Kirja-arviot

Georg Henrik von Wright (1916— 2003) on arvostetuin suomalainen filosofi sekä Suomessa että ulkomailla. Von Wright ei ole vain akateemisesti poikkeuksellisen ansioitunut vaan hän on ollut myöskin johtava aikalaiskriitikko, joka aloitti osallistumisensa vuonna 1967 julkaisemalla Vietnamin sotaa arvostelevan artikkelin samanaikaisesti Suomen, Ruotsin ja Tanskan johtavissa sanomalehdissä.

Von Wright myös ystävystyi 1900-luvun tärkeimpiin filosofeihin lukeutuvan Ludwig Wittgensteinin kanssa, ja järjesti ja julkaisi suomeksi tämän hajanaiset filosofiset muistiinpanot.

Ei siis ollut aiheetonta juhlistaa G. H. von Wrightin 100-vuotissyntymäpäivää seminaarien, luentosarjojen, konserttien, näyttelyiden ja kirjojen muodossa. Juhlat tosin pidettiin jo viime kesäkuussa, mutta niistä vaille jääneille on onneksi olemassa nyt arvioitavana oleva kirja.

Kirja liittyy näyttelyyn, ja sen sivuilta löytyy mustavalkoisia mutta hienoja kuvia paitsi juhlakalusta itsestään perheensä ja Wittgensteinin parissa, myös filosofille tärkeistä esineistä kävelykeppiä ja nenäliinaa myöten.

Kirjassa on myös monipuolinen mutta olennaisen hyvin tiivistävä kartoitus von Wrightin urasta, elämäntyöstä ja elämästä yleensäkin. Kirjoittajina ovat filosofin tunnetut oppilaat ovat Ilkka Niiniluoto, Risto Vilkko, Thomas Wallgren ja Bernt Österman.

Pienoiselämäkerran tähtihetkiä on opintojen aloittaminen Helsingin yliopistossa vuonna 1934 Eino Kailan johdolla. Kaila toi Suomeen loogisen positivismin, johon von Wright myös hullaantui ja joka sysäsi hänet loogisiin tutkimuksiin, jotka loivat perustan Wrightin tutkijanmaineelle.

Kaila olikin Wittgensteinin rinnalla toinen von Wrightin suurista esikuvista. Wittgensteinin kuuluisa Tractatus logico-philosophicus oli toiminut innoittajana loogiselle positivismille, jonka Wittgenstein myöhemmin hylkäsi.

Jo 29-vuotiaana professoriksi vihitty tutkija siirtyi 1939 Cambridgeen ja tutustui Wittgensteinin lisäksi arvovaltaiseen professori C.D. Broadiin, jonka selostus von Wrightin väitöskirjasta toi tälle kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1951 julkaistu teos An Essay in Modal Logic valoi perustaa uudelle modaalilogiikalle.

Positivismin innoittaja Wittgenstein myös oli antamassa sille kuoliniskua ja sai von Wrightinkin luopumaan loogisesta empirismistä. Wittgenstein on kuitenkin todennut von Wright olleen ainoa hänen oppilaistaan, jota hän ei ohjauksessaan onnistunut pilaamaan — huolimatta suuresta kunnioituksesta Kailaa ja Wittgensteinia kohtaan von Wright kulki omaa filosofista tietään.

Von Wright säilyttikin loogisesta empirismistä loogiset työkalut ja yhdisti välineellisen ja teknisen logiikan sisäiset intentiot ja päämäärät tunnustavaan ajatteluun. Selittämisen ymmärtämiseen, mihin von Wrightin vuonna 1971 ilmestyneen kirjan nimi Explanation and Understanding viittaa.

Praktinen syllogismi yhdistää tyylikkäästi selittämisen ja ymmärtämisen: Aion asua mökissä. En voi asua mökissä, ellen lämmitä sitä. Siis ryhdyn lämmittämään mökkiä.

Tästä ei ole pitkä matka yhteiskunnalliseksi kriitikoksi ryhtymiseen. Itse asiassa von Wright osallistui yhteiskunnalliseenkeskusteluun jo 1930-luvulla, kun hän toimi Studentbladetin toimittajana. 1940- ja 1950-luvuilla von Wright kirjoitti paljon kulttuurilehteen Nya Argus, ja valtaosa näistä esseistä julkaistiin vuonna 1961 kirjassa Ajatus ja julistus.

70- ja 80-luvun vaihteessa aikalaisfilosofi julkaisi esseekokoelman Humanismi elämänasenteena. Von Wright asettaa siinä kyseenalaiseksi, ei vain tieteellisteknisen kumouksen vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, vaan koko elämänmuodon, jonka puitteissa tiede ja tekniikka vaikuttavat.

Turhaa mainitakaan, että kritiikki on tänään entistä ajankohtaisempaa. Liiallinen usko tieteeseen perustuvan teknologian vapauttavaan voimaan ja siihen liittyvä hybris on johtanut ihmiskunnan jo totaalisen tuhon kynnykselle, mistä filosofi kaukonäköisesti varoitti.

Kirja esittelee myös filosofin rakastamaa teatteria, kirjallisuutta ja musiikkia, ja kirjassa on kuva Georg Henrikin 16-vuotiaana säveltämän liedin nuottipiirroksesta. Musiikin merkityksellisyydestä filosofin elämässä ja työssä kertoo se, että hän kirjoitti 23-vuotiaana saaneensa Wittgensteinilta sävelen, jota seurata ajatusten valtakuntaan.

Filosofin kokonaiskuvaan tuo oman hienon sävynsä kirjoitus, jossa esitellään kuvien kanssa von Wrightin tärkeitä esineitä, kuten ensimmäistä ja viimeistä kirjoituskonetta, Wittgensteinilta lahjaksi saatuja keppiä ja nenäliinaa. Kirjasta löytyy myös maailmankuulu valokuva, jossa von Wright ja Wittgenstein istuvat rinnakkain puutarhatuoleissa. Kuvasta on neljä otosta ja kuvaaja kertoo kuvan tarinan siihen liittyvine kommelluksineen.

Pekka Wahlstedt

---