3/16

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
    Professori Esa Väliverronen, Vihreä Lanka -lehden päätoimittaja Riikka Suominen, tutkija Miia Halme-Tuomisaari ja yliopistonlehtori Emilia Palonen keskustelivat tieteen yleistajuistamisesta. Politiikasta.fi-verkkolehden päätoimittaja Johanna Vuorelma (kuvassa vas) toimi keskustelun moderaattorina.
     

    Tieteen popularisoinnilla lisää vaikuttavuutta

    Voiko tieteen popularisointi olla populismia? Helsingin yliopiston Tiedekulmassa kuultiin maaliskuussa yhteiskuntatieteilijöiden mielipiteitä tieteen popularisoinnista. Miksi se on tärkeää?

    - Mitä tutkijat työssään löytävät voi tuoda toisenlaisia, haastavia näkökulmia todellisuuteen, ja ne tulee jakaa maailmalle, sanoi antropologi Miia Halme-Tuomisaari. - Tutkijat voisivat mielestäni enemmän osallistua käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin, koska tieteen popularisoinnille on tarvetta ja tutkijoilla siihen valtava potentiaali.

    - Ihmisten päät pitäisi sekoittaa, jotta ymmärretään asioiden kompleksisuus! jatkoi yliopistonlehtori Emilia Palonen.

    - Toimittajilla on tieteen yleistajuistamisessa paljon valtaa valitessaan haaastateltavia juttuihin. Jonkun muun kuin tutkijan itsensä editoima teksti onkin yleensä tolkullisempi ja populistisempi, vaikka toisaalta se kaventaa tutkimuksen kenttää. Politiikasta.fi-sivustolla halusimme tuoda kenttään moninaisuutta ja inputtia tieteentekijöiltä laajasti. Muuten nuorempien tutkijoiden näkökannat voivat helposti jäädä professorien mielipiteiden varjoon, selitti Palonen.

    Millaisia rooleja tutkijoilla pitäisi olla mediassa?

    - Minä pidän tärkeänä, että tutkijat mahdollisuuksien mukaan uskaltaisivat ottaa tilan ja vastata, kun mediasta pyydetään kommenttia. Jostain kommentti saadaan kuitenkin ja olisi hyvä, jos se tulisi akateemisista piireistä, jossa annettavaa on paljon, sanoi päätoimittaja Riikka Suominen.

    - Tutkija saisi työlleen näkyvyyttä, ja seuraava toimittaja mahdollisesti bongaisi hänet asiantuntijaksi omaan juttuunsa.

    Palonen taas kannusti mediaa kutsumaan myös tutkijoita eikä ainoastaan yritysjohtaijia pohtimaan yhteiskunnallisia haasteita ja antamaan niihin parannusehdotuksia. Viimeisen vuoden aikana näin onkin jo tapahtunut HY:n Tiedekulmassa ja Yle Puheessa.

    - Toisaalta, itsellänikin on kokemusta tutkimustulosten polarisoimisesta ja politisoimisesta median taholta aiheessa, joka oli puhtaasti tutkimusperustainen analyysi, eikä kuvastanut henkilökohtaisia mielipiteitäni.

    - Monet tutkijat eivät siksi edes halua lähteä tutkimustensa popularisaatiorumbaan. "Ainahan siinä ajatukset menevät päin mäntyä!"

    - Nyt internet-aikakaudella tutkijoiden kannattaisi kirjoittaa kollektiivisia blogeja yhdessä toisten saman alan tutkijoiden kanssa, ehdotti puolestaan professori Esa Väliverronen. Ne saisivat mediassa laajemman näkyvyyden kuin yksittäisten tutkijoiden blogit, jotka helposti hukkuvat massaan.

    -Tutkijoiden ja toimittajien yhteistyö voisi tuoda tieteelle näkyvyyttä ja myös vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden mittaaminen on tosin haasteellista, mutta viestintää ja medianäkyvyyttä siihen joka tapauksessa vaaditaan.

    Uutisjournalismissa on paljon suoranaista populismia eli todellisuuden yksinkertaistamista. Tämä johtuu Suomisen mukaan siitä, että toimittajien täytyy ajatella kohdeyleisöä. Hän otti Koneen Säätiön projektit esimerkiksi tutkijoiden ja toimittajien välisestä toimivasta yhteistyöstä. - Ne ovat olleet hyviä ja säätiöllä on projekteihin riittävät resurssit.

    - Yliopistojen viestintäosastoilla saisi olla suurempi rooli yksittäisten tutkijoiden tiedeblogien näkyvyyden kohentamisessa, toivoi Halme- Tuomisaari. Heillä on siihen kuitenkin tarvittavat menetelmät ja kokemus.

    Onko popularisointi tutkijapiireissä yhä tabu?

    - Sekä että, riippuu tieteenalasta, Väliverronen katsoi. Osa tutkijoista on sisäistänyt "modernin tutkijan roolin" ja on siinä aktiivinen. Tutkimustulosten popularisointi ei ainakaan enää ole dismeriitti, vaan siitä alkaa olla jo hyötyä tutkijan uralle. Nyt kun rahoitusta voi hakea myös akateemisten verkostojen ulkopuolelta, julkisuudesta on etua. Jopa tieteen markkinointia on ollut nähtävissä.

    Teksti Katri Pajusola

    • Painetussa lehdessä sivu 10