Melko rauhallinen työmarkkinakevät

Viime vuoden lopun raamisopimuksen johdosta kuluva kevät on työmarkkinallisesti melko rauhallinen. Raamiin perustuvat korotukset ovat toteutuneet 1.3.2012 lukien yliopistoissa ja valtiolla. Yliopistojen palkkausjärjestelmän (YPJ) henkilökohtaisen suoriutumisosan uudistamisesta pyritään ratkaisuun kesän alkuun mennessä. Raamin tarkoittamat työelämän kehittämisneuvottelut jatkuvat keskusjärjestötasolla. Maaliskuun lopun valtion kehysbudjetilla on myös työmarkkinallisia vaikutuksia.

Viime vuoden lopulla keskusjärjestöjen solmima raamisopimus ja sen perusteella tehdyt kollektiivisopimukset määrittävät varsin paljon yliopistojen ja valtion työmarkkinatilannetta keväällä 2012 ja vielä pidemmälle aina alkuvuoteen 2014 saakka. Myös työrauhavelvoite ulottuu sinne saakka. Suunnilleen samanlainen rauhallinen tilanne on yleensäkin työmarkkinoilla, tosin vähän erilaisella aikataululla. Toki kaikenlaista yllättävää voi matkan varrella sattua. Raamisopimusta ja sen soveltamista on kuvattu mm. Acatiimi-lehdessä 1/2012.

Korotukset keväällä 2012

Yliopistoihin tuli 1.3.2012 lukien kaikille 1,7 % yleiskorotus taulukkokorotuksena sekä 0,7 % järjestelyerä, joka vietiin vaativuustaulukkoihin jossain määrin painottaen eri vaativuustasoja. Korotusten mukaiset yliopistojen uudet palkkataulukot löytyvät mm. liittojen verkkosivuilta.

Valtion osalta (esim. tutkimuslaitoksissa työskenteleville) 1.3.2012 tuli 1,9 % yleiskorotus ja 0,5 % virastoerä, josta valtion sopimuksen mukaan tuli neuvotella virastotasolla 15.2.2012 mennessä. Jos neuvottelutulosta virastoerästä ei saavutettu, erä toteutettiin prosentuaalisena yleiskorotuksena. Suurin osa virastoista on päässyt neuvottelutulokseen.

Näiden lisäksi maksetaan tiettyjen edellytysten täyttyessä 150 euron kertaerä sekä yliopistoissa (huhtikuun palkan yhteydessä) että valtiolla (maalis- tai huhtikuun palkan yhteydessä).

Yliopistojen ja valtion palkankorotusten taso vastaa muita työmarkkinoita ollen raamisopimuksen mukainen.

Yliopistojen palkkausjärjestelmän muutokset

UPJ eli nyttemmin YPJ tuli voimaan yliopistoissa vuonna 2006. Tuon jälkeen siihen ei ole vuosiin tehty juurikaan rakenteellisia muutoksia.

Vaativuuslisä on kuitenkin tullut uutena elementtinä yliopistojen palkkausjärjestelmään vuonna 2011. Vaativuuslisä voidaan maksaa opetus- ja tutkimushenkilökunnan vaativuustasoille 5—10 sijoitetuissa tehtävissä henkilöille, joiden tehtävät sijoittuvat kyseisen vaativuustason yläpäähän. Lisän suuruus on 50 % tehtävän vaativuustason ja sitä seuraavan vaativuustason palkkaerosta. Järjestelmän tarkoituksena on ollut helpottaa palkkauksellista urakehitystä. Vaativuuslisä tullee jäämään pysyväksi elementiksi yliopistojen palkkausjärjestelmään nykyisen sopimuksen perusteella.

Raamisopimukseen perustuvan yliopistosopimuksen mukaan kevään 2012 kuluessa neuvotellaan yliopistojen palkkausjärjestelmän muuttamisesta henkilökohtaisen suoriutumisen osalta. Neuvottelut käydään EK:hon kuuluvan Sivistystyöantajien ja mm. JUKOn välillä.

Tavoitteena on päästä henkilökohtaisen suoriutumisen kokonaisarviointiin nykyisen sopimuksen mukaisen analyyttisen menetelmän sijaan. Lähtökohtana on, että kokonaisarvioinnit poikkeavat kuitenkin toisistaan opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä ja muun henkilöstön järjestelmässä. Esille halutaan ottaa kokonaisarviointiin siirtymisen lisäksi myös muita muutoksia henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin.

Toistaiseksi tällaisten muutosten sisältö ei ole vielä täsmentynyt.

YPJ:n henkilökohtaisen suoriutumisosion muuttamiseen on sopimuksessa varattu rahaa kustannusvaikutukseltaan 0,7 %. Tämä korotus tulee kuitenkin maksuun vasta vuonna 2013 syksyllä. Mikäli muutoksista ei päästä sopuun kesään 2012 mennessä, tulee ns. perälautana 0,3 % yleiskorotus ja 0,4 %:n työnantajakohdenteinen henkilökohtainen palkanosa. (Yliopistosopimuksen mukaan 1.1.2013 tulee 1,2 %:n yleiskorotus.)

Raamiin mukaiset muut toimet

Raamisopimukseen sisältyy monia työelämän kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten isien perhevapaiden pidentäminen, vuorotteluvapaaseen kaavailtujen leikkausten peruuttaminen (valtiovallan toimesta), työsuojelua koskevan lainsäädännön täsmentäminen, samapalkkaisuuskysymykset, työttömyysturvan parannukset sekä kaavaillut työurien pidennykset. Työelämän kehittämiseen kuuluu myös työntekijän vuosittainen osallistuminen osaamista lisäävään koulutukseen kolmen päivän ajan. Epäselvää ja riidanalaistakin on, miten tämä toteutetaan. Erityisen mielenkiintoinen asia on yliopistojen kokonaistyöajassa oleville.

Työelämän kehittämiskysymyksiä selvitetään täsmällisemmin keskusjärjestöjen toimesta. Suurelta osin selvittely tapahtuu kevään 2012 kuluessa. Raamiratkaisuun liittyy myös valtiovallan tukitoimia mm. verotusta ja eläkemaksuja koskien.

Valtion kehysbudjetti

Maan hallituksella on 22.3.2012 kehysbudjettiriihi, jossa täydennetään hallitusohjelman talouspoliittisia ja valtiontaloudellisia linjauksia. Varsinaisista työmarkkinakysymyksistä, kuten esim. työehtosopimuksista, siellä ei päätetä, mutta kehysbudjettipäätöksillä on myös työmarkkinallisia vaikutuksia. Tällaisia ovat esim. palkkatulon verotus. Työmarkkinajärjestöt seuraavat hyvin tarkkaan kehysneuvotteluja ja pyrkivät vaikuttamaan niihin.

Eläkeasiat ovatkin nousseet keskeisiksi kysymyksiksi osittain raamiin perustuen, mutta suurelta osin sen ulkopuolelta. Vaikka eläkekysymykset ratkaistaan pääasiassa lainsäädännöllä, ovat ne suurelta osin työmarkkinakysymyksiä ja ne valmistellaan ns. kolmikannan mukaisesti. Eläkekysymykset ja työurien pidentämispyrkimys liittyvät kehysbudjettiin ja -neuvotteluihin.

Keskusjärjestö Akava on esittänyt kehysneuvotteluihin liittyvänä linjauksenaan mm, että osaamisen ja kilpailukyvyn kehittäminen edellyttävät, että koulutusjärjestelmän ja tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus pidetään nykyisellä tasolla. Liitot ovat eri yhteyksissä esittäneet samansuuntaisia näkemyksiä.

15.3.2012

teksti Jorma Virkkala
JUKOn yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtaja Professoriliiton toiminnanjohtaja

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 14