Onko rahaston myöntämä apuraha aina verovapaa?
Säätiön tai rahaston luonteella voi
olla merkitystä apurahan
verovapauden kannalta.
Yleensä apurahoja ja stipendejä myöntävät erilaiset
isot säätiöt. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi
ratkaisussaan 2013:156, ettei kyseisen rahaston
myöntämä apuraha ollutkaan verovapaa. Millaisesta
tapauksessa oli kysymys?
A oli saanut sukurahastolta ammattikorkeakouluopintojaan
varten 15 000 euron apurahan. Rahasto
oli perustettu vuonna 1952 kuolleen B:n testamenttimääräyksellä,
jonka mukaan rahaston tuli jakaa
vuosittain nettotuottonsa tukena testamentin tekijän
sisarusten lapsille ja heidän avioliitossa syntyneille
jälkeläisilleen taikka adoptiolapsille tai heidän jälkeläisilleen,
jotka tarvitsevat rahallista tukea koulutustaan
varten. Testamentissa määrättiin, että tuki oli
ilmoitettava haettavaksi vuosittain vähintään kahdessa
sanomalehdessä. Tukea oli vuosina 2006-2009
hakenut 44-60 hakijaa ja sitä oli myönnetty samoina
vuosina 44-51 henkilölle. Vuosina 2008 ja 2009 tukea
oli myönnetty kaikille 44 ja 51 hakijalle. Apurahojen
suuruus oli vuonna 2007 lukio-opintoja varten 5 000
euroa, ammattiopintoja varten 10 000 euroa ja korkeakouluopintoja
varten 15 000 euroa. A oli saanut
rahastolta myös vuosina 2002-2006 apurahoja muun
muassa lukio-opiskeluaan varten.
Miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin – tämä käy
ilmi ratkaisun perusteluista, joissa todettiin myös
muun muassa seuraavaa:
Rahastoa hallinnoi pankin säätiö- ja kirjanpitopalvelu.
Rahastolla ei ollut muuta toimintaa kuin rahaston
varojen hallinnointi ja apurahojen jakaminen.
Rahastolla ei ole testamentin lisäksi muita varojen jakoa
koskevia sääntöjä. Apurahahakemukset käsitellään
vuosittain kokouksessa, jossa ovat läsnä pankin
ja suvun edustajat.
Apurahoihin oli ainakin vuosina 2006 ja 2007
käytetty alle puolet rahaston sijoitusten tuotoista.
Rahaston ilmoituksen mukaan apurahoja on jaettu
vuodelta 2007 kuudelle henkilölle lukio-opintoihin,
kahdeksalle henkilölle ammattiopintoihin ja 23 henkilölle
yliopisto-opintoihin, sekä muihin opintoihin
11 henkilölle. Saajista 18 oli ollut alle 25-vuotiaita,
joista kolme alaikäistä. Apurahoja on jaettu korkeakouluopintoihin
15 000 euroa, ammattiopintoihin
10 000 euroa ja lukio-opintoihin 5 000 euroa. Lisäksi
on jaettu apurahoja, joiden määrä oli ollut 3 000 —
7 000 euroa. Apurahoja oli usein myönnetty yksittäiselle
saajalle vuosittain koko tämän opiskelujen
keston ajan.
A oli saanut rahastolta ammattikorkeakouluopintojaan
varten vuonna 2007 15 000 euron
apurahan, joka on katsottu hänen veronalaiseksi
tulokseen. A on saanut rahastolta 5 000-
12 000 euron apurahan myös vuosina 2002—2006.
A oli selvittänyt, että hänellä on ollut verovuonna
opintojen harjoittamiseen liittyviä tietokone-, kirjallisuus-,
opintomatka- ynnä muita kuluja yhteensä
2 451 euroa. Kysymyksessä olevan apurahan perusteena
eivät asiakirjojen mukaan olleet nämä kustannukset
ja ne oli katettu A:n saamalla muulla 4 800
euron apurahalla.
KHO katsoi, ettei kysymyksessä olevaa rahasuoritusta
ollut pidettävä sellaisena verovapaana apurahana
kuin tuloverolain 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitetaan. Apuraha oli A:n veronalaista ansiotuloa.
Mitä tästä opimme?
Saajien piiri oli rajoitettu. Apurahojen perusteena oli
testamentti, jonka mukaan apurahoja myönnetään
testamentin tekijän perillisten jälkeläisille. Saajien
piiri määräytyi siten pelkästään sukulaisuuden perusteella.
Apurahan jakaja ei ollut yleishyödyllinen
yhteisö, eikä apurahoihin liittynyt tällaisen tarkoituksen
edistämistä.
A:lle apuraha oli myönnetty korkeakouluopintoihin,
mutta joillekin saajille myös lukio-opintoihin.
Kun otetaan huomioon Suomessa tapahtuvan korkeakoulu-
ja lukio-opiskelun välittömät kustannukset,
apuraha oli ollut määrältään huomattava ja kattanut
suuren osan opiskelijan vuotuisista elantomenoista,
joita muuten katettaisiin opintolainan ohella ansio- ja
pääomatuloilla.
Apuraha on myönnetty samalle saajalle useana
vuonna peräkkäin ja lähes kaikki hakijat ovat yleensä
saaneet apurahan. Vaikka A oli perustellut apurahan
tarvetta opiskeluun liittyvien erityisten hankkeiden
kustannuksilla ja suunnitelluilla opintomatkoilla,
apurahaa ei asiakirjojen mukaan ole mitoitettu aiheutuneiden
erityisten kustannusten perusteella, vaan se
oli yleensä myönnetty edellä selostetulla tavalla kaavamaisesti.
Nämä kaikki seikat olivat tapauksessa ”raskauttavia”.
Toisenlainenkin lopputulos olisi voinut olla
mahdollinen. Esimerkiksi hallinto-oikeus oli päätynyt
päinvastaiseen lopputulokseen. Mutta KHO:n
ratkaisun mukaisesti tullaan verotuskäytännössä menettelemään.
Tutkijoiden kannalta tällaisia tilanteita
toki päässee harvemmin syntymään, koska apurahoja
ja stipendejä jakavat pääasiassa suuret säätiöt. Joka
tapauksessa on nyt selvää, että apurahojen veronalaisuutta
pohdittaessa myös jakajasäätiön tilanteeseen
ja luonteeseen on kiinnitettävä huomioita apurahan
verovapauden varmistamiseksi.
teksti Matti Myrsky
professori, Itä-Suomen yliopisto
- Painetussa lehdessä sivu 14
|