3/16

  • pääsivu
  • sisällys
  • Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu (vas.) ja Syöpäjärjestöjen viestintäjohtaja Satu Lipponen pohtivat aihetta, miksi laittaa rahaa tutkimukseen.

     

    Tiede on joutunut puolustuskannalle

    Tieteessä tapahtuu -foorumilla käsiteltiin maaliskuussa viime aikojen tiedettä ja tutkimusta sivunnutta uutisointia. Paljon siitä on ollut jollain tavoin kytköksissä tieteen arvostukseen tai sen puutteeseen. Ja uutisoitavaa on todella riittänyt: on valtiovallan säästötoimia, on tiedevilppi-syytöksiä ja on tiedemaailman ja tavallisen kansan kohtaamisia sosiaalisen median syövereissä.

    Akatemiaprofessori Uskali Mäki ihmetteli, miksi mahtavin instituutiomme on joutunut puolustuskannalle?

    — Mikään ei ole pidemmän päälle niin perustavanlaatuisesti hyödyllistä kuin tiede. Silti viime aikoina tieteen aliarvostus on ajankohtaistunut, monestakin syystä. Tiede on tänä päivänä asetettu tasavertaiseksi tietämisen nuodoksi muiden vaihtoehtojen kanssa mutta yleisö kokee, että se on se tylsä vaihtoehto.

    — Tiede on etäällä ihmisten arjesta, joten sen tuloksia on vaikea niellä. Ulkopuolinen taas voi pettyä, kun tieteen edistyminen ei olekaan nopeaa. Toisaalta, tieteen ylivertaisuutta usein liioitellaan, ja tutkijat joutuvat muistuttamaan, ettei maailmaa edes voi loputtomiin uudelleenmuokata. Tieteestä tulee vanhoillinen voima ja sitä vastustetaan.

    — Tiedeinstituutit mielletään osaksi yhteiskunnan hyödytöntä eliittiä. Aliarvostusta pahentaa tieteen esiintyminen pelkkänä kulueränä budjetissa, eikä tuottoisana investointina tulevaisuuteen, mitä se todellisuudessa on.

    Mäki katsoi lisäksi, että tieteen käyttäminen asiakkaiden tilaustöihin eli vain perustelujen toimittamiseen tiettyyn ongelmaan vähentää tieteen arvoa.

    Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu katsoi tohtorien työskentelyä yritysmaailmassa toisesta näkökulmasta: Suomalaisten säätiöiden rahoittaman uuden PoDoCo-ohjelman tavoitteena on edistää tohtorien työllistymistä yrityksiin. (Ks. myös juttu.) Ohjelmaan kuuluvat yritykset palkkaavat uusia tohtoreita tekemään post doc -tutkimuksia luonnollisesti itseään kiinnostavista aiheista, tietynlaista tilaustutkimusta siis.

    — Tieteen arvoa ei mielestäni vähennä se, jos sillä on myös muuta arvoa kuin itseisarvonsa, Suvikumpu totesi.

    Säätiöiden ja yritysten avaus tohtorien työllistymisen edistämiseksi on joka tapauksessa erittäin tervetullut etenkin nykyisessä haastavassa taloustilanteessa.

    Median ja tieteen välinen suhde on vaikea, koska mediassa esiintyminenhän ei kuulu tutkijan versinaisiin tehtäviin. Tämän päivän nopea tiedonvälitys ei kuitenkaan odota, vaan siihen täytyisi reagoida välittömästi.

    — Keskusteluihin täytyisi mennä mukaan ja tarjota niihin lisäarvoa, sanoi Ville Tuominen Ellun Kanat -viestintätoimistosta.

    — Pelikentän luominen eli se, kuka aloittaa keskustelun, on hyvin tärkeää. Tiede täytyy tehdä näkyväksi arjessa. Tiedotteilla ei paranneta maailmaa, vaan vaikuttaakseen viestinnän täytyy olla isoa ja yllättävää. Senaatintorin maaliskuinen traktorimarssi oli hyvä esimerkki tästä.

    — Yksittäinen tutkija tai tutkimusryhmä on liian pieni yksikkö rakentamaan pelikenttää, joten viestin taakse tarvittaisiin koko tiedeyhteisö tai tutkimuslaitos eli pooli asiantuntijoita, totesi Tuominen.

    — Mediassa on runsaasti uusia toimijoita, jotka ilman minkäänlaista tiedekokemusta kirjoittavat lukijoita kiinnostavista tiedeaiheista omilla kotisivuillaan, kertoi palkittu tietokirjailija ja bloggari Anja Nystιn.

    — Seurasin talvella vellonutta sitruunahappokohua sosiaalisen median eri foorumeilla ja lehtien keskustelupalstoilla, kunnes se muuttui liian villiksi. Kohu loppui vasta, kun ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen kommentoi aihetta lehtihaastattelussa.

    Heinonen onkin hyvin kiitettävästi osallistunut suuren yleisön kouluttamiseen oman alansa tiedekysymyksissä.

    Syöpäjärjestöjen viestintäjohtaja Satu Lipponen näki ongelmana tieteen arvostusta murentavat "sosiaaliset kuplat ja kaikukammiot".

    — Perinteisessä mediassa toimintaa ohjaavat tietyt säännöt, mutta somessa eettisiä sääntöjä vasta haetaan. Onneksi Suomessa on laadukas media ja ihmisillä hyvä yleissivistys ja koulutus.

    — Medialla on roolinsa, eikä sen suhteen saa olla liian herkkänahkainen. Ei kannata loukkaantua ja jäädä vain omanmielisten seuraan, koska silloin annetaan liikkumatilaa jollekin toiselle. Tieteentekijöiden täytyy ottaa oma tilansa mediassa, kannusti Lipponen.

    Teksti Katri Pajusola


    Miten tieteen arvostusta saisi nostettua päättäjien keskuudessa?

    Kirsi Tirri
    professori,
    Helsingin yliopisto
    Suomalainen tiedeakatemian esimies
    — Päättäjät tulee sitouttaa dialogiin ja heille tulee esitellä mitä tieteessä oikeasti tehdään. Tieteentekijöiden motiivit ovat usein yhteiskunnallisia tai eettisiä ja tutkimus yhteiskuntaa monin tavoin hyödyttävää. Tutkijoilla on monipuolisia taustoja ja heidän kanssaan voi keskustella myös käytännöistä ja liiketoiminnasta.

     

    Pertti Alasuutari
    akatemiaprofessori,
    Tampereen yliopisto
    — Toimittajat kärkkyvät terävää kritiikkiä, mutta mielipideautomaattina toimiminen rapauttaa tieteen arvovaltaa. Tutkijoiden tulee perustaa lausuntonsa tietoon. Eri asia on, kuuntelevatko päättäjät.

     

    Sirpa Jalkanen
    akateemikko,
    Turun yliopisto
    — Jokainen ymmärtänee, ettei uusia lääkkeitä eikä huipputeknologiaa synny ilman tutkimusta, mutta haasteellista tietyillä aloilla. Tiedeministeri tai vähintäänkin tiedeasiantuntijat ministeriöihin, tiiivis yhteys tutkijoihin.

    Teksti Kirsti Sintonen

    • Painetussa lehdessä sivu 6