Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän artikkelin opiskelijasta, joka sijoitti opintolainaansa osakkeisiin (HS 10.4.). Artikkelissa keskityttiin kuvailemaan sijoittamisen edullisuutta. Onhan opintolainan korko hyvin edullinen ja lainalla on valtion takaus. Haastateltu neljännen vuoden opiskelija kertoo saaneensa opintojensa alkuvaiheessa tehdyistä sijoituksista tuottoa jo 40-50 prosenttia.
Lisäbonuksena lainassa on vielä valmistumiskannustin: jos opiskelija valmistuu vaaditussa ajassa, valtio maksaa osan lainasta takaisin opiskelijan puolesta. Tämä opintolainahyvitys on 40 prosenttia 2 500 euroa ylittävästä lainasummasta, mutta kuitenkin enintään 6 200 euroa.
Artikkelissa haastateltu rahoituksen professori kannattaa ehdottomasti opintolainan sijoittamista. Toinen artikkelissa siteerattu professori pitää lainaa erittäin edullisena, mutta ei halua keskustella lainan edelleen sijoittamisen järkevyydestä. Hän muistuttaa, että se ei ole järjestelmän tarkoituksen mukaista käyttöä. Sen sijaan laina pitäisi sijoittaa henkiseen pääomaan eli sen turvin kannattaa suorittaa opinnot kohtuullisessa ajassa loppuun.
Mikä on opintolainan sijoittamisen eettinen puoli? Siitä toimittaja ei kirjoita mitään. Valtion takaama ja osittain takaisin maksama laina on tarkoitettu opiskelun rahoittamiseen, eikä suinkaan käytettäväksi sijoittamiseen, kuten toinen haastatelluista professoreista toteaakin. Valtio on järjestänyt tämän edun opiskelijoille tukeakseen opiskelua ja helpottaakseen nimenomaan vähävaraisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia.
Valtion takaama ja muutoinkin sponsoroima opintolaina ei todellakaan voi olla tarkoitettu käytettäväksi muihin tarkoituksiin kuin opiskelun edistämiseen. Laina tekee esimerkiksi mahdolliseksi luopua opiskeluaikaisesta työssä käymisestä, ja se tehostaa näin opiskelua sekä tekee osaltaan mahdolliseksi tutkinnon suorittamisen määräajassa. Lainan sijoittaminen osoittaa, että opiskelija ei tarvitsisi opintolainaa.
Nykyisin törmää usein muissakin yhteyksissä ajatteluun, että kaikki se on sallittua, mikä ei ole kiellettyä. Siten kansalaisten oma eettinen harkinta on monesti retuperällä. Opintolainan ehtoihin olisikin syytä lisätä kielto lainan käyttämisestä muihin tarkoituksiin kuin opiskelun välittömään tukemiseen. Valtion tehtävänä ei voi olla opiskelijoiden sijoitustoiminnan tukeminen verovaroin.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
Näistä vaaleista odotettiin tulevan mm. koulutusja tutkimusvaalit. Paljon on kirjoitettu, puhuttu ja kampanjoitu tutkitun tiedon käyttämisestä päätöksenteossa. Kuuntelin esim. ”Avoimuudella Euroopan johtotähdeksi” -paneelin. Keskustelu sisälsi mm. koulutuksen, tutkimuksen ja tutkitun tiedon käyttämisen päätöksenteossa. Näyttää olevan vallalla käsitys, että kaikkien tutkijoiden kuuluu olla yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa tai reservissä valmiina vastaamaan poliitikon kysymyksiin nyt ja heti.
Tutkija on yliopiston kouluttama oman alansa tohtoritutkinnon suorittanut osaaja, jolla on kyky ottaa vastaan ja tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista, luotettavuusarvioitua tietoa ja tulkita sitä. Kun ymmärtää luotettavan tiedon tuottamisprosessin, voi vertailla saatuja lopputuloksia ja tehdä niistä päätelmiä. Tutkimustulosten ymmärtäminen edellyttää niiden lukutaitoa.
Kun poliittinen päätöksenteko tarvitsee jatkuvasti tutkittua tietoa, miksi ei muuteta julkisen hallinnon pätevyysvaatimuksia. Osaamisen pitää olla koko viraston/ministeriön sisällä, sen tärkein omaisuus. Kysehän on osaamistason kasvattamisesta organisaatiossa, ei johtajien, konsulttien ja hallintorakenteiden lisäämisestä. Huomattavan osan julkisen hallinnon asiantuntijoista ja esittelijöistä pitäisi olla oman alansa tohtoreita, jotta he osaavat analysoida tutkittua tietoa. Ministerin ei pitäisi enää nykyaikana perustella virheellisiä päätöksiään sillä, että hän sai väärää tietoa. Miksi Suomi kouluttaa tohtoreita, jos heitä ei osata käyttää?
Näissä vaaleissa tulisi avata tietä tutkimuksen ja tutkijoiden merkityksestä koko osaavalle yhteiskunnalle ja sen päätöksenteolle.
Pirkko Vihko
professori ja lääkäri
eurovaaliehdokas
Painetussa lehdessä sivu 56