Tutkimuksen eettisyyden ja laadun korostuessa myös eettisen ennakkoarvioinnin merkitys on kasvanut. Tähän liittyviä teemoja pohdittiin maaliskuun Etiikan päivillä.

Pysyykö eettisyys mukana bisneksessä?

Tekoälyn eettinen merkitys, toisiolaki, digitaaliset potilasaineistot ja yritystoiminnan eettiset periaatteet puhuttivat maaliskuussa tutkimusetiikkaseminaareissa.

Dosentti Henrik Rydenfelt oli helmikuussa keskustelemassa datan etiikasta Helsingin yliopistolla ja kysyi, mikä on tekoälyn eettinen merkitys?

Aiheesta on viimeisen vuoden ajan jatkuvasti keskusteltu, esimerkiksi tekoälyn mahdollisista uhista, mutta Aalto-yliopiston professori Jussi Rintanen on todennut kuvitelmat ihmisiä orjuuttavasta tekoälystä perusteettomiksi. Laskennassa tietokoneet pystyvät yli-inhimillisiin suorituksiin, mutta ihmisen monipuolisuutta ja syvyyttä niillä ei ole näköpiirissä.

Rydenfelt kertoi, että yksi tekoälyalgoritmien ongelma on läpinäkyvyyden puute varsinkin, kun se yhdistetään ihmisen perusominaisuuteen eli vastuunpakoiluun. Meillä on kyky sysätä vastuuta koneiden suuntaan ja luottaa niiden valintaan, vaikka täytyisi kysyä, miten kone on päätynyt ratkaisuunsa.

— Tekoäly voi olla uhka ihmiskunnalle, jos sen annetaan tehdä merkitykselliset päätökset tietämättä, mihin ne pohjautuvat ja pystymättä ottamaan kantaa päätösten eettisiin seurauksiin.

Rydenfeltin mukaan tarvittaisiin laveampaa, ihmisen kaltaista tekoälyä, jotta se pystyisi toimimaan eettisesti eli oikean ja väärän kysymyksissä. Koska algoritmit ovat niitä tuottavien teknologiayritysten liikesalaisuuksia, etiikan sisällyttäminen kehitystyöhön onnistuu ainoastaan yritysten omilta toimijoilta.

Tämän vuotisilla Etiikan päivillä maaliskuussa koettiin yllätys, kun kävi ilmi, että yksi seminaarin aihekokonaisuuksista eli laki terveystietojen toisiokäytöstä oli juuri äänestettävänä eduskunnassa. Laki hyväksyttiin, mutta kansanedustaja Sari Raassina pääsi esittämään asiaan liittyvän kommenttipuheenvuoronsa hieman myöhässä.

Mikä on toisiolaki?

Potilastiedon toissijainen käyttö koskee sitä valtavaa tietomassaa, joka potilaista eri terveydenhoidon yksiköissä kerätään, kun taas ensisijainen tieto koskee yhtä tiettyä potilasta ja sitä käytetään vain hänen hoitoonsa.

Toisiolaki luo mahdollisuudet käyttää potilasdataa moniin eri tarkoituksiin, kuten vaikka tietojohtamiseen, tutkimukseen, opetukseen ja innovaatiotoimintaan. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan tutkimusjohtaja Tarja Laitinen kertoi, että tähänkin asti tietoa on Suomessa kyllä kerätty, mutta hyödynnetty vain vähän.

— Suomessa on ainutlaatuiset aineistot ja rekisterit, jotka voivat synnyttää ainutlaatuista osaamista. On siis ollut tarve turvallisille, mutta joustaville ratkaisuille siihen, kuinka dataa käytetään.

Terveydenhoidon puolella toisiolain tarve on suuri. Kustannukset kasvavat koko ajan ja toisiolain avulla sairauksia pystytään paremmin hoitamaan, sanoi Laitinen. Esimerkiksi lääkkeellinen syövänhoito on nyt aivan uudessa vaiheessa. Puhutaan täsmälääketieteestä, jonka parasta kohderyhmää ei etukäteen voi tietää. Kun entistä harvempi hyötyy tietystä hoidosta, tarvitaan potilaille parempaa seurantaa mittareilla joko sairaalassa tai kotona, ja hoidon vaikuttavuus halutaan todeta reaaliajassa eli nopeasti. Data potilaista lisääntyy huimasti ja siitä seuraa sairaaloille suuria haasteita. Digitaalisesti kerätyt potilasaineistot luovat niin monimutkaisia hoitoalgoritmejä, etteivät ne ilman tietokoneen apua pysy lääkärin päässä.

Potilastiedon käsittelyyn, anonymisaatioon ja luovutukseen on päätetty perustaa erillinen tietolupaviranomainen, jonka kautta tutkijoiden tai yritystenkin on mahdollista hankkia tietoa tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Tämä on asia, joka on herättänyt huolta, siksi ennen lopullista hyväksyntää lakiin kirjattiin perustuslakivaliokunnan edellyttämiä muutoksia esimerkiksi koskien tietojen luovuttamista yrityskäyttöön.

Seminaarissa Aalto-yliopiston professori Riitta Salmelin esittikin huolensa niin sanottujen kolmansien osapuolien eli tässä tapauksessa yritysten riittävästä sitoutumisesta tutkimuseettisiin periaatteisiin, kun tutkimustietoon perustuvia sovelluksia halutaan alkaa myydä. Myös tietojen täydellinen anonymisaatio on nykyisen koneoppimisen aikakaudella vaikeaa, kuten he ovat omissa tutkimuksissaan nähneet.

Jottei tieteellisen asiantuntemuksen käsite liudennu, yrityksiltä tulisi Salmelinin mukaan vaatia samat kriteerit etiikan suhteen kuin tutkimukselta.

— Se on kuitenkin ammattitaito, ja nämä ovat ammattietiikka-asioita. Olisi karhunpalvelus koko yhteiskunnalle lipsua niistä. Samalla tietoon pohjautuvaa arviointia ja päätöksentekoa tulisi kuitenkin aidosti vahvistaa ja luoda kansalaisille syvällisempää taustojen ymmärtämistä.

Toisiolain hyödyntäminen

Sari Raassina toi terveiset eduskunnasta ja kertoi, että eduskunnan tahtotila on sekä mahdollistaa tieteen tekeminen että yritystoiminta Suomessa.

— Valtiovallan ja tieteen välille kaivataan aktiivista vuoropuhelua, myös kriittisiä puheenvuoroja tiedeyhteisöltä, Raassina toivoi.

— Toisiolaki mahdollistaa terveydenhuoltopalveluiden arvioimisen aivan uudella tavalla, koska tähän asti pitkäkestoisen datan saaminen kalliista interventioista on ollut populaatiotasolla mahdotonta. Siis tätä välinettä tarvitaan, Raassina totesi.

— Jos ja kun haluamme, että Suomi on terveysteknologian vientimaa, toisiolaki antaa siihen mielestäni hyvät mahdollisuudet sekä yksityisen ja yleisen yhteistyön että puhtaasti liiketaloudellisten sovellusten kautta.

Raassina myös muistutti, että genomitietoa koskevan lainsäädännön kanssa tullaan seuraavalla vaalikaudella olemaan vielä paljon suurempien haasteiden edessä, kun vastaan tulevat ylisukupolvisen tiedon eettiset kysymykset. Siihen tarvitaan tiedeyhteisön laaja tuki, jotta saadaan sen tyyppinen laki, joka on eettiseltä pohjaltaan oikein, mutta silti mahdollistaa tiedon hyödyntämisen.

---