Antoine Laurent de Lavoisier ja yliopistouudistus

A.L. Lavoisier oli yksi nykyaikaisen tieteellisen kemian isistä. Hänet tunnetaan monien nykyäänkin hyväksyttyjen kemian perusteiden kehittäjänä. Hän formuloi aineen häviämättömyyden lain, kehitti kemian nimistöä ja oli osallisena hapen tunnistamisessa ja nimeämisessä. Lavoisier jäi Ranskan vallankumouksen jalkoihin ja hänet teloitettiin vuonna 1794. Hänen anomuksensa teloituksen siirtämiseksi, kunnes hän olisi saanut keskeneräinen koesarjan päätökseen, kumottiin huomautuksella: “Tasavalta ei tarvitse tiedemiehiä.” Lavoisierin merkitystä luonnontieteiden kehitykselle kuvaa parhaiten matemaatikko J.-L. Lagrangen toteamus: “Pään katkaisu kesti heiltä vain hetken, mutta Ranskalta saattaa kestää vuosisata toisen samanlaisen luomiseen.”

Uusi yliopistolaki on nyt täysimääräisesti voimassa. Sen yhteydessä toteutettiin samanaikaisesti rakenteellisia uudistuksia (Aalto yliopisto, Itä- Suomen yliopisto, Turun kauppakorkeakoulun liittäminen Turun yliopistoon). Yliopistojen rakenteellista kehittämistä jatketaan ja yliopistoja rohkaistaan laatimaan strategioitaan ja profiloitumaan ottamalla huomioon elinkeinoelämän tarpeet ja paikalliset olosuhteet. Yliopistojen nykyisessä rahanjakomallissa suurin yksittäinen rahaerä, n. 20 %, jaetaan tieteenalarakenteen ja strategisen suunnittelun perusteella.

Yliopistouudistuksen suureksi kompastuskiveksi voi muodostua valtion yliopistoille antaman rahoituksen niukkuus ja epätasainen jakautuminen. Tämän vuoden budjetissa Aalto-yliopistolle osoitettiin 56 milj. EUR lisäys määrärahoihin viime vuoteen verrattuna. Muille 15 yliopistolle sen sijaan on luvassa vain 17 milj. EUR lisää. Kun tästä summasta vähennetään budjettiin sisäänleivotun tuottavuusohjelman leikkaukset, alibudjetoitu työnantajan työttömyysvakuutusmaksu, riittämättömästi budjetoidut palkankorotukset ja alimitoitettu arvonlisäveron kompensointi, tapahtuu kyseisten 15 yliopiston määrärahoissa reaalinen n. 40 milj. EUR vähennys viime vuoteen verrattuna. Edes Aalto-yliopiston määrärahalisäys ei mahdollista kovin mittavia kehitystoimia. Myös rahankeruu yksityisiltä rahoittajilta etenee lamasta johtuen vaikeasti ja lahjoitukset kohdistuvat pääasiassa Aalto-yliopistolle.

Oulun yliopistossa budjettivaje on niin mittava, että siellä aloitettiin yt-neuvottelut 180 henkilötyövuoden vähentämiseksi. Yt-neuvottelujen piirissä on yliopiston kaikkien yksiköiden tukihenkilöstö ja eräiden yksiköiden koko henkilökunta. Oulun yliopisto on talousahdingossaan ensimmäinen, joka aloittaa uuden yliopistolain mukaisen taipaleensa rajuilla leikkauksilla, mutta on luultavaa, että se ei jää ainoaksi leikkauksia tekeväksi yliopistoksi.

Riittämätön valtion perusrahoitus vaikuttaa myös yliopistojen profiileihin. Jos toiminta lepää voimakkaasti ulkopuolisen rahoituksen varassa, voi käydä niin, että yliopistot eivät itse pääse määrittelemään profiilejaan. Kun yliopistot sitten itsekin tukevat ulkopuolisen rahan perusteella päätettyjä vahvuusalueitaan, tulee olemaan hyvin vaikeaa kehittää niitä tieteenaloja, joilla ei ole suoraa yhteyttä rahoittajien intresseihin.

Yliopistouudistusta suunniteltaessa tuotiin usealta taholta esiin huoli sivistysyliopiston tulevaisuudesta. Talouslaman myötä tämä huoli voi realisoitua hyvin kohtalokkaalla tavalla. Muita kuin painopistealoilla olevia tieteenaloja joudutaan supistamaan tai jopa lakkauttamaan. Kuten 1990-luvulla huomattiin hammaslääketieteen ja rakentamistekniikan yksiköitä vähennettäessä, lakkauttaminen voi tapahtua hyvin nopeasti. Kun nyt on ilmennyt tarve laajentaa uudelleen näitä koulutusaloja, huomataan, että uudelleenkäynnistäminen ei käykään helposti eikä nopeasti. Lagrangen toteamus Lavoisierista voi hyvin olla todellisuutta monella tieteen ja yliopistojen kehittämiselle tärkeällä tieteenalalla.

Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto