Sivistystyönantajat ajaa
tekijänoikeuksien siirtoa
Sivistystyönantajat on lähettänyt
yliopistoille ja muille oppilaitoksille
jäsentiedotteen, jossa suositellaan tekijänoikeuslausekkeen
lisäämistä kaikkiin
solmittaviin työsopimuksiin.
On sinänsä ilahduttavaa, että tekijänoikeuskysymyksiin
kiinnitetään huomiota. Sen sijaan jäsentiedotteen
ilmoitettu lähtökohta on vähintäänkin outo. Ohjeessa
ilmoitetaan aivan oikein, että ”Tekijänoikeuslain lähtökohtana
on, että tekijänoikeudet syntyvät teoksen tekijälle.
Työnantajalla sen sijaan on niin sanottu normaalikäyttöoikeus
tavanomaisessa toiminnassaan. Työnantaja
voi siis myöhemminkin käyttää aineistoa siihen tarkoitukseen,
mitä varten se on valmistettu.”
Jos Sivistystyönantajien huolena on epävarmuus
ns. normaalikäyttöoikeuden säilymisestä, luulisi, että
jäsentiedotteessa esitetty uusi sopimuslauseke puuttuisi
tähän ongelmaan. Lisäksi voisi olettaa, että keskityttäisiin
oppimateriaalin tekijänoikeuskysymyksiin,
joita muutoin käsitellään tekstissä.
Esitetty uusi sopimuslauseke on kuitenkin hyvin
laaja-alainen: ”Työsuhteen aikana ja sen johdosta
tehtyjen sekä luotujen teosten ja muiden tekijänoikeuslaissa
tarkoitettujen suojan kohteiden kaikki taloudelliset
oikeudet, mukaan lukien muunteluoikeus ja
luovutusoikeus toiselle, siirtyvät työnantajalle ja säilyvät
tällä työsuhteen päätyttyä ilman eri korvausta.”
Tämä lauseke ei suinkaan rajoitu oppimateriaaliin.
Se koskee myös kaikkia tieteellisiä aikaansaannoksia,
jotka syntyvät yliopistotutkijan työn tuloksena. Mukana
ovat siis mm. tieteelliset artikkelit, kirjat ja esitelmät.
Oppilaitosten tulisi tämän jälkeen neuvotella kustantajien
kanssa näiden julkaisemisesta, joten Suomen osalta
vakiintunut kansainvälinen tieteellinen käytäntö, jossa
tekijä neuvottelee julkaisuoikeuksista, menisi uusiksi.
Tutkimuseettisesti on vähintään arveluttavaa, jos
työnantajalle eli ulkopuoliselle taholle, siirtyy muunteluoikeus
tutkimustuloksiin ja raportteihin. Tältäkin
osin on huomattava, että muuntelu- ja luovutusoikeudet
ehdotetussa lausekkeessa siirretään työnantajalle
ilman rajoituksia.
Esitetty lauseke koskee työsuhteen aikana luotuja
teoksia. Sen mukaan, myös jos työntekijä laatii oppikirjan
vapaa-aikanaan tai ollessaan palkattomalla
työvapaalla, kaikki oikeudet kuuluisivat oppilaitokselle,
ilman että tekijällä olisi oikeutta mihinkään
korvaukseen.
Lauseke ehdotetaan otettavaksi uusiin solmittaviin
työsopimuksiin. Se luo siis uudessa asemassa olevan työntekijäryhmän, mikä entisestään mutkistaa yhteistyön
ehtojen määrittämistä, kun eri asemassa olevat
työntekijät tekevät yhteistyötä ja luovat yhteisteoksia.
Toivottavasti jo nämä lyhyet esimerkit riittävät
osoittamaan, että ehdotettu lauseke on omiaan luomaan
ristiriitoja ja ongelmia oppilaitoksiin. Sen sijaan
se ei tuo kaivattua selkeyttä.
Edellä esitetty arvostelu ei tarkoita, ettei olisi tarvetta
selventää sopimuskäytäntöjä yliopistojen ja oppilaitosten
tekijänoikeusasioissa. Tällaiseen työhön
IPR University Center osallistuu mielihyvin, kunhan
tunnustetaan tosiasia, että mutkikkaita oppilaitosten
ja yliopistojen tekijänoikeuksien käyttöön ja hallintaan
liittyviä ongelmia digitaalisessa ympäristössä ei
voida ratkaista neljän rivin pituisella työsopimuksen
sopimusehdolla.
Niklas Bruun professori, Hanken, IPR University Centerin johtaja
Kirjoitus on hieman lyhennetty versio IPR University
Centerin verkkosivuilla ilmestyneestä blogista ja julkaistaan
Acatiimissa professori Niklas Bruunin luvalla.
- Painetussa lehdessä sivu 14
|