tällöin on luonnollista - ja yhteisön toimintakyvylle
tarpeellista - että halutaan osallistua oman
yhteisön päätöksentekoon. Jos yliopiston hallituksen
koko on kovin pieni, ei hallitukseen mahdu
kaikkien yliopistoyhteisön merkittävienkään ryhmien
edustus. Jotta paikallisella yksinkertaisella
enemmistöllä ei johtosäännöissä voitaisi hallitusta
tai kollegiota määritellä liian pieneksi, tulisi edellisen
minimikoko määritellä kuuden sijasta kahdeksaksi
ja kollegion kolmen sijasta kolmeksikymmeneksi.
Yliopistot ovat saamassa entistä laajemman itsehallinnon.
Tällä ei kuitenkaan voida perustella
sitä, että yliopistoissa päätettäisiin toimielinten
väliset toimivaltasuhteet sellaisiksi, että vakiintuneita
hallinnollisia periaatteita loukattaisiin. Sillä,
jolla on toimivalta nimittää jäsen toimielimeen,
on oltava toimivalta myös hänen erottamiseensa.
Lakiehdotuksen mukaan yliopiston hallituksen
nimittävä yliopistokollegio voi erottaa hallituksen
jäsenen vain, jos hallitus itse sitä esittää. Hallituksen
jäsenen on nautittava kollegion, ei muiden
hallituksen jäsenten luottamusta. Siksi hallituksen
jäsen on voitava erottaa kollegion päätöksellä ilman
hallituksen aloitteellisuutta asiassa. Erottamismaininnasta
on siis poistettava edellytys, että
hallituksen on esitettävä jäsenensä erottamista.
Yliopistojen ohjaus ja rahoitus
Yliopistolaitosta uudistettaessa opetuksen ja tutkimuksen
laatu on nostettava muita tekijöitä tärkeämmäksi.
Opettajauralla eteneminen tuleekin
nostaa tasavertaiseksi meritoitumisalueeksi tutkijauran
rinnalla. Opiskelijamäärän suhteen opettajamäärään,
henkilöstön osaamisen kehittämisen
ja pedagogisten opintojen suorittaneiden osuuden
opetushenkilöstöstä tulee yliopistojen rahoitusmallissa
olla koulutuksen laadun indikaattoreita.
On tärkeää, että yliopisto menestyy tieteellisen
tutkimuksensa ansiosta. Yhtälailla on tärkeää, että
yliopiston antama opetus on korkeatasoista. Työsuunnitelmissa
tehtävien tulee kuitenkin olla tasapainossa,
sillä on kohtuutonta, jos opetuspainotteisen
toimen haltijalta edellytetään tutkimuspainotteisen
toimen tutkimusmääriä.
Tuula Hirvonen ja Jorma Lehtimäki
Yliopistonlehtorien liitto ry
|