Yliopistoarvioinnin lyhyt historia

Joulukuun 18. päivänä 2008 julkaistiin Ison Britannian uusimman yliopistoarvioinnin, Research Assesment Exercise RAE 2008 – tulokset. Kohteena oli 159 yliopistoa ja instituuttia, prosessi maksoi yli 60 miljoonaa puntaa ja työllisti noin 1000 tutkijaa vuodeksi 67 vertaisarviointipaneeliin.

RAE-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1986 ja se on toistettu vuosina 1989, 1992, 1996, 2001 ja 2008. Sen on väitetty olevan perustana sille, että Britanniasta on tullut yksi maailman johtavista tutkimusmaista, sen väitetään taanneen tutkimusinvestointien ohjaukselle oikeudenmukaisen perustan ja suonut menestyneille yliopistoille lisämainetta, mikä on auttanut niitä menestymään myös muilla foorumeilla. Arviointimallia on kiitetty laajasti ja monet muut maat, kuten Australia, Alankomaat ja Pohjoismaat ovat ottaneet siitä mallia omiin opetuksen ja tutkimuksen arviointi- ja rahanjakojärjestelmiinsä.

Vuoden 2008 arviossa ei julkistettu ’pisteitä’, vaan yliopistot saivat laatuprofiilin eri tieteenaloille: arviointipaneelit jaottelivat heille toimitetut julkaisut ja tutkimusaineistot maailman luokkaan kuuluviksi (4), kansainvälisesti erinomaiseksi (3), kansainvälisesti tunnustetuksi (2), kansallisesti tunnustetuksi (1) tai tutkimusta ei luokiteltu lainkaan ja laativat jokaiselle yliopistolaitokselle laatuprofiilin. Tulosten perusteella yliopistoille jaetaan seuraavan viiden vuoden aikana yli 1,5 miljardia puntaa julkista tutkimusrahaa. Britannian yliopistojen ja muiden koulutuslaitosten julkisesta rahoituksesta vastaavat virastot (HEFCE, The Higher Education Funding Council for England ja sitä vastaavat laitokset Skotlannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa) ovat päättäneet, että vuoden 2008 arvioinnin perusteella tuetaan laatua yliopistojen kaikissa toimintamuodoissa ja laaja-alaisemmin kuin aikaisemmissa arvioinneissa ja niiden perusteella tehdyissä rahanjakomalleissa. Edelliset arviointipäätökset ovat voimakkaasti tukeneet Britannian tutkimukseen keskittyneitä huippuyliopistoja, kun taas vuoden 2008 RAE:n perusteella määrärahat suunnattiin laajaalaisemmin erilaisille yliopistoille eikä ns. kriittistä massaa enää pidetty tuen perusteena.

RAE –järjestelmä on taannut yliopistojen rahoitukselle kiinteän perustan, mutta se on saanut osakseen myös kovaa kritiikkiä. Sen on syytetty estävän riskitutkimusta, vähentävän yhteistyötä, eriyttävän opetusta ja tutkimusta, ja ohjaavan yliopistojen toimintaa niin, että ne menestyisivät arvioinnissa. Systeemin on väitetty huonontavan opetuksen tasoa ja sortavan vähemmistöjä. Joka tapauksessa se on ohjannut yliopistojen toimintaa siihen suuntaan, että ne menestyisivät seuraavassa arvioinnissa entistä paremmin.

RAE 2008 oli järjestyksessä kuudes ja viimeinen tässä muodossaan Britanniassa toteutettu yliopistoarvio. Hallitus on päättänyt siirtyä vertaisarvioinnista määrällisempiin kriteereihin ja ottaa käyttöön uuden arviointijärjestelmän, Research Excellence Framework (REF) – järjestelmän. Tarkoituksena on käyttää arvioinnissa halvempia menetelmiä, kerätä tietoja kilpaillun rahoituksen määrästä, tohtorin tutkintojen lukumäärästä ja kerätä julkaisujen sitaatioanalyysejä sekä arvioida yliopistojen yhteiskunnallista vaikutusta. Tavoitteena on, etteivät yliopistot enää toimita arvioijille massiivista määrää julkaisuja, vaan instituuteilta pyydetään 1000 sanan tapausselostuksia, joissa he kuvaavat, miten heidän valitsemansa 10-15 vuoden takaiset työt ovat hyödyttäneet maan taloutta ja yhteiskuntaa.

Uusi arviointimalli on saanut yliopistotutkijat nousemaan raivokkaaseen vastarintaan. Yli 12 000 tutkijaa on allekirjoittanut sitä vastustavan vetoomuksen. Heidän mielestään ehdotettu REFarviointijärjestelmä on vastuuton ja epäuskottava. Se pakottaisi tutkijat liioittelemaan tutkimustensa mahdollisia sovellutuksia ja muuttaisi huippuyliopistot huonoiksi tuotantolaitoksiksi sekä pakottaisi tieteenalat kilpailemaan toisiaan vastaan.

Suomi tulee taas jälkijunassa. Yliopistojen yhdistämiset, kriittisen massan hakeminen ja rahoituksen suuntaaminen vain yhdelle ’huippuyliopistolle’ on jo päätetty lopettaa Britanniassa. Nopean (10 – 15 vuoden aikavälin) hyödyn tavoittelu on siellä tuomittu, mutta Suomessa ollaan vasta siirtymässä tähän ns. vaikuttavuuden rahoitusmalliin. Voi vain todeta kuten Robert May, Oxfordin yliopiston biologian professori: ’En usko että Watson ja Crick olisivat selvinneet nykyisen hallituksen aikana’.

Sinikka Eskelinen
Oulun yliopisto