Kielikeskusopettajille oma ura

Yliopistojen opetusalan liitto YLL on kehitellyt kielikeskusten opettajille omaa uramallia. Asiasta järjestettiin seminaari Akavatalossa maaliskuun alussa.

— Yliopistojen uusien uramallien ja palkkausjärjestelmän myötä kielikeskusopettajien ura on lähtenyt eriytymään. Siksi YLL on kehitellyt heille omaa mallia, totesi puheenjohtaja Tuula Hirvonen seminaarin avauksessaan.

Seminaaripäivä aloitettiin kuitenkin kielikeskusten johtajien puheenvuoroilla. Helsingin yliopiston Kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi kertoi muutoksista, jotka pakottavat myös kielikeskuksia muuttumaan. Näitä ovat mm. kansainvälistymisstrategiat, toisen asteen kielivalintojen supistuminen, työelämän kielitaitovaatimukset sekä kiristyvä kilpailu opiskelijoista, henkilöstöstä, resursseista ja näkyvyydestä.

Tuomi korosti tutkimuksen merkitystä pedagogisen kehittymisen apuna: ala ei voi kehittyä ilman tutkimuksellista näkökulmaa. Hän katsoi, että opetuksen arvostuksessa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta toivoi yhä enemmän proaktiivisuutta, innovatiivisuutta ja joustavuutta.

Myös Tampereen yliopiston Kielikeskuksen johtaja Antti Hildén puhui opettajuudesta muutoksessa.

— Urakehitys edellyttää panostusta yli minimin, tuloksista tarvitaan näyttöjä, opettajuus on yhteistyötä — ei privaattia, listasi Tuomi teesinsä.

Uusi malli meritoitumiseen

OAJ:n työmarkkina-asiamies Hanna Tanskanen ja YLL:n hallituksen jäsen, Helsingin yliopiston jukolainen pääluottamusmies Seppo Sainio esittelivät kehittelemäänsä uramallia. Pohdinnan taustalla on mm. kokonaistyöaikaan siirtyminen vuonna 1997, uusi palkkausjärjestelmä sekä yliopistojen tehtävänimikkeissä tapahtunut suuri muutos.

Neliportainen tutkijanuramalli nosti tutkijabrändiä, mutta unohti koulutustehtävän. Opetusta pidetään siinä yksinkertaisena prosessina, jonka kuka tahansa pystyy hoitamaan, Tanskanen totesi.

YLL oli tehnyt kyselyn kielikeskusten opettajille.

— Tätäkö on kielikeskusopetus: ”teillähän on oppikirjat siellä”, ”käytännön kielitaidon opetusta”, ei julkaisupisteitä eikä tutkimusaikaa, tunne tutkijayhteisön ulkopuolisuudesta, oppiaine vai tukitehtävä, marginalisoitava opettajaryhmä, Sainio esitteli palautetta.

— Ei voi olla niin, että meritoitumista on kaikki muu kuin opettaminen, kuten joku kirjoitti palautteessa, hän lisäsi.

Tanskanen ja Sainio esittelivät opettajanuralla meritoitumisen mallia, jossa arvioinnin tulisi tapahtua seuraavilla kriteereillä: tutkinto (tohtori, jos on ollut mahdollisuus tutkimukseen), muu pätevöityminen (pedagogiset opinnot), kokemuksen karttuminen, opetusmenetelmät ja yhteistyöhankkeet, opetustyön muutos (mm. ryhmäkoot), tunnustukset, opinnäytteiden määrä (gradut, kandityöt).

YLL:n mallin mukaan yliopisto-opettajan tehtävä sijoittuisi vähintään tasolle 5. Tehtävän vaativuus voi nousta 6:een vaativuustasokartan mukaisesti. Yliopisto-opettajalle voidaan antaa mahdollisuus tutkimukseen, väitöskirjantekoon ja muuhun meritoitumiseen.

Vastaavasti yliopistonlehtorin tehtävä sijoittuisi vaativuustasoille 6—8 (myös kliininen opettaja ja lehtori). Mallin laatijat korostivat alkusijoittelua oikealle vaativuustasolle tehtävään tultaessa. Lisäksi esitetään, että opetuspainotteinen tehtävä vaativoituu viimeistään 10 vuodessa vaativuustasolta 5 vaativuustasolle 6, kun sitä hoitaa henkilö, jolla on pedagoginen koulutus ja hyvä opetustaito.

Edelleen korostetaan, että opetuspainotteisissa tehtävissä on aina oltava aito tutkimusmahdollisuus. Henkilökohtaisen suoriutumisen osalta tulee käyttää myös ylimpiä tasoja. Sainio ja Tanskanen painottivat myös tuntiopettajien palkkausperusteiden selkeyttämistä.

Kielten opetus on yliopiston arkea

Käydyssä keskustelussa YLL:n hallituksen jäsen Åke Finne (Hanken) kysyi, pitäisikö opetustehtävissä kokemuksen karttumista verrata lentotuntien laskemiseen. YLL:n hallituksen jäsen Erja Kosonen (Jyväskylän yliopisto) puolestaan esitti, että opinnäytteiden määrässä olisivat gradujen ja kanditöiden rinnalla myös jatko-opinnot.

YLL:n hallituksen jäsen Kirsti Vainio (Itä-Suomen yliopisto) piti tärkeimpänä sitä, miten tehtävä kuvataan, miten se on muuttunut vaativammaksi.

Kielikeskuksen johtaja Antti Hildén ei ollut mallin laatijoiden kanssa samaa mieltä 10 kokemusvuoden automatiikasta. Hän toivoi, että arviointi on aina mukana.

OAJ:n ja JUKOn puheenjohtaja Olli Luukkainen kävi esittämässä seminaariväelle lyhyen tervehdyksensä. Hän oli tulossa Akavan työvaliokunnan kokouksesta, jossa olivat vieraina pääministeri Jyrki Katainen ja valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Pääministeri oli korostanut valtion talouden sopeuttamistoimien tarpeellisuutta. Luukkainen arveli, että kaikkien indeksien jäädytys on kehysriihessä pöydällä. Lopuksi hän evästi kuulijakuntaa:

— Kielen opetuksesta ei saa sanoa, että se on vaan kielen opetusta. Se on yliopiston arkea. Urapolkuja ei saa rajata teidän joukkonne ulkopuolelle.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 38