3/16

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Kirja-arviot

    Moraali ylittää talouden

    Sari Kivistö, Sami Pihlström & Matti Tolonen (toim.):
    Talous ja moraali.
    Gaudeamus 2016. 396 s.

    Kaikki myöntävät, että nykyään talous on ottanut valtaansa koko kulttuurin kieltä, tiedettä ja moraalia myöten. Millekään kirjalle ei voisikaan olla suurempaa tilausta kuin talouden ja moraalin välistä suhdetta setvivälle. Talous ja moraali -kirja on siitäkin kiintoisa ja haastava, että samojen kansien väliin ovat kokoontuneet keskustelemaan aiheesta niin filosofit ja muut yliopistoihmiset kuin politiikan ja talouselämän vaikuttajat.

    Erilaisia näkökulmia vaikeaan aiheeseen avaavat muun muassa Pekka Sulkunen, Sami Pihlström, Jyri Liukko, Björn Wahlroos, Sixten Korkman, Erkki Liikanen ja Juhana Vartiainen. Teemoja ovat muun muassa inhimillinen johtaminen, vaikeasti jäljitettävät talousrikokset, rahoitusmarkkinat ja talouskriisi, markkinatalouden ja hyvinvointivaltion liitto ja lahjatalouden suhde hyötytalouteen.

    Kaikki kirjoittajat myöntävät, että markkinatalouskaan ei olisi mahdollinen ilman moraalia. Nykyinen talouskriisi kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun tärkeä arvo, luottamus, yllättäen pettää.

    Kiintoisinta kirjassa ovat kuitenkin historialliset tarkastelut. Moraali ja talous ovat ajattelun historiassa aina kulkeneet käsi kädessä Aristoteleesta Adam Smithiin, ja vasta 1900-luvun puolivälissä ne erotettiin omalakisiksi kokonaisuuksiksi kuuluisan Chicagon koulukunnan toimesta.

    Aristoteleen mukaan elämän tarkoitus on hyvä tasapainoinen elämä, joka pohjautuu ihmisen luonnollisiin tarpeisiin. Talouden tehtävä on palvella näitä tarpeita. Rikkauksien yletön haaliminen on paheellista, ja erityisesti toisen ahdingosta hyötyvä koron kiskonta on luonnotonta.

    Myös markkinatalouden isänä pidetty Adam Smith oli pohjimmiltaan moraalifilosofi. Elämän tarkoitus on onnellisuus, mutta onnea ei tuo omaisuuden kasaaminen, vaan mielenrauha, Smith toteaa kirjassaan Moraalituntojen teoria. Rikkaus ja sen ruokkima turhamaisuus ja ylimielisyys pikemminkin karkottavat mielenrauhan. Buddhalaisuuden ja stoalaisuuden mieleen tuoden Smith toteaa, että mielenrauhan löytänyt voi olla onnellinen missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa.

    Entä tieto ja tiede ja niiden pyhätöt yliopistot? Platonin ja Aristoteleen mukaan tietoa ei voi mitata rahassa; se ei ole väline, vaan päämäärä itsessään, eivätkä oppineet omista tietoa, jota jakavat oppilailleen. Tosin se, että totuudella ei ole hintaa, aiheutti myös sen, että keskiajalla opettajien ja pappien palkanmaksu oli vaikeaa.

    Kirjassa todetaan että nykyajan yliopistoissa vielä elää tämä perinne. Yliopistoihmiset eivät toimi minuuttipalkalla kuten vaikkapa asianajajat, vaan jakavat tietoa avoimesti kaikille. Selvää on, että tiukat tehokkuusvaatimukset ja tarkat tulosmittarit vaikeuttavat tätä tehtävää.

    Kirjan epilogikirjoituksessa kohotetaan moraali ylitse kaiken muun. Moraalin perusolemus on ylivertaisuus. Eli moraalin tulee olla tärkeämpää kuin mikään muu on kyse sitten taloudesta, kansakunnan edusta tai omasta hyvinvoinnista. Moraalilla ei näin ole hintaa, eikä rahan lahjoittamisella lastensairaalan rakentamiseen tai upporikkaiden popmuusikoiden hyväntekeväisyyskonserteilla kehitysmaiden hyväksi voi ostaa itselleen hyvää omaatuntoa.

    Moraalin ylivertaisuus koskee myös tiedettä ja sen kehitystä, minkä eettisistä kieroutumista esimerkiksi Mary Shelleyn Frankenstein kertoo.

    Moraalilla ei ole mitään erityistä paikkaa tai aluetta, se ei ole vain yksi asia muiden joukossa. Moraali on kaikkialla kuin avaruus tai ilma, jota ilman emme voi elää emmekä toimia.

    Pekka Wahlstedt


    Viisas vaikuttaja välittää ihmisistä

    Eevastiina Gjerstad:
    Näin vaikutat. Vaikuttamisen psykologia arjessa ja työssä.
    Docendo, 2015.

    Kasvatustieteen tohtori, teologian maisteri Eevastiina Gjerstadin kirja on ensimmäinen suomalainen laaja-alaisesti vaikuttamista käsittelevä teos. "Vaikuttamiseen liittyvät tieteelliset tutkimukset ovat ponnahtaneet tietoisuuteen aivan eri tavoin kuin monet muut tutkimukset ja onnistuneet muuttamaan tapaamme hahmottaa todellisuutta", Gjeststad toteaa.

    "Vaikuttamistutkimuksiin tutustumisen jälkeen on selviö, että jokaiseen meistä pystytään vaikuttamaan enemmän kuin uskommekaan. Tutkijat huomasivat, että esimerkiksi Yhdysvalloissa hienovarainen Reagan myönteinen puolueellisuus uutistenlukijan kasvoilla vaikutti kyseisen uutiskanavan äänestyskäyttäytymiseen."

    "Erityisen yleinen on luulo ja uskomus, että juuri minä pystyn vastustamaan vaikuttamisyrityksiä paremmin kuin muut ihmiset. Ihmisten välillä on kyllä eroja vaikuttumisherkkyydessä, mutta meistä jokaisella on alttius vaikuttua", Gjertad muistuttaa.

    Kirjassa käsitellään ihmismielen psykologisia vääristymiä, joita tiedostamalla voi tehdä tietoisempia valintoja. Toisaalta ihmisen on syytä osata myös vaikuttua. Rakentava vuorovaikutus on vuoronperään vaikuttamista ja vaikuttumista.

    Vaikuttamisen kulmakiviä ovat välittäminen, henkilökohtaisuus, koskettavuus, mieleenpainuvuus ja yllätyksellisyys. Gjerstad käsittelee kirjassaan tapausesimerkkinä mm. Pekka Haaviston presidenttikampanjaa, joka kirjoittajan mielestä onnistui osittain siksi, että siitä huokui välittäminen. Toisaalta välittäminen on myös vaikuttamisen kompastuskivi.

    "Ihmiset olettavat, että heistä välitetään! Jos joku osoittaa sanoillaan tai teoillaan välinpitämättömyyttä, vedämme tukemme pois tällaiselta ihmiseltä."

    Gjerstad käsittelee mitä tärkeintä kysymystä, vaikuttamisen etiikkaa, käytännön esimerkkinä filosofi Pekka Himasen kohuprojekti.

    "Koko kohuhan alkoi siitä, kun suuri joukko kansalaisia koki syvää epäoikeudenmukaisuutta Himasen projektin tiimoilta. Tutkijat kokivat, että heitä kohdeltiin epäreilusti, kun heillä ei ollut mahdollisuutta hakea tai saada vastaavaa rahoitusta", Gjerstad toteaa.

    "Filosofi Himasen projektirahoituksessa ei pystytty pitämään oikeudenmukaisuuden kulmaa pystyssä, vaan se romahti ryskyen. Tutkimusten mukaan oikeudenmukaisuuden vaatimus ohjaa käyttäytymistämme enemmän kuin rationaaliset seikat. Saatamme tutkimusten mukaan valita oikeudenmukaisuuden jopa yli oman etumme!"

    Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta lisää myös omaa itsekästä käyttäytymistämme. Huonosti kohdeltu työntekijä vastaa samalla mitalla työnantajalle. Viisas vaikuttaja vaalii siis oikeudenmukaisuuden arvoa erittäin huolellisesti.

    Rehellisyys ja vastuuntunto ovat kaikkialla maailmassa muita arvoja tärkeämpiä ja ihmiset kokevat tulevansa huijatuiksi, jos näitä arvoja ei noudateta.

    "Tunne aidosti kuulluksi tulemisesta on ihmisten mielissä yhteydessä välittämiseen tunteeseen", Gjerstad opastaa vaikuttajaa, joka haluaa olla viisas ja suosittu.

    Tuula-Maria Ahonen


    • Painetussa lehdessä sivu 48