Epävarmuus ja uranvaihtomietteet - nuorten tutkijoiden arkea

Lähes puolet nuorista tutkijoista työskentelisi tulevaisuudessa mieluiten yliopistossa, mutta viimeisen 12 kuukauden aikana yksityiselle sektorille siirtymistä on harkinnut 58,4 % vastaajista ja 48,7 % on pohtinut siirtymistä täysin toisiin tehtäviin.

Tieteentekijöiden liiton nuorten tutkijoiden työryhmä toteutti viime vuonna nuoremmille tutkijoille (väitöskirjantekijöille ja enintään 4 vuotta sitten väitelleille) suunnatun kyselyn, jossa kartoitettiin heidän näkemyksiään ja tilannettaan. Kyselyyn vastasi 1862 nuorempaa tutkijaa, joista 75 % oli väitöskirjavaiheessa ja 23 % väitelleitä (Loput olivat perustutkinto-opiskelijoita tai eivät olleet ilmoittaneet uravaihettaan.). Kysely toteutettiin edellisen kerran vuonna 2012. Viimevuotisen kyselyn vastausten analysointi on kesken, mutta joitakin tuloksia voidaan jo alustavan analyysin perusteella nähdä.

Vastauksista piirtyy kuva vahvasti tutkijoiksi identifioituvista nuoremmista tutkijoista – 72 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen “Miellän itseni tutkijaksi” kanssa (kuvio 1). Tutkijanuran alkutaipaleella on kuitenkin monta mutkaa. Sitä leimaavat määräaikaisuus ja pätkittäinen työura, ja vaikka tämän voi nähdä “luonnollisena” osana projektiluontoisen tutkijanuran alkuvaihetta, aiheuttaa se epävarmuutta – 73% vastaajista kokee jonkinasteista huolta työuransa epävarmuudesta (Kuvio 2). Yli 60 prosentilla oli väitöskirjaprosessin aikana ollut kaksi tai useampi rahoituslähde (työsuhde, apuraha tai vastaava). Yhden tai kahden vuoden työsopimukset eivät ole harvinaisia ja apurahat myönnetään tyypillisesti vuodeksi kerrallaan. Ei siis ole ihme, että rahoituksen hakemisen koetaan vievän liikaa aikaa tutkimukselta, mikä näkyy myös Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyssä. Työsuhteisiin liittyvän epävarmuuden lisäksi hieman yli puolet (51,8 %) kokee, että palkka on työtehtäviin nähden liian pieni. Apurahan saajista likimain sama osuus (50,5 %) kokee apurahansa olevan liian pieni. Osa vastaajista kertookin tekevänsä muita, yliopiston ulkopuolisia, töitä elättääkseen itsensä ja perheensä, mutta suurin osa ilmoittaa pärjäävänsä taloudellisesti tuloillaan.

Palkkatason lisäksi kyselyssä kerätyissä avoimissa vastauksissa urahaaveiden toteutumisen esteeksi mainittiin pätkätyöt, työuran kaikkinainen epävarmuus, epävarmuus omasta kompetenssista, jatkuva kilpailu sekä yliopistoleikkaukset ja muu vallitsevasta korkeakoulupolitiikasta johtuva tutkimuskentän kurjistuminen. Tutkijanuralla olevat moninaiset haasteet olivat saaneet osan vastaajista hylkäämään haaveet tutkijanurasta:

”Olisin ensisijaisesti halunnut tehdä työurani tutkijana ja opettajana, mutta nykytilanteessa en missään nimessä harkitse enää yliopistossa työskentelyä. Yliopistossa on pielessä lähes kaikki: työ on kuormittavaa ja sitä on liikaa, palkkaus on huono, rahoituksen hakeminen uuvuttavaa, alojen välinen epätasa-arvo jurppii, sukupuolten välinen epätasa-arvo jurppii vielä enemmän. Eniten jurppii kuitenkin hallintohenkilökunnan vähyys ja henkilöstön kyykytys, sanelupolitiikka ja kollektiivinen henkinen lama.”

Edellä kuvatun väsymyksen lisäksi aineistossa oli mainintoja nuorempien tutkijoiden mielenterveysongelmista (Nuorempien tutkijoiden mielenterveysongelmista on tehty eurooppalaisia tutkimuksia, esim. Levecque, Katia; Anseel, Frederik; De Beuckelaer, Alain; Van der Heyden, Johan; Gisle, Lydia: Work organization and mental health problems in PhD students. Research Policy Volume 46, Issue 4, May 2017, 868-879. https://doi.org/10.1016/j.respol.2017.02.008 (9.4.2018).). Jotkut vastaajista kertoivat työhön liittyvän epävarmuuden ja stressin koetelleen mielenterveyttään.

Lisäksi osa vastaajista kokee eriarvoistavana ja epäloogisena sen, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia työsuhteisiin tai apurahatutkijan tehtäviin kuuluu eri yliopistoissa ja tieteenaloilla. Vastaajat kaipaisivat yhdenvertaista asemaa sekä suhteessa muihin samalla statuksella oleviin tutkijoihin että muuhun yliopiston henkilöstöön, mutta myös yhdenvertaisuutta eri yliopistojen välille. Tilanne on avointen vastausten perusteella ongelmallisin apurahatutkijoiden parissa, joista osa kokee olevansa väliinputoaja tai jopa “toisen luokan tutkija”.

Uran epävarmuustekijät ovat näkyneet tietenkin myös kohonneina työttömyyslukuina. Tämä trendi on näkynyt Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyissä (Ks. mm. Acatiimi 6/2017), joissa sekä työttömänä olevien määrä, että työttömyyskokemusten määrä ovat kasvaneet, joskin työttömyystilanne on viime aikoina hieman parantunut. Tässä kyselyssä suurin osa työttömänä olevista kertoo, ettei ole saanut työvoimatoimistosta asiantuntevaa palvelua (kuvio 3), onpa TE-toimistosta ehdoteltu jopa lähihoitajaksi kouluttautumista tai töitä päiväkodissa. Hallituksen lanseeraaman aktiivimallin sijaan tarvittaisiin alakohtaista ymmärrystä. Avoimista vastauksista käy ilmi pelko työllistymisen vaikeudesta ja ”ylikoulutuksesta” työllistymisen esteenä sekä toisaalta näköalattomuus oman uran suhteen.

”Haaveet ovat kaatuneet, käsite 'työura' ei tarkoita minulle mitään.Olen varma, että vuoden kuluttua väiteltyäni päädyn työttömäksi tohtoriksi. En näe tulevaisuudessa uramahdollisuuksia, väitöskirjaprosessini on vienyt täysin halun tieteellisestä urasta, enkä usko työllistyväni. Pelkään olevani ylikoulutettu useisiin tehtäviin jatkossa.”

Tulevaisuudessa työskentelen mieluiten...

	osuus vastaajista, %
Yliopistossa	osuus vastaajista, % 48,8
Yksityisellä sektorilla työsuhteessa	osuus vastaajista, % 21,6
Julkisella sektorilla (pl. yliopistot)	osuus vastaajista, % 15,9
Yrittäjänä	osuus vastaajista, % 3,9
Muu	osuus vastaajista, % 9,8

On myös väitetty, että tutkijat eivät ole valmiita harkitsemaan työtehtäviä tai -uraa tutkimussektorin ulkopuolella – väite, joka ei tämän kyselyn perusteella välttämättä pidä paikkaansa. Lähes puolet (48,8%) työskentelisi tulevaisuudessa mieluiten yliopistossa, mutta viimeisen 12 kuukauden aikana yksityiselle sektorille siirtymistä on harkinnut 58,4 % vastaajista ja 48,7 % on harkinnut siirtymistä täysin toisiin tehtäviin. Vastaajat saivat valita useamman vaihtoehdon.

Oletko harkinnut viimeisen 12 kk:n aikana seuraavia uranvaihtosuunnitelmia?

	osuus vastaajista, %
Siirtymistä yksityiselle sektorille	osuus vastaajista, % 58,4
Siirtymistä täysin toisiin tehtäviin	osuus vastaajista, % 48,7
Siirtymistä julkiselle sektorille (pl. yliopistot)	osuus vastaajista, % 47,8
Saman sektorin sisällä työpaikan vaihtoa	osuus vastaajista, % 27,1
Siirtymistä yliopistosektorille	osuus vastaajista, % 15,7

Tutkijanuran epävarmuudesta huolimatta, nuoremmat tutkijat näyttävät suhtautuvan melko positiivisesti uranäkymiinsä. Vastaukset voivat näyttää melko ristiriitaisilta: yhtäältä vastaajat mieltävät itsensä tutkijoiksi ja uskovat työllistyvänsä, mutta toisaalta uranäkymät aiheuttavat epävarmuutta ja moni on harkinnut uranvaihtoa. Tämä ei ole yllättävää – moni saattaa kokea olevansa kutsumusammatissaan ja mahdollisuus tehdä mielenkiintoista tutkimustyötä voi auttaa sietämään epävarmuutta.

”Koska en näe yliopiston tarjoavan minulle työtä, olen jo suuntautunut opintoihini ajatuksella että kerrytän asiantuntijapääomaa tutkinnollani. En edes tiedä, tulenko hankkimaan tohtorintutkintoa, koska se on haitta työttömänä enkä tarvitse sitä yliopiston ulkopuolella. Hankin lisää koulutusta aivan eri alalta ja yhdistän akateemisen asiantuntijaroolini siihen ja työskentelen oman yritykseni puitteissa, ilman kytköksiä yliopistoon.”

Kyselyn tuloksia esiteltiin kansainvälisessä nuorten tutkijoiden konferenssissa Eurodocissa 18.-19.4. Tampereella. Kyselystä on tekeillä myös raportti, joka ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

---