Mediasukupolvi haastaa opetuksen kuviot

Helsingin yliopistossa on käynnissä opetuksen toteutuksen digiloikka -projekti, jolla tavoitellaan pedagogisesti mielekästä digitalisaation hyödyntämistä opetuksessa ja oppimisessa.

HY:n valtiotieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Janne Matikaisen mukaan digioppimisen ja -materiaalien suurin vahvuus olisi vuorovaikutus, mutta hyvän materiaalin kallis hinta on vielä esteenä sen hyödyntämiselle.

Matikainen on tutkinut paljon sosiaalisen median ilmiöitä etenkin viestinnän näkökulmasta. Maaliskuussa hän kertoi Tiedekulman aamukahveilla havainnoistaan uudesta sukupolvesta opiskelijoina, työntekijöinä ja kansalaisina.

— Nykyistä sukupolvea voidaan kutsua yksilöllisen valinnan sukupolveksi, sanoi Matikainen. Osan heistä ominaispiirteisiin kuuluu myös perfektionismi, mutta lähes kaikkia määrittää mutkaton ja alituisesti mukana kulkeva viestintäteknologia.

Millainen mediasukupolvi on yliopisto-opiskelijoina, onko eroja entiseen?

— Ennen oli paremmin! Matikainen sanoi ja nauratti yleisöä.

— Ennen mentiin sen mukaan, mitä sanottiin eli luento tai seminaari tiettyyn aikaan. Nyt opiskelijat suunnittelevat oman aikataulunsa, ja opiskelu hoidetaan, jos se sopii siihen. Ei pelkästään opiskella, vaan tehdään myös paljon muuta, kuten käydään töissä. Luentokurssin alussa tavallinen kysymys kuuluu: "Onko oltava aina paikalla, kun olisi reissukin tulossa?"

Matikainen kertoi, että nykyään opiskelijoilla on myös voimakas ajatus siitä, miten opiskelusta voi hyötyä työelämässä. Yleinen ilmapiiri on, että opiskellaan kilpailuedun vuoksi, ei pelkän sivistyksen. Vaikka asia on varmasti oppialakohtainen, Matikainen harmitteli kehitystä, koska opiskeluaika suo tilaisuuden heittäytyä opiskeluun ja tietoon, eikä työelämässä siihen ole enää mahdollisuutta.

Milleniaalit työelämässä

– Aiemmin työelämä oli kontrolloivampaa ja hierarkkisempaa. Vaikka nykyinenkin sukupolvi kaipaa palautetta työstään, monet heistä uskovat yksilöllisyyteen ja ovat usein perfektionisteja, sanoi Matikainen. Se tarkoittaa halua kehittyä ja tulla paremmaksi, ja vähään ei tyydytä.

— Nykyajalle on tyypillistä, että työpaikkaan ei sitouduta vahvasti, vaan jos työnantaja on huono, vaihdetaan. Työnantajalta vaaditaan myös paljon joustoa, ja erityisvaatimuksiin (kuuden kuukauden reppureissu heti koeajan jälkeen) voidaankin suostua, jos rekrytoitava on "tosi hyvä tyyppi" eli juuri sopiva tarvittavaan tehtävään. Selkeä ero entiseen on myös opintojen jälkeisellä ajalla, kun normaali olotila vastavalmistuneilla on "maailma on meille avoin".

Matikaisen mukaan etenkin asiantuntijatyössä nuoret kaipaavat mielekästä, merkityksellistä ja kehittävää työtä ilman kontrollia. Asenne "haluan joka päivä tuntea olevani hyvä ja merkityksellinen työssä" voi kuitenkin myös johtaa ongelmiin ja työuupumukseen, koska aina tulee myös niitä turhauttavia päiviä.

— Sosiaalinen media antaa keinot luoda illuusion perfektionismin tavoittelusta, kun siellä enimmäkseen kerrotaan vain saavutuksista ja hyvistä asioista. Some tarjoaa välineitä samaan tarkoitukseen myös minuuden tuottamisessa ja itsensä esittämisessä, Matikainen sanoi.

Muuttaako uusi sukupolvi sitten työelämän vai toisin päin? Ovatko individualisti-perfektionistit täysin erilaisia työntekijöitä kuin ennen? Nujertaako työelämä uuden sukupolven?

Matikainen totesi, että työelämä kyllä muuttuu, mutta muutos ei ole niin raju kuin otaksutaan. Sukupolvien välille syntyy vuorovaikutusta ja asiat muuttuvat, kun mukaan tulee aina lisää uusia sukupolvia.

Uusi sukupolvi kansalaisina

— Erona aiempiin sukupolviin voidaan nähdä, että enää ei ole vain yhtä suomalaista identiteettiä, vaan rinnakkain on monia. Suomalainen identiteetti ei tietenkään silti katoa, sanoi Matikainen.

— Kansalaistoiminnan ja politiikan näkökulmasta uudet sukupolvet ovat siirtyneet niin kutsuttuun ”kevyt osallistumisen aikaan”. Halutaan ottaa asioihin kantaa ja organisoitua, mutta ei haluta kuulua johonkin puolueeseen tai järjestöön ja ajaa sen arvoja vuosikymmeniä. Tämä sukupolvi onkin esimerkiksi poliittisille puolueille iso ongelma.

Matikainen sanoi, että sukupolvien välille on mediasukupolven myötä myös vaarassa syntyä kuilu ja yhteys katketa. Se on iso riski, koska jatkuvuus ja keskinäinen arvostus olisi erittäin tärkeää.

— Ihan jo senkin vuoksi, että vanhemmat sukupolvet pystyvät neuvomaan nuorempia asioissa, joihin media ei ulotu. Olisi siis mahtavaa, jos sukupolvien välistä yhteyttä pystyttäisiin kehittämään, Matikainen painotti lopuksi.

---