”Suurin osa hakemuksista jää rahoittamatta ja moni näkee ne hukkaan heitettynä aikana. Mutta kuten eräs tunnettu senioriprofessori totesi, kyllä yhdestä hakemuksesta aina yhden artikkelin saa.”

Horisontista seuraavaan

Euroopan unionin seuraavalla vaalikaudella nykyinen puiterahoitusohjelma loppuu ja uusi alkaa, mutta muutokset nykyiseen tulevat tuskin olemaan isoja. Suomalaisten pärjääminen rahoitushauissa on kiinni hakemusten laadusta, arvioivat Suomen Akatemian asiantuntijat Hannele Lahtinen ja Johanna Hakala. Eurovaaleissa mietityttää riippumattoman tieteen tulevaisuus.

Ensin iloiset uutiset. Suomalaiset ovat parantaneet onnistumistaan eurooppalaisissa tutkimusrahoitushauissa, kertovat tilastot.

Viime syyskuussa, kun Euroopan unionin Horisontti 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelman tilastoja edellisen kerran päivitettiin, suomalaiset olivat varmistaneet rahoitusta Euroopan unionilta noin 766 miljoonaa euroa.

Tästä rahoituksesta yliopistojen osuus oli 39,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa yli 300 miljoonaa euroa tutkimusrahaa.

Yksittäisistä EU-rahoituksen saajista suurin on Teknologian tutkimuskeskus VTT, jonka osuus on 16,7 prosenttia. Sitä seuraavat ovat kaikki yliopistoja: Helsingin yliopiston osuus on 13,6 prosenttia, ja Aallon 8,5. Tampereen teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Turun yliopisto jäävät kaikki 3,5—2,1 prosentin haarukkaan.

Yliopistojen hakemasta rahoituksesta suurin osa tulee Euroopan tiedeneuvostolta eli ERC:lta. Sieltä saatu rahoitus on kasvanut jatkuvasti Horizon 2020:n edetessä, vuosina 2014—2017.

Väkilukuun suhteutettuna Suomi on tutkimusrahoituksen hakemisessa EU:n viidenneksi paras. Tutkijoiden määrään suhteutettuna sijoitus on keskitasoa.

Parempia hakemuksia

Mutta sitten huonompia. Suomalaisten onnistuminen rahoitushauissa on edelleen heikompaa muihin verrattuna. Katsottaessa kokonaiskuvaa ero ei näytä kovin suurelta: syyskuun tilastoissa suomalaisten hakemusten onnistumisprosentiksi oli laskettu 13,83, kun keskiarvo oli 14,73.

ERC-rahoituksen kohdalla ero on kuitenkin selvempi. Kun keskimääräinen onnistumisprosentti oli 13, menivät suomalaisten hakemukset läpi vain reilun 8 prosentin todennäköisyydellä.

Myös niiden Suomesta lähteneiden ERC-hakemusten osuus, jotka pääsevät kaksivaiheisessa arvioinnissa toiselle kierrokselle, on koko Horisontin ajan ollut keskimääräistä alhaisempaa.

Mistä tämä johtuu?

Suomen Akatemian johtava tiedeasiantuntija Hannele Lahtinen on yhtenä ERC:n kansallisena yhteyshenkilönä selvittänyt asiaa käymällä läpi suomalaisten hakemusten saamaa palautetta. Toistuvia ongelmia näyttäisi olevan kahta tyyppiä.

— Ensinnäkään ei ole ehkä tarpeeksi sisäistetty haettavan rahoituksen lähtökohtia. ERC-rahoitus on tarkoitettu rahoittamaan uutta, uusia tutkimuslinjoja avaavaa tieteellisen eturintaman tutkimusta. Sitä ei siis lähtökohtaisesti myönnetä vanhan tutkimuksen jatkamiselle, puuttuvan tiedonpalan etsimiselle tai pelkän metodologian kehittämiselle, Lahtinen selittää.

Toinen ongelma ovat hakemusten puutteelliset toimintasuunnitelmat – ei ole kerrottu riittävän selkeästi, miten hanke aiotaan viedä läpi ja millaisilla menetelmillä tullaan kutakin kysymystä lähestymään.

— ERC-hakemuksen laatimiseen ja tutkimusidean kypsyttämiseen kannattaa siis panostaa kuukausia tai jopa vuosia aiemmin. Hakemusta kirjoittaessa erityistä tarkkuutta vaativat hakemuksen lyhyemmän osan ja oman uratarinan kirjoittaminen, sillä nämä toimivat pääsylippuna arvioinnin toiselle kierrokselle. Lisäksi kannattaa pohtia, olisiko joku toinen EU:n puiteohjelman rahoitusmuoto hakuajankohtana sopivampi.

Hankevalmisteluihin kannattaa panostaa

Suomalaisten hakemusten keskimääräistä huonompi läpimeno on tuttu asia myös Suomen Akatemian kansainvälisten asioiden päällikkö Johanna Hakalalle. Hän epäilee, että yhtenä syynä voi olla myös suomalainen yliopistokulttuuri ja hankevalmistelun prosessien heikkous.

— Erityisesti konsortiohankkeiden valmistelu vaatii kokeneiden tutkijoiden tiivistä yhteistyötä ja tarjolla olevien tukipalveluiden aktiivista hyödyntämistä. Näiden toteutuessa suomalaisilla tutkijoilla on kaikki edellytykset toimia nykyistä useammin hankkeiden koordinaattoreina.

— Suurin osa hakemuksista jää rahoittamatta ja moni näkee ne hukkaan heitettynä aikana. Mutta kuten eräs tunnettu senioriprofessori totesi, kyllä yhdestä hakemuksesta aina yhden artikkelin saa.

Verrattaessa yliopistoja ja Suomen suurinta EUtutkimusrahoituksen saajaa VTT:tä, nähdään suuria eroja. VTT:n osuus konsortiohankkeiden rahoituksesta on peräti 24,4 prosenttia kun yliopistoista paras, Helsingin yliopisto pääsee vain 6,3 prosentin osuuteen.

Kyse on lähinnä siitä, että yliopistotutkijat eivät ole kovin innokkaita hakemaan konsortiorahoitusta, jota on eniten tarjolla H2020:n yhteiskunnallisiin haasteisiin keskittyvässä kolmannessa pilarissa.

Horisontin tuolle puolen

Euroopan unionin nykyinen puiteohjelma, Horisontti 2020 loppuu ensi vuonna. Sen seuraaja, Horisontti Eurooppa kattaa vuodet 2021-2027.

Moni on kääntänyt katseensa seuraavaan puiteohjelmaan, mutta Hakala muistuttaa, että nykyisenkin rahoitusta jaetaan painotetusti vielä tänä ja ensi vuonna.

— Horisontti 2020 ei kannata vielä unohtaa, luvassa on vielä useita hakuja.

Jos kuitenkin katsomme jo tulevaan, kahden Horisontin rakenteissa näkyy pieniä eroja.

Vaikka molemmissa kolme osa-aluetta, niin sanottua pilaria, vaihtuvat ne hieman. Ensimmäinen, huipputason tiede vastaa pitkälle Horisontti 2020:n ykköspilaria. Toinen pilari, maailmanlaajuiset haasteet ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky, muistuttaa nykyisen ohjelman kolmatta pilaria. Kolmas pilari, avoin innovaatio, sisältää uuden toimielimen, Euroopan innovaationeuvoston (EIC), ja Euroopan innovaatio- ja tutkimusinstituutin.

Toisen pilarin alle kuuluvat uutena elementtinä myös missiot, joista on puhuttu ennalta paljon. Ne tarkoittavat EU:n tutkimuksen erityisiä kärkiohjelmia, joiden esikuvaksi on mainittu muun muassa Yhdysvaltojen kuuohjelma. Sovitut missioalueet ovat: ilmastonmuutokseen sopeutuminen, syöpä, terveet meret, joet ja järvet, ilmastoneutraalit ja älykkäät kaupungit, maaperän terveys ja ruoka.

Vaikka missioista on puhuttu paljon, toppuuttelee Hakala laittamasta niille liikaa painoarvoa.

— Kokonaisuuden kannalta missioiden osuudeksi on kaavailtu maksimissaan 10 % toisen pilarin rahoituksesta kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Valtaosa rahoituksesta jaetaan siis jatkossakin missioiden ulkopuolella.

Suomi johtaa puhetta rahoituksesta

Rahoitus kasvaa selvästi. Kun Horisontti 2020:n rahoitus oli seitsemälle vuodelle noin 80 miljardia euroa, komission ehdotus Horisontti Euroopalle on noin 100 miljardia euroa.

Euroopan parlamentti on tehnyt myös oman ehdotuksensa, jossa se ehdotti rahoituksen nostamista 120 miljardiin.

Seuraavaksi asiasta neuvotellaan jäsenmaiden kesken. Osa maista, esimerkiksi Ruotsi, on vetänyt tiukkaa linjaa siitä, etteivät EU:n kokonaismaksuosuudet saisi enää kasvaa. Näin varat tutkimusrahoituksen lisäykseen pitäisi siis löytää muualta unionin budjetista.

Tässä katseet kääntyvät myös kohti Suomea, joka on EU:n neuvoston puheenjohtajamaa vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla. Syksyllä lyödään lukkoon koko EU:n rahoituskehys ja samalla Horizon Europen budjetti kaudelle 2021—27. Toki roolinsa on myös uudella Euroopan parlamentilla.

Samalla myös puiteohjelman sisältöjen valmistelu jatkuu.

Suomi pääsee siis johtamaan puhetta tutkimusrahoituksen kannalta poikkeuksellisen merkittävässä vaiheessa.

Ennen vaaleja ja hallitusneuvotteluja on vaikea sanoa, millaista linjaa Suomi tarkalleen ottaen tulee puheenjohtajamaana vetämään.

Entäs se Brexit?

Rahoituksen päälle tuo epävarmuutta Brexit. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, ovatko britit lopulta poistumassa Euroopan unionista ja jos ovat niin millä aikataululla.

Brittiläisten yliopistojen toive on ollut jäädä mukaan puiteohjelmaan, mutta se, miten tämä mahdollisesti voisi onnistua vai onnistuuko se, on vielä epäselvää. Ainakin niin sanotun kovan Brexitin kohdalla Britannia irtoaisi puiteohjelmasta, mikä tarkoittaisi sen budjetin pienenemistä Britannian osuuden verran.

Aivan kokonaan Britannia tuskin jäisi pahimmassakaan tapauksessa puiteohjelmien ulkopuolelle. Horisontti Euroopan valmistelussa on korostettu yhteistyötä ulkopuolisten, niin sanottujen kolmansien maiden kanssa. Sellainen Britanniakin kovan Brexitin jälkeen olisi.

Suhteellisesti Britannian poistuminen voisi silti tarkoittaa muiden osuuden kasvamista, sillä britit ovat olleet yksi tehokkaimmista rahoituksen haalijoista.

Toisaalta rahoitusta halutaan levittää nykyistä laajemmalle niin sanotuilla widening-toimilla, joilla turvataan rahoitusta myös hauissa huonommin pärjääville, lähinnä entisille Itä-Euroopan maille. Puiteohjelmien neuvotteluissa widening-maille on taattu vähintään 3,3 prosentin osuus rahoituksesta.

Vapaa tiede kaipaa puolustajia

Entäpä sitten Euroopan parlamenttivaalit? Tutkimusrahoitus ei ainakaan vielä ole noussut vaaliteemaksi, eivätkä Hakala tai Lahtinen ole huomanneet kenenkään erityisesti kampanjoineen teemalla.

Todennäköisin lyhyen tähtäimen vaikutus onkin siinä, millä innolla tuleva parlamentti innostuu puolustamaan Horisontti Euroopan rahoituksen nostamista.

Lahtinen ja Hakala muistuttavat myös tieteen riippumattomuuden merkityksestä.

— Tällä hetkellä ERC saa tehdä rahoituspäätöksensä itsenäisesti, riippumatta politiikkojen ohjauksesta ja puhtaasti tieteellisin perustein.

Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

Euroopan parlamentissa on niitäkin, jotka haluaisivat nähdä tiederahoituksen tiukemmassa ohjauksessa.

Näkökulmaerot eivät välttämättä noudata puolueiden tai parlamenttiryhmien rajoja.

Molemmat kehottavat kysymään ehdokkailta, miten he näkevät EU:n tutkimusrahoituksen tulevaisuuden.

---