"Yliopistopuolueen" ehdokkaat esittäytyvät
Tapansa mukaan Acatiimi
tarjoaa palstatilaa niille ehdokkaille,
jotka ovat lehden
julkaisijaliittojen jäseniä.
Heiltä pyydettiin lyhyttä
esittäytymistä ja vastausta
kysymykseen: Mitä yliopisto-
ja tiedeasioita haluat
kansanedustajana edistää.
Vuoden 2011 vaalien alla
näitä ehdokkaita löytyi 30– nyt 16. Neljä vuotta sitten
suureen määrään vaikutti
läheinen yliopistouudistus.
Nyt tilanne lienee normalisoitunut.
Vuonna 2007 vastaavia
ehdokkaita oli 13.
KESKUSTA
|
Johannes Kananen
Yliopistonlehtori, VTT,
Helsinki, Suomen Keskusta
Yliopistoilla on arvo sinänsä koska ne ovat
tärkeä osa kulttuuriamme. Opiskelua tai
tutkimusta ei saa välineellistää taloudellisia
pyrkimyksiä varten. Korkeakoulujen
uudistuksissa on otettu paljon mallia
anglosaksisesta maailmasta, mutta minusta
meidän pitäisi vielä enemmän miettiä
miten uudistamme ja vahvistamme omia
vahvuuksia ja perinteitämme, esimerkiksi
akateemista vapautta.
Samalla yliopistoyhteisö ei saa käpertyä
itseensä. Opettajien ja opiskelijoiden
pitää rohkeasti osallistua yhteiskunnalliseen
keskusteluun ja miettiä miten he
voisivat vastata niihin haasteisiin joita
ajassamme on.
Kaikista yliopistoyhteisön jäsenistä
täytyy pitää huolta. Apurahatutkijoiden,
määräaikaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden
oikeuksia pitää vahvistaa ja pitää
huolta siitä, että he kokevat olevansa
tärkeä osa yliopistoyhteisöä.
|
|
|
Laura Kolbe
Olen helsinkiläinen yliopiston opettaja
(FT), historiantutkija ja tietokirjailija,
Helsingin yliopiston Euroopan historian
professori ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
sekä Helsingin työväenopiston
johtokunnan jäsen. Istun myös YLE:n
hallituksessa, arvonimilautakunnassa ja
Helsingin Yliopiston Kalenteripalvelut
Oy:n hallituksessa. Olen kirjoittanut
monenlaisista historiaan ja kaupunkeihin
liittyvistä aiheista: muun muassa Helsingistä,
kaupunkisuunnittelusta ja yliopistojen
historiasta. Syntymävuoteni 1957,
ja puolueeni Keskusta. Haluan palauttaa
yliopistojen kunnian ja arvon suomalaisessa
yhteiskunnassa. Yliopistoihin liittyy
tiedonnälkää ja kasvatustehtävä.
Siksi yliopistoon liittyvät kysymykset
koskevat tietoa, tutkimusta ja opiskelua.
Perustoiminnot olivat olemassa Pariisin ja
Bolognan yliopistoissa keskiajalla. Luennot,
väittely, uuden tiedon tuottaminen ja
testaaminen ovat edelleen korkeimman
opetuksen ydintä. Yliopistot kukoistavat
ja lakastuvat tämän ytimensä varassa. Ilman
sivistystä maailma olisi surkea paikka.
|
KRISTILLISDEMOKRAATIT
|
Tuomo Keinänen
Syntynyt 1967, yliopistotutkija/
dosentti/FT, Savo-Karjalan
vaalipiiri, Suomen KD
Perustutkintokoulutuksen ja jatkotutkintokoulutuksen
opiskelijamäärät tulee arvioida
uudelleen. Tohtorikoulutukseen tarvitaan
lisää laatua ja yrittäjyyttä tukevia elementtejä.
Strategisten tutkimuslinjojen avoimempi
ja kriittisempi tarkastelu on tarpeen
ottaen huomioon myös kansalliset intressit.
Voimakkaasti kilpaillun huippututkimuksen
sijasta tarvitsemme yhteiskunnan käytännön
ongelmien ratkaisuihin johtavia
tutkimushankkeita mm. terveydenhoitoon
ja kaivos-/metsäteollisuuteen, joissa tulosvaste
on huomattavasti parempi.
Poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä
tarvitaan tutkimuksen tekoon keskinäisen
kilpailun sijasta. Kansainvälistyminen ei saa
olla itseisarvo tutkimuksen ja opetuksen
arvioinnissa, monissa hankkeissa kansainvälisessä
yhteistyössä ei ole kuin resursseja
kuluttavaa merkitystä.
|
|
|
Juhani Laurinkari
s. 1946, emeritusprofessorisopimus
1.11.2014 alkaen, ISY , Kuopio.
Vieraileva professori 2014-2017,
suomalais-saksalaisen tohtorikoulun
johtaja. European Academy
of Sciences & Arts pysyvä
jäsen ja Suomen delegaation
johtaja 2015—2020. Sosiaalipolitiikan
professori, valtiotieteen
tohtori 1976 (HY), taloustieteen
tohtori 1986 (Wien ), teologian
maisteri 1968 (HY), humanististen
tieteiden kandidaatti 1971
(HY). Savo-Karjalan vaalipiiri.
Suomen kristillisdemokraattien
(sit.) ehdokas.
Olen toiminut vuosia Professoriliiton
hallituksen jäsenenä (2007—2013)
— tunnen siis hyvin tiedeyhteisön ongelmat
käytännössä, myös itse niitä
tutkineena. Haluan edistää tieteen taiteen
ja ylimmän opetuksen vapautta ja ammattikuntani
mahdollisuutta tutkimukseen
ilman, että tutkimusteemoja kahlehditaan
liiaksi talouden ehdoin ja innovatiivisuutta
rajoitetaan.
|
PERUSSUOMALAISET
|
Lauri Heikkilä
synt. 1957, kansanedustaja, mikroelektroniikan
erikoistutkija,
Turun yliopisto, elektroniikan
ja tietoliikennetekniikan tohtori,
FT, Varsinais-Suomen vaalipiiri,
Perussuomalaiset
Kansanedustajana haluan edistää tutkimus-
ja opetuspuolella toimivien henkilöiden
pidempikestoisia työsuhteita sekä
työn haastavuuden ja vaaditun koulutustason
mukaista muuhun yhteiskuntaan
vertailukelpoista palkkaa.
Korkealaatuinen tutkimus ja opetus
pitää turvata. Fyysikkotaustaisena pidän
ajanmukaisten tutkimuslaitteistojen
hankintaa Suomen yliopistoihin tärkeänä.
Kilpailukykyiset laitteet ovat tärkeitä
erityisesti tekniikan, luonnontieteiden,
bio- ja lääketieteiden aloilla. Hallituksen
päätös opintotuen rajoittamisesta yhteen
korkeakoulututkintoon oli väärä.
Jos tulen valituksi, niin minulle voi soittaa
ja esittää toivomuksia vaalien välilläkin.
Kansanedustajalla on mahdollisuus tehdä
kirjallisia kysymyksiä, keskustelualoitteita,
lakialoitteita ja tuoda asioita esiin.
|
SDP
|
Ville Jalovaara
Synt. 1976, apurahatutkija,
dosentti, teologian tohtori,
Helsingin vaalipiiri, SDP
Pääosan neljäntoista vuoden työurastani
olen ollut pätkätyöläisenä Helsingin yliopistolla.
Jatkuvan pätkätyön mukanaan
tuoma epävarmuus on omakohtaisesti
tuttua. Tämän vuoksi haluaisin nostaa
työssäni kansanedustajana korkeakoulutettujen
työllisyyden. Akateemisten alojen
työllisyys tulisi huomioida hallitusohjelmassa.
Yksi erityisongelma maassamme
on tällä hetkellä ennätyslukuihin kohonnut
tohtorityöttömyys. Koulutusmäärien on
vastattava todellista tarvetta ja rahoituksen
painopistettä on siirrettävä post doc
vaiheeseen.
Tutkintojen määrän sijaan yliopistojen
rahoitus tulisi jatkossa perustua enemmän
tutkimuksen laatuun. Yliopistojen perusrahoitus
tulisi palauttaa toiminnan kannalta
kestävälle tasolle.
Lakialoitteiden muodossa haluaisin
nostaa esille apurahalla työskentelevien
työttömyysturvaan ja työterveydenhoitoon
liittyvät puutteet.
|
|
|
Johanna Laisaari
varatuomari, lastensuojelulakimies,
SDP/sitoutumaton, Helsingin vaalipiiri
Työskentelen tällä hetkellä Vantaan kaupungin lastensuojelusta vastaavana lakimiehenä.
Työurani olen aloittanut Helsingin yliopiston oikeutieteellisessä tiedekunnassa opintohallinnossa vs. opintoasiainpäällikkönä. Kuulun Helsingin yliopiston alumniyhdistykseen ja nykyisessä työpaikassani vastaan oikeustieteen ylioppilaiden työhön perehdyttämisestä ja opiskelijayhteistyöstä. Koen arvokkaana ja mielenkiintoisena opastaa uusia tulevia lakimiehiä työelämän alkuun. Yhteistyö yliopiston, yhteiskunnan ja työelämän toimijoiden kanssa on opiskelijoiden etu ja olen omalta osaltani mielelläni mukana tätä toimintaa tukemassa ja kehittämässä.
Olen liittynyt Yliopistopuolueeseen ja sitoudun edistämään omaltani osaltani sitä, että yliopistojen toimintaedellytykset turvataan eikä korkeakoulutuksesta leikata enää lisää.
Suomalaisen menestyksen takana on tasa-arvoinen ja korkeatasoinen koulutus ja se on myös jatkossa turvattava!
|
|
|
Tony Melville
syntynyt 1952, englannin kielen
lehtori, MA (Cantab)
MA (London) PGCE EFL (London),
SDP Keski-Suomi:
inhimillinen, periaatteellinen ja tulevaisuusorientoitunut
monitoimimies, joka ei
pelkää vaikeita haasteita. Kansainvälinen,
kielitaitoinen ja kokenut avoimen yhteistyön
edistäjä.
Olen alunperin Englannin Liverpoolista,
mutta kotimaani on ollut Suomi jo
yli 35 vuotta. Päätyönä opetan englantia
ja viestintätaitoja Jyväskylän yliopiston
kielikeskuksessa. Viestintäyrittäjänä toinen
jalkani on elinkeinoelämässä. Ralliäänenäkin
minut tunnetaan.
Toimin parhaillaan mm. Jyväskylän
kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä
sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin
hallituksen 1. varapuheenjohtajana.
Arvoina oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus
ja avoimuus merkitsevät minulle
paljon.
Eduskunnassa edistän työllisyyttä,
kestävää kasvua ja koulutuslupausta.
Osaamisessa on Suomen tulevaisuus.
|
VASEMMISTOLIITTO
|
Veronika Honkasalo
Olen nuorisotutkija ja väittelin sosiologiasta
Helsingin yliopistossa 2011. Väitöskirjani
käsitteli monikulttuurisuuden ja sukupuolten
tasa-arvon välistä suhdetta. Olen
myös luennoinut median ja tutkimuksen
välisestä suhteesta, ja pohtinut kriittisesti
yliopistojen kolmatta tehtävää. Helsingin
kuntapolitiikassa olen ollut vuodesta 2013.
Nyt vedän Vasemmistoliiton valtuustoryhmää
ja olen kaupunginhallituksen jäsen.
Politiikassa minulle on tärkeää, että
päätöksenteko pohjautuu tutkittuun
tietoon. Olen joutunut kantapään kautta
kokemaan tutkijauran epävarmuuden ja
rahoituksen kiihtyvän kilpailun. Eduskuntaehdokkaana
vaatimukseni ovat muun
muassa, että tutkijoiden työolosuhteet
ja palkkauksen taso hoidetaan kuntoon.
Tutkimustyön työn suorittamisen tavan
tulee olla palkkatyösuhteista. Lisäksi
sektoritutkimuslaitosten asemaa pitää
vahvistaa, jotta päätöksenteko pohjautuu
tutkittuun tietoon.
|
|
|
Kaarina Kailo
Doctor of Philosophy, University of Toronto, vertaileva kirjallisuustiede
1951. s. Helsingissä, asun nyt Kiimingin Jäälissä
Naistutkimuksen professori l999-2004
Pohjois-Amerikan tutkimuksen/naiskirjallisuuden dosentti
Oulun yliopisto, engl. kielen laitos
Oulun vaalipiiri, Vasemmistoliiton ehdokas
Koska elämme yhteisvastuun pula-aikaa, haluan lähteä puolustamaan yhteisen Sampomme tasapuolisempaa jakamista kansalaisten kesken. On kehitettävä kokonaisvaltaista korkeakoulujärjestelmää, jossa yleissivistäviä, humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja ja tutkimusta arvostetaan itseisarvona eikä ensisijaisesti elinkeinoelämän palvelijoina. Hyvinvointivaltion perusoikeuksiin pohjautuva koulutuspolitiikka on todistettu dynaamisen talouden, kilpailukyvyn ja luovuuden parhaaksi perustaksi. Akateemista vapautta ei tule uhrata markkinavoimille, jotka uhkaavat tieteenteon tasa-arvoisia peruslähtökohtia sekä arvovapautta redusoidessaan jopa tiedon ostovoimaisten kauppatavaraksi. Erityisesti tulen ajamaan työttömyysturvaa apurahan saajille sekä lisäresursseja (ja aikaa!) tutkimustyöhön. Haluan viedä eduskuntaan laaja-alaista globalisaation, tasa-arvon sekä ekososiaalisesti kestävien yhteiskuntamallien/pedagogiikan asiantuntemustani. Pyrin siis kansan- pikemmin kuin pääomanedustajaksi sivistyksen ja reilumman maailman nimissä.
|
|
|
Joni Orava
Synt. 1977, nimike/titteli/oppiarvo:
FT, fyysikko, työpaikka:
työtön, post doc -tutkijana Itä-
Suomen yliopistossa 2010-2014
vaalipiiri: Savo-Karjala
puolue: Vasemmistoliitto
Kansanedustajana pyrkisin turvaamaan
kattavan korkeakouluverkon (ml. ammattikorkeakoulut)
Suomessa. Yliopistot ja
ammattikorkeakoulut pitäisin jatkossakin
erillään. Yliopistojen perustutkimukseen
käytettävää perusrahoitusta tulisi lisätä
merkittävästi. Väitelleiden tutkijoiden
työsuhteet tulisi muuttaa toistaiseksi
voimassaoleviksi sekä tutkimuksen laadun
että tutkijoiden työsuhdeturvan edistämiseksi.
Tieteentekemistä ei pidä asettaa
markkinavoimien alttarille; painetta
ulkopuolisen rahoituksen hakemiseen ja
lyhytjänteisen soveltavan tutkimuksen
tekemiseen tulisi vähentää ja yliopistojen
taloudellista riippumattomuutta lisätä.
Pyrkisin myös edistämään eri tieteenalojen
välistä rahoituksellista tasa-arvoa.
Korkeakouluopiskelun pitäisin jatkossakin
maksuttomana kaikille kansallisuudesta
riippumatta.
|
|
|
Heikki Patomäki
s.1963, VTT, maailmanpolitiikan
professori politiikan ja talouden
tutkimuksen laitoksella
Helsingin yliopistossa, Helsingin
vaalipiiri, vasemmistoliitto.
On aika kääntää yliopistolaitoksen
kehitys. Valmistellaan uusi yliopistolaki,
joka perustuu tieteen ja taiteen vapauden,
demokratian ja sivistyksen arvoille.
Palautetaan kolmikantademokratia.
Ranking-menestyksen sijaan yliopistojen
tavoitteeksi asetetaan oppiminen; menestys
tulee sivutuotteena. Tieteen tehtävänä
on ymmärtää muuttuvaa todellisuutta
ja sen mekanismeja ja prosesseja kaikilla
todellisuuden tasoilla, ja sivistää ja opettaa
ihmisiä kriittiseen kansalaisuuteen,
demokraattiseen politiikkaan ja avoimeen
yhteiskuntaan.
Väitteet erikoistumisen ja suurtuotannon
eduista tieteessä ovat harhaanjohtavia.
On kaikkien etu että yhteiskunnalla
on käytettävissään monipuolista, riippumatonta
ja puolueetonta tutkimustietoa.
Tieteellisten läpimurtojen tai tärkeiden
tutkimusaiheiden ennustaminen on
vaikeaa, joten rahoituksen keskittäminen
harvoille valikoiduille aloille ei johda toivottuun
tulokseen.
|
|
|
Sinikka Torkkola
Tutkijatohtori, pääluottamusmies,
Tampereen yliopisto
Vasemmistoliitto, Pirkanmaa
Olen toiminut jukolaisena pääluottamusmiehenä
Tampereen yliopistolla vuodesta
2010 lähtien. Yliopistolaisten ongelmat
ovat tulleet tutuiksi. Määräaikaiset työsuhteet
ovat edelleen hyvin yleisiä ja vain
ani harvoin uutta työsopimusta odottava
työntekijä uskaltaa asiaa viedä eteenpäin.
Kilpailu yliopiston sisällä ja välillä on kiristynyt,
mikä näkyy työhyvinvoinnissa.
Yliopistolaiset ovat koko yhteiskunnan
voimavara, jota kannattaisi vaalia.
Keskeisiä keinoja akateemisen opetuksen
ja tutkimuksen parantamisessa näen riittävän
julkisen rahoituksen. Henkilökunnan
asiantuntemusta ei saa ohittaa yliopiston
päätöksenteossa. Myös luottamusmiehille
on varattavat riittävät mahdollisuudet
valvoa työntekijöiden etuja. Tarpeen olisi
myös mahdollistaa ammattiliitoille kanneoikeus,
jotta lakeja rikkovat yliopistotyönantajat
saataisiin vastuuseen laittomista
määräaikaisista työsopimuksista.
|
|
|
Matti Vesa Volanen,
syntynyt 1947, emeritus tutkija,
PsT, Keski-Suomi, Vasemmistoliitto,
Yliopisto tulee olla ekologinen yliopisto:
Yliopistojen tavoite on tiedon ja tiedon
muodostukseen ja tuottamiseen liittyvien
taitojen avoin, yhteisöllinen ja julkinen
kehittäminen ja levittäminen globaalin
kansalaisyhteiskunnan muodostamassa
ekologisessa toimintatilassa. Yliopisto
tulee siis rakentaa yhteistyötä kanslaisyhteiskunnan
moninaisiin toimijoihin, eikä
palvella yksityistä taloudellista intressiä.
Sivistyksellinen tieto, taito ja asenne olennoituvat
maailmaa rakennettaessa, eivät
vielä sitä kuvatessa.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
alueellista yhteistyötä ja työnjakoa on
kehitettävä.
|
VIHREÄT
|
Outi Alanko-Kahiluoto
s. 1966, Kansanedustaja, Vihreän
eduskuntaryhmän pj., kirjallisuudentutkija
(FT), Vihreät,
Helsinki
Yliopistojen perustutkimuksen rahoitusta
on vahvistettava. Tutkimusrahoituksen
on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa.
Koulutuksen on säilyttävä maksuttomana.
Yliopistoindeksiä ja opintotukea ei saa
leikata. Tieteentekijöiden työttömyysturvaa
on parannettava ja verovapaan
apurahan ylärajaa nostettava. Yliopistojen
toiminnan raportointiin liittyvistä
keskeisistä tunnusluvuista on säädettävä
yliopistolaissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
yhteistyötä pitää kehittää ja
säilyttää duaalimalli. Yliopistolain uudelleenarvioinnissa
pitää vahvistaa kollegion
ja henkilöstön asemaa.
|
|
|
Elina Rantanen
synt. 1979, sosiaali- ja terveysalan
suunnittelija, FT, VTM,
Varsinais-Suomen vaalipiiri,
Vihreät
Laadukas koulutus ja tutkimus ovat Suomen
menestystekijöitä, joista ei tule tinkiä.
Korkeakoulut ovat muun koulutuksen
ohella kärsineet liian suurista leikkauksista.
Niiden perusrahoitusta pitää nostaa, jotta
Suomessa turvataan tasa-arvoinen koulutus,
monipuolinen osaaminen ja korkeatasoisen
tieteen tekeminen. Kun mitataan
korkeakoulujen tuloksia, ei pidä tuijottaa
vain määrällisiä mittareita, vaan antaa nykyistä
suurempi painoarvo laadulle. Jotta
Suomessa voidaan tehdä korkeatasoista
tiedettä, pitää tieteentekijöiden asemaa
vahvistaa. Sosiaaliturvassa pitää siirtyä
kohti perustuloa, joka takaa toimeentulon
silloin, kun apurahakausissa on katkoja.
Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimusrahoituksen
tasoa on syytä kasvattaa.
|
|
|
Elina Sillanpää
s. 1978, Tutkijatohtori (Suomen
Akatemia), LitT, Keski-Suomi,
Vihreä liitto
Yliopiston henkilökunnan työssä jaksamiseen
on panostettava. Se onnistuu
parhaiten vapauttamalla henkilökunta
tekemään sitä, missä he ovat parhaita, eli
tutkimus- ja opetustyöhön.
Pätkätöitä on vähennettävä, rahoituskausia
on pidennettävä ja rahoitushakuja
on karsittava. Painopisteen tulee siirtyä
perusrahoituksen vahvistamiseen hankkeiden
sijaan.
Yliopistoindeksin leikkaamisen on
loputtava. Tutkimustyön olosuhteiden ja
resurssien on oltava tasolla, joka mahdollistaa
laadukkaan tutkimuksen tekemisen
ja kansainvälisen verkostoitumisen maailman
parhaimpien tutkijoiden kanssa.
Tieteen ja yliopistojen tasoa on arvioitava
vain akateemisen työn luonteen
huomioivin kriteerein. Palkkaukseen, työhön
ja tieteen tasoon liittyvistä arviointi- ja
seurantakäytännöistä, jotka ovat sopimattomia
yliopistoyhteisöön, tulee luopua.
|
|
- Painetussa lehdessä sivu 36
|