|
Tiedeneuvonantajalle puoltoääniä
Tutkimusrahoituskohu nostatti keskustelun
hallituksen tiedeneuvonantajan tarpeellisuudesta.
Pienessä kyselyssämme ajatus saa
kannatusta.
Helsingin yliopiston
emerituskansleri
Kari Raivio esitti
Helsingin Sanomien
mielipidekirjoituksessaan
(1.3.) tiedeneuvonantajaa
hallituksen päätöksenteon avuksi.
Neuvonantaja sijoittuisi valtioneuvoston
kansliaan. Asia on ollut aiemminkin
esillä, mutta nyt siihen
siivitti filosofi Pekka Himasen tutkimusrahoituksesta
noussut kohu.
”Kaikki kunnia pääministerin
kyvyille, mutta on kohtuutonta
edellyttää, että hän pystyisi omin
neuvoin päättämään, onko jokin
kauniisti kirjoitettu ja lipevästi esitelty
hanke sen arvoinen, että niukkoja
tutkimusvaroja kannattaisi
panostaa siihen. Jos suunnitteilla
oleva valtion sektoritutkimuslaitoksia
koskeva uudistus toteutuu,
valtioneuvoston kanslian käyttöön
varataan jopa 30 miljoonaa euroa
strategisia tutkimushankkeita varten.
Himasen esimerkki osoittaa,
ettei [valtioneuvoston]kanslialla
ole riittävää osaamista tämän rahan
käyttämiseksi hyödyllisellä tavalla.”
Näin toteaa Raivio mielipidekirjoituksessaan.
Monissa maissa on nimetty
huipputason tutkija hallituksen
tiedeneuvonantajaksi. Raivion mukaan
Suomessa tähän ei tarvitsisi
rakentaa isoa byrokratiaa, sillä tiedemaailma
on hyvin verkottunut
ja luotettu henkilö pystyisi tarvittaessa
kääntymään osaavien puolueettomien
tahojen, esimerkiksi
tiedeakatemioiden, puoleen.

|
"Ehdotus on
ilman muuta
kannatettava"
”Kari Raivio on ehdottanut tätä
aiemminkin. Ehdotus on ilman
muuta kannatettava. Hallituksen
"Chief Scientific Advisor"
on monessa maassa (UK, USA
jne.), usein kabinetin jäsenen
statuksella (UK:ssa on lisäksi
joka ministeriöllä omansa).
EU:n komissiolla on myös (Anne
Glover). Ymmärtääkseni ajatus
on ollut, että Anne Glover rakentaisi kansallisista tiedeneuvoantajista
eurooppalaisen verkoston.
Tiedeneuvonantaja toisi päätöksentekoon lisää tutkimustietoa
ja uskottavuutta sekä uuden ulottuvuuden, lisäksi nykyistä
vahvemman linkin tiedeyhteisön ja poliittisen päätöksenteon
välille. Tiedeneuvonantajaa tarvitaan erityisesti tilanteissa, jotka
vaativat vankkaa tietoa hankalien päätösten tueksi. Tuntemani
Sir David King (UK:n aiempi Chief Scientific Advisor) kertoi
esimerkin: Kun "hullun lehmän tauti" riehui Englannissa, hän
suositteli laajaa ja pikaista lehmien teurastusohjelmaa epidemian
taltuttamiseksi. Se ei todennäköisesti olisi toteutunut poliitikkojen
päätöksenä, mutta osoittautui oikeaksi toimenpiteeksi.
Tiedeneuvonantajan asema pitäisi rakentaa riittävän vahvaksi
ja riippumattomaksi (esim. valtioneuvoston kansliaan),
johon pitäisi myös siirtää tutkimus- ja innovaationeuvosto.”
Risto Nieminen
distinguished professor, Aalto-yliopisto
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja
|
|

|
"Yksittäisestä asiantuntijasta
ja totaalisen itsenäisestä
sellaisesta olisi apua"
”Tutkimus- ja innovaationeuvoston on ajateltu toimittavan
tätä tehtävää, siinähän on asiantuntevia tutkijataustaisia
jäseniä ministerien ja ministeriöiden virkamiesten lisäksi. Siksi
alun perin en ole suosinut Raivion ajatusta. Nyt olen muuttamassa
mieltäni ja arvelemassa, että yksittäisestä asiantuntijasta
ja totaalisen itsenäisestä sellaisesta olisi apua. Hänen ja
TINin tehtävien jaon pitäisi olla kristallinkirkas. Samoin hänen
ja valtion tutkimuslaitosten siltä osin kun tutkimuslaitoksilla
on vastaavia asiantuntijatehtäviä.
TINin kaltaisia neuvostoja on viime vuosina perustettu
joihinkin maihin Suomen esimerkin mukaan. Anglosaksisissa
maissa, UK, Irlanti, USA, on valtionpäämiehellä henkilöasiantuntija
Raivion ehdotuksen mukaisesti. Riski on, etteivät
kemiat pelaa ja neuvonantaja jää
boikottiin, näin tapahtui hiljan
Englannissa. Tällaisessa tilanteessa
neuvonantajan on täysin neuvottavansa
vallassa. Sen sijaan TINtyyppisellä
neuvostolla on oma
vankka asemansa, jota henkilökohtaisuudet
eivät horjuta.
Euroopan komission puheenjohtaja
Barroso on hiljattain nimittänyt
komissiolle henkilökohtaisen
neuvonantajan Anne Gloverin.
Ja aivan äskettäisin perustettiin
myös tieteellinen neuvosto.”
Marja Makarov
ylijohtaja, tutkimus,
Suomen Akatemia
|
|

|
"Suhtaudun itse esitykseen
periaatteessa positiivisesti, jos
päätöksentekomekanismista
tulee läpinäkyvä."
”En sinällään tyrmää Raivion ehdotusta, mutta vastaus siihen
problematiikkaan, josta Himasen tapauksen yhteydessä on
ollut kyse, se ei varsinaisesti olisi. Angloamerikkalaisista
maista tutut tiedeneuvonantajat ovat tyypillisesti luonnontieteilijöitä
(niin kuin termi science oikeastaan kääntyy
suomeksi), jotka auttavat ylimmän tason päätöksentekijöitä
ymmärtämään modernin (luonnon)tieteen edistymistä ja
sovelluksia. Ehkä tällainenkin henkilö pienen avustajakunnan
kanssa sopisi valtioneuvoston kansliaan, mutta minulla ei ole
vahvaa kantaa, vaan asia vaatisi parempaa perehtymistä.
Himasen ryhmän kaltaiset selvitykset taas kuuluvat pikemminkin siihen
kenttään, johon alivaltiosihteeri Timo Lankisen työryhmä esitti omaa rahoitusmekanismiaan
eli tavoitteena olisi 30 miljoonan vuosipotti valtioneuvoston
yhteiskunnallista päätöksentekoa palvelevaan tutkimukseen. Suhtaudun itse
esitykseen periaatteessa positiivisesti, jos päätöksentekomekanismista tulee
läpinäkyvä. Tässä yhteydessä miettisin myös Sitran roolia ja asemaa.”
Perttu Vartiainen
rehtori, Itä-Suomen yliopisto
|
|

|
"Poliittiset päätöksentekijät saavat
käyttöönsä/käyttävät liian vähän
tutkimuspohjaista tietoa."
”Poliittiset päätöksentekijät saavat käyttöönsä/käyttävät
liian vähän tutkimuspohjaista tietoa. Tätä viestiä tulee niin
eurooppalaisista ja globaaleistakin konteksteista. Viimeksi
tiedeviestinnän ongelmallista tilaa kuulin pohdittavan Riossa
Inter Academy Panel (maailman tiedeakatemioiden yhteiselin).
Syitä on niin sysissä kuin sepissä. Jos hallituksella olisi
tiedeasiantuntija, niin hänen yksi keskeinen tehtävänsä olisi
varmasti pitää huolta siitä, että hallitus saa tietoonsa ajantasaista
ja luotettavia raportteja niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin
lähteistä — hallitukselle sopivassa muodossa.
Tietoa on kyllä olemassa, mutta miten se saatetaan osaksi päätöksentekoa, onkin
sitten toinen juttu. Ehkä tämä Himas-kohukin kertoo siitä, että tiedeasiantuntijalla
voisi olla myös rooli siinä, että hän aktivoi tiedemaailmaa tuottamaan ja
kanavoimaan tietoa hallituksen käyttöön. ”
Krista Varantola
kansleri, Tampereen yliopisto
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja
|
- Painetussa lehdessä sivu 10
|