Pääkirjoitus
Päättäjiin on vaikutettava
ennemmin kuin myöhemmin
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
on Suomessa
perinteisesti
hoidettu edustuksellisen
demokratian
tarjoamin mahdollisuuksin.
Olemme kansalaisina ulkoistaneet
vaikuttamisen järjestöille ja yhdistyksille.
Yliopistojen osalta keskeisiä
ulkopuolisia vaikuttajia ovat
työmarkkinajärjestöt ja ylioppilaskunnat.
Korkea järjestäytymisaste
viittaa siihen, että tämä järjestely
sopii suurimmalle osalle meistä.
Annetaan valittujen edustajien
tehdä vaikuttamistyötä ja keskitytään
itse oman perustehtävän
tekemiseen.
Maailma kuitenkin muuttuu.
Sosiaalinen media ja tietoverkot
sitovat ihmisiä tiukemmin toisiinsa.
Jokaisella yksilöllä on mahdollisuus
ilmaista mielipiteensä.
Yksilöllinen vaikuttaminen on
tullut edustuksellisuuden rinnalle.
Samalla yksittäisen viestin voima
laimenee ja on yhä työläämpää
kuulla juuri ne oleelliset viestit.
Vaikuttamisen onnistumista on
vaikea mitata. Toivomme vaikuttamisen
edistävän asioiden
menemistä oikeaan suuntaan.
Monimutkaisissa ja monenlaisia
intressejä edustavissa asioissa
emme ehkä uskokaan nopeisiin
ja täydellisiin ratkaisuihin, mutta
haluamme silti uskoa vaikuttamiseen.
Onko vaikuttaminen onnistunut,
kun päätökset tapahtuvat
oman tahdon mukaisesti? Vai
riittääkö, ettei tapahdu täysin
oman tahdon vastaisesti? Kuten
eräs työmarkkinakentän vaikuttaja
on todennut: vaikka meidän
tavoite ei toteutunut, ilman
vaikuttamistamme asiat olisivat
vielä huonommin.
Oleellista toiminnassa on kuitenkin,
että jokin myönteinen
vaikutus on saatu aikaan. Asiat
menevät omien toimenpiteiden
johdosta edes piirun verran oikeaan
suuntaan. Lopputulos lopulta
ratkaisee. Vaikka tulosten arvioiminen
on vaikeaa, sitä kannattaa tehdä. Arvioinnin avulla oma tekeminen
tehostuu.
Tätä kirjoittaessa on maaliskuun
puoliväli ja päätöksentekoon vaikuttaminen
on jälleen voimakkaasti
esillä. Yliopistoilla on suurta
tuskaa toteuttaa hallituksen viimevuotisia
säästöpäätöksiä ja tunnelma
on apea. Moni purkaa pettymystään.
Nyt eletään kriisivuosia,
joilla on pitkäkestoiset vaikutukset
tutkimukseen, opetukseen ja yliopistojen
toimintaan laajemmin.
Silti katse on siirrettävä tulevaan.
Maan hallitus tekee uusia budjettilinjauksia
huhtikuun kehysriihessä
ja päätökset ovat käsillä
tämän lehden ilmestyessä. Olemme
kuulleet huolestuttavia viestejä
Suomen talouden näkymistä ja
luottoluokituksen notkahtamisesta.
Nyt on kuitenkin hallituksenkin
ymmärrettävä, että panostaminen
tutkimukseen ja opetukseen on
avain tulevaisuuden hyvinvointiin.
Viime vuoden tapahtumat yllättivät
kaikki, mutta toista kertaa
ei virheellisiä päätöksiä saa päästä
tapahtumaan. Vaikuttamisen täytyy
olla etupainotteista ja tapahtua
ennen kuin päätökset on tehty.
Vuoropuhelu päättäjien kanssa
on ainoa mahdollisuus saada oma
näkemys huomioiduksi. Yliopistolaisten
pitää nähdä tämä ja olla
aktiivisia. Hallituksella ei ole ollut
suurta ymmärrystä yliopistojen ja
tutkimuslaitosten rahoituksista
päätettäessä, mutta ehkä päättäjät
eivät ole saaneet ajoissa riittävän
selkeää viestiä. Professoriliiton
vaikuttamista arvioitaessa ulkopuolinen
taho totesi argumenteistamme
monta kertaa: ”Vaatii perusteluja!”.
Asiat, jotka meille ovat
itsestään selviä, eivät välttämättä
ole sitä yhteiskunnan päättäjille.
Viestimme täytyy olla selkeä.
Sen täytyy tulla koherentisti monelta
suunnalta. Ja ennen kaikkea
— viestin täytyy tavoittaa päättäjät.
Meillä ei ole aikaa hukattavissa.
15.3.2016
Kaarle Hämeri
puheenjohtaja,
Professoriliitto
- Painetussa lehdessä sivu 2
|