Muistiinmerkintöjä:
yksilöllisesti,
paperille
tai pilveen
Kuolinsyyn merkitseminen kuului vuosisatojen
ajan papeille, sen jälkeen lääketieteen
edustajille. Kovin tarkkoja eivät
aina olleet lääkäritkään. Muistiinpanoja
luultavasti jokainen tutkija tekee, niiden
luonteen sanelevat henkilökohtaiset
mieltymykset ja tekniset rajat.
Molekyylilääketieteen instituutin
FIMM:n johtajalla Jaakko Kapriolla
on suvussa myös muita lääketieteen
harjoittajia. Kun aikaisemmin
kirkonkirjat olivat ainoa merkittävä
tapa kerryttää lääketieteellisiä aineistoja, niiden merkitys
ymmärrettiin yleensä hyvin. Ennen toista maailmansotaa
kerrotaan kunnanlääkäristä, joka toistuvasti
merkitsi kuolinsyyksi "äkkikuolema". Tuohon
aikaan kollega läänintasolla, eli Kaprion isä oli se,
jonka yhtenä tehtävänä oli tarkistaa kuolinsyytiedot.
Äkkikuoleman merkitsemiseen tottunut kunnanlääkäri
perusteli valintaansa sillä, että henkilö oli
hetki sitten täysin voimissaan ja hetkeä myöhemmin
kuollut, joten oli tapahtunut äkkikuolema.
Vaikka kirkonkirjojen läpi käyminen tuntuu taakse
jääneeltä lääketieteen tavalta kerätä aineistoa, niin
Kaprio muistaa kansanterveystieteen tutkijana uransa
alkuvaiheesta, jolloin kuolintodistuksia käytettiin.
Kopiot haettiin Tilastokeskuksesta.
Kirkonkirjojen kuolintiedoista tutkijoille selviää
edelleen väestötieteeseen liittyviä keskeisiä tekijöitä.
Niistä näkyvät nälkävuodet, jotka viimeksi koettelivat
Suomea 1880-luvulla. Suuret muutot 1800-luvun
lopussa olivat leveämmän leivän etsimistä. Varsinkin
Yhdysvallat, Kanada ja Australia olivat houkuttelevia.
Enemmän vuosia, merkittäviä keksintöjä
1900-luku oli merkittävien lääketieteen keksintöjen
aikaa. Eliniän kasvu viime vuosikymmeninä on siitä
selkeä merkki. Antibiootit, verenpainelääkkeet, sekä
modernit psyykenlääkkeet ovat esimerkkejä kehityksestä.
FIMM Helsingissä on askel lääketieteen uusimpaan
tutkimukseen. Päivi Laiho vastaa Meilahden
biopankkitoiminnasta. Hän on väitellyt syöpäbiologiasta,
paksusuolen syövän periytymisestä. Työhuone
löytyy monimutkaisesti laboratoriohuoneiden takaa.
Varsinainen työ on THL:ssä, jonka biopankkitoiminnasta
hän vastaa.
Syöpätutkimuksen puheeksi ottaminen vetää
myös asiaan keskittyneet tutkijat vakaviksi. On edistytty
isoin harppauksin. Moni asia on auki. Yksi on
miesten eturauhassyöpä. Vaikka melkein kaikki miehet
jossain vaiheessa elämäänsä saavat jotakin tähän
viittaavaa, on edelleen arvoitus, miksi osa syövistä ei
lähde liikkeelle tekemään suurempaa tuhoa ja miksi osa koituu miesten kohtaloksi. Naisten rintasyövistä
suurin osa jää paikallisiksi, mutta osa on ehtinyt lähettää
etäispesäkkeitä ennen kuin se huomataan.
Työ syövän voittamiseksi etenee, menetelmät
ja tietotekniikka kehittyvät. Laiho muistaa, kuinka
1990-luvun alussa työskenneltiin tietoteknisesti
korppujen kanssa ja siirrettävä määrä tietoa oli pieni
siivu. Nyt ei riitä tehokas tietokone pöydällä ja iso
muistitikku, vaan Meilahdessa käännytään isompien
koneiden ja tämän alueen asiantuntijoiden puoleen.
Aika muuttuu, muistiinpanot muuttuvat
Jokainen tutkija kerää eri tavalla aineistoja ja tekee
muistiinpanoja niistä. FIMM:n johtaja Jaakko Kaprio
on pitkän uransa aikana elänyt alkuvaiheen, jolloin
kirjastoon mentiin muistiinpanovälineet mukana ja
kopioiminen oli harvinaista.
- Nyttemmin muistiinpanot tehdään sähköisessä
muodossa ja työryhmät tallentavat usein yhteiset aineistonsa
pilvipalveluihin.
- Muistinpanoja ideointikokouksista ja tutkimusprotokollan
teko, siitä erilaiset hakemusasiakirjat
syntyvät (esimerkiksi eettinen). Muistiinpanotyyppejä
on monenlaisia. Aineiston keräämiseen liittyy
monta erilaista paperista ja/tai sähköistä asiakirjaa.
Monesti tutkimustiedot siirtyvät tietokantaan. Sen
pohjalta muodostetaan analyysitiedosto, analyysiajojen
kirjanpito ja tulosten siirto julkaisun taulukoiksi ja
tulososaan. Sitten tulee käsikirjoitusten eri versioiden
hallinta. Erikseen on myös esimerkiksi julkaisemiseen
liittyvä kirjeenvaihto tieteellisen lehden kanssa.
Miten muistiinpanot ovat muuttuneet ajan kuluessa?
- 1970-luvulla kaikki oli paperilla. 1980-luvulla
kopioiden ottaminen yleistyi, samoin ensimmäiset
omat tietokoneet. Nyt pyritään paperista kokonaan
eroon. Varmuuskopioita on syytä aina tehdä. Nykyisin
voi päästä omiin tekstitiedostoihin helposti, turhia
kopioita eri laitteilla ei tarvita samalla tavalla kuin
aiemmin.
Teksti Tiina Huokuna
- Painetussa lehdessä sivu 32
|