Ehdokkaat puolustivat kilvan sivistysyliopistoa

Hallinnon keinotekoiset hankkeet harmittivat panelisteja Vanhalla.

Mikä on fantastisinta, mitä yliopistolle on Suomessa tapahtunut?

Kysymys heitettiin Vanhan ylioppilastalon tiedepoliittiseen paneelin osallistujille. Vastaajina istui neljän eri puolueen eduskuntavaaliehdokkaita.

”Kolmikantaperiaate!” hihkaisi ensimmäisenä vasemmistoliiton Heikki Patomäki.

”Hienointa korkeakoulutuksen eri vaiheissa on ollut se, kun sen piiriin on hyväksytty jokin sorrettu ryhmä, joka ei ole aiemmin yliopistoon päässyt”, ehdottaa vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto.

Entä millaisia tiedepoliittisia painajaisia ehdokkaat näkevät?

”Lukukausimaksut hivutetaan yliopistoon vähitellen — ensin pikkusummina, joita sitten vuosittain korotetaan. Eikä kukaan huomaakaan, kun meillä on korkeakoululaitos, jossa asiakkuuteen vedoten viihdytetään rikkaimpien lapsia”, maalaa Patomäki.

Hän itse aikoo taistella moista ”Australian ja Ison- Britannian mallia vastaan, jossa taloudellisen eliitin valtaama yliopisto lähinnä pyörittää kulloinkin muodikkaiksi katsottuja projekteja.”

Yliopistohallinnon keinotekoiset hankkeet tuntuivat harmittavan myös muita panelisteja, keskustan Laura Kolbea ja demareiden Pilvi Torstia. Jokainen suuntaisi isomman osan varoista yliopiston varsinaisille työntekijöille, opettajille ja tutkijoille. ”Ja suoraan perusrahoituksena”, painottaa Pilvi Torsti.

Lukukausimaksuja ei kannattanut kukaan. Tosin asia ei ole ihan niin suoraviivainen EU-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden kohdalla, lisäsivät Torsti ja Kolbe.

Salintäysi yleisö osallistui innokkaasti panelistien keskusteluun. Takapenkistä professori Jukka Kekkonen huomautti, että vuoden 2010 alusta voimaan astuneen yliopistolain vaikutuksia on tarkoitus arvioida 2012, mutta kukaan ei tiedä, miten ja missä.

”On ennakoitavissa, että selvityksen tekevät ne samat henkilöt, jotka sitä olivat läpi ajamassa,” arveli Alanko-Kahiluoto.

”Sellainen ei tietenkään ole toivottavaa, vaan meidän pitäisi huolehtia siitä, että lakia arvioivat ne, joihin se eniten vaikuttaakin. Siis ruohonjuuritason tutkijoihin ja opettajiin.”

Panelistit myönsivät, ettei puolueettoman asiantuntijaraadin kokoaminen käy helposti. Tutkijoiden ja opettajien tarpeet ja kokemukset kun vaihtelevat suuresti tieteenalojen mukaan. Alanko-Kahiluoto muistutti myös, että yliopistojen olisi jo pitänyt päästä eroon tuottavuusohjelmista.

”Opetusministeri Henna Virkkunen on luvannut, että ohjelmat voidaan lopettaa, mutta vielä tämä ei ole toteutunut.”

Vanhan musiikkisalissa mietittiin myös, miten paljon akateemista väkeä yhteiskunta ylipäätään tarvitsee — tai kestää.

”Minusta numerus claususta voisi hellittää jo aiemminkin, yliopiston sisäänpääsyvaiheessa. Me otamme tällä hetkellä laitokselle kuusi prosenttia pyrkijöistä vuosittain. Uskoisin, ettei taso laske, vaikka opiskelijoiksi hyväksyttäisiin isompikin joukko — kunhan opettamiseen olisi suunnattu yliopiston jo olemassa olevista varoista enemmän kuin nyt,” sanoo Patomäki.

Kolbe puhui niin ikään lämpimästi laajan tohtorinkoulutuksen puolesta.

”Yhteiskunta tarvitsee jokaisen tohtorin. Sivistys ei voi koskaan olla kokonaisuudelle pahasta. Antaa vain ihmisten väitellä, siihen saakka rahoitustakin on useimmille saatavissa esimerkiksi säätiöiden kautta.”

Pilvi Torsti kuulosti epäilevämmältä.

”Tohtoreita alettiin kouluttaa aiempaa enemmän 90-luvun laman jälkeen. Tuolloin ei juuri ajateltu, minne tohtorit sijoittuvat. Suomessa tohtorinhattua pidetään usein dismeriittinä yliopiston ulkopuolella. Asenteen pitää muuttua, jotta tohtorikoulutuksessa on mieltä. Koulutus ja osaaminen kuitenkin ovat ainoa kilpailukeinomme.”

Mai Allo

Kommentti: Yliopistolain seuranta teetetään tutkijavoimin

Henna Virkkunen piti opetusministerikautensa viimeisen toimittajatapaamisen koulutus- ja tiedepolitiikan ajankohtaisista asioista 3. maaliskuuta. Kysyin siellä, miten opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo toteuttaa yliopistouudistuksen arvioinnin, jota eduskunta edellytti hyväksyessään yliopistolain. Kysyin hieman provosoivasti: Tiedustellaanko asiaa rehtoreilta vai keiltä?

Ministeri ohjasi vastaamisen johtaja Anita Lehikoiselle, joka kertoi, että seuranta aiotaan toteuttaa tutkijavoimin. Lukuisia tutkimushankkeita onkin jo menossa. Tampereen yliopistossa toimivassa tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen TaSTI-yksikössä selvitetään muun muassa tutkimusyhteisöjen ja akateemisen työn muutosta. Rakenteet muuttuvat – muuttuuko tutkimus? -loppuraportti ilmestyikin jo opetusministeriön julkaisusarjassa.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksessa on tutkittu mm. yliopistofuusioita akateemisen työn ja identiteetin uudelleenmäärittelijöinä. Artikkelit Yliopistopolitiikan ja rakenteellisen kehittämisen taustoja sekä Muuttuva yhteiskunta – sopeutuva korkeakoulu? ovat jo ilmestyneet.

Itä-Suomen yliopistossa on tehty yhdistymiseen liittyvää prosessiarviointia. Myös Aalto-yliopistossa on meneillään tutkimushankkeita. Miten Aalto-yliopisto tehtiin? Mihin ollaan menossa? -raportti ilmestyi loppusyksystä.

Suurin osa hankkeista koskee rakenteellista kehittämistä ja fuusioyliopistojen tilannetta. Nekin ovat olennainen osa yliopistouudistusta, mutta itse yliopistolain vaikutusten arviointiin ei ole vielä päästy. Hankesuunnitelman valmistelu on kuulemma käynnistetty. Se valmistuu huhtikuun alkupuolella.

Kirsti Sintonen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 42