Pääkirjoitus

Kaikki kyvyt käyttöön

Suomen koulutusjärjestelmän menestys on liittynyt yhteiskunnalliseen arvovalintaan: olemme päättäneet antaa kaikille suomalaisille yhtäläiset mahdollisuuden koulutukseen. Tämä on keskeinen taustatekijä selittämässä niin hyviä sijoituksia PISA vertailussa kuin yliopistolaitoksemmekin pärjäämistä kansainvälisesti./p>

Vaikka mahdollisuuksia yliopistokoulutukseen ja -uraan pyritäänkin tarjoamaan yhtäläisesti kaikille, on lopputuloksessa kuitenkin epätasaisuuksia. Eräs näistä on naisten liian pieni osuus tiedemaailmassa ja erityisesti professuureissa.

Professoriliiton julkaiseman palkkaselvityksen mukaan naisten osuus professoreista, kaikissa yliopistoissa ja kaikilla aloilla keskimäärin, oli viime vuonna 29,3%. Osuus on kasvanut vuodesta 2010 4,8 prosenttiyksikköä, mutta nousee kovin hitaasti.

Naisten alhaista osuutta on yritetty selittää monin tavoin, ja sen on uskottu korjautuvan ajan kanssa, kunhan vanhakantaisista käytänteistä päästäisiin eroon. Tätä selitystä on tarjottu ainakin parin vuosikymmenen ajan, mutta sen pitäisi jo poistua. Yhteiskuntamme rakenteissa on selvästi epätasa-arvoon johtavia mekanismeja. Näin kaikki resursseja ei saada kunnolla käyttöön.

Suomessa on usein ajateltu tasa-arvon olevan paremmissa kantimissa kuin monissa muissa maissa. Kansainvälisesti tieteessä toimivien naisten osuus vaihteleekin paljon.

Hiljattain kustannusyhtiö Elsevier teki katsauksen omista tilastoistaan tarkastelemalla viimeisen 20 vuoden aikana julkaistuja tieteellisiä artikkeleita. Katsauksessa oli 27 alaa ja se tehtiin 11 maan sekä Euroopan unionin osalta.

Naisten osuus tieteellisissä artikkeleissa kasvoi 1990-luvun loppuvuosien noin 30 %:sta nykyiseen noin 40 %:iin sekä EU:ssa että kahdeksassa tarkastellusta maassa. Lähimpänä tasapainoa ovat Brasilia ja Portugali. Sen sijaan Japanissa ainoastaan viidennes tutkijoista on naisia.

Alakohtainen vaihtelu on suurta. Terveydenhuoltoon liittyvillä aloilla naiset ovat parhaiten edustettuina ja useissa maissa enemmistönä, kun taas fysiikassa naisten osuus on vain noin neljännes.

Kaiken kaikkiaan sekä Suomessa että kansainvälisesti naiset kärsivät yhä ”vuotavan putken” ilmiöstä, jossa naiset putoavat akateemiselta uralta suuremmalla todennäköisyydellä kuin miehet. Useilla aloilla naisten osuus aloittaneista opiskelijoista on sama tai suurempi kuin miesten, mutta tutkijauralla osuus pienenee porras portaalta. Syynä voi olla rekrytointiin tai naisten ansioiden tunnustamiseen ja arvostamiseen liittyvä epätasapaino, mutta myös niin kutsuttu Matilda-efekti, jonka mukaan naisten saavutukset siirtyvät miehille.

Suomessa tiedeyhteisö on viime aikoina joutunut yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa kaikki osapuolet eivät aina tukeudu tutkittuun tietoon. Tutkimustuloksiin perustuvaa päätöksentekoa on vaadittu monissa yhteyksissä. Myös naisten osuutta ja roolia tiedeyhteisössä pitää katsoa tutkimustiedon valossa. On tärkeää ja arvokasta, että eri toimijat tarkastelevat tilannetta tasa-arvon näkökulmasta. Helposti toteutettavissa ovat avoimet ja luotettavat tilastot sukupuolijakaumista.

Tasa-arvo ja sen edistämiseksi tehtävä työ on kansainvälistä. Vaikka eroja on, ilmiöt ja ongelmat ovat hämmästyttävässä määrin samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Etelä-Afrikan tiede- ja teknologiaministeri Naledi Pandor totesi: ”We have a gender balance in favor of women at university but a research balance in favor of men.” Vastaava toteamus pätee myös tuhansien kilometrien päässä Suomessa.

---