Etätyöskentelyyn ja -opetukseen siirtyminen on sujunut korkeakouluissa hyvin, kertoo OAJ:n huhtikuussa tekemä kysely. Tämä johtuu pitkälti opetushenkilöstön osaamisesta ja aiemmin hankitusta kokemuksesta verkkoympäristöissä toimimisesta. Vastaajista 94 prosenttia arvioi sekä pedagogisen että digitaalisen osaamisensa olleen riittävää tai kohtuullista. Kyselyyn vastasi 5 500 opettajaa, joista korkeakouluista oli noin 340.
Ammattikorkeakouluissa digioppimisympäristöä on kehitetty jo useamman vuoden eAMK-hankkeessa, ja työnantaja on tarjonnut tietokoneen ja puhelimen lähes kaikille (95 %). Yliopistoissa tietokone oli työnantajan tarjoamana 82 prosentilla ja puhelin 70 prosentilla vastaajista.
Kaiken toiminnan siirtäminen verkkoon on kasvattanut työkuormaa. Poikkeustilanne lisäsi työtaakkaa enemmistöllä vastaajista (yli 80 %). Puolet vastaajista on kokenut työmäärän lisääntyneen paljon.
Pätkivät nettiyhteydet, oman arjen pirstaloituminen ja pienet lapset kotona ovat vaikeuttaneet opettajien työtä. Opiskelijoiden tarve ohjaukseen ja ohjeistuksiin on kasvanut. Kuormaa kasvattaa vielä valintakoemuutoksesta johtuva lisätyö. Opettajien tärkeimmäksi tueksi on muodostunut oma työyhteisö ja IT-tuki. Esihenkilöt erityisesti yliopistoissa saavat kiitosta järjestelyistä ja tukitoimista, jotka liittyvät digipedagogiikkaan ja verkkoympäristöön.
Kokemus antaa tärkeää tietoa siitä, miten opetusta voidaan muuttaa verkkolähtöisemmäksi, mutta kuitenkin niin, että otetaan huomioon opettajien pedagoginen vapaus ja se, millaisia pedagogisia ratkaisuja tarvitaan ja kuinka paljon työtä se todellisuudessa vaatii. Aikaisemmin ongelmana on ollut esimerkiksi se, että yliopistoissa on resursoitu liian vähän työaikaa verkko-opetukselle opetushenkilöstön työsuunnitelmiin. Viime marraskuussa julkaistun YLL-jäsenkyselyn vastaajista 42 prosenttia katsoi, ettei verkko-opetukseen anneta riittävästi työaikaa.
Kevään työehtosopimusneuvotteluissa asetetun yliopistojen työaikatyöryhmän yhtenä tehtävänä on ratkaista tämä epäsuhta sopimuskauden aikana.
”Olen opetuksen jälkeen aina todella väsynyt. Kielten opetuksessa myös nonverbaalinen viestintä ja tapakulttuurin huomioiminen on tärkeässä roolissa. Kaiken tämän huomioiminen on haastavaa, varsinkin, jos opiskelijalla ei ole kameraa tietokoneessa tai hän ei halua sitä käyttää.”
”Kuormitus on yliopiston tutkintovastaavalla moninkertaistunut. Jouduimme luomaan kevään opetuksen rakenteet ja toteutuksen kahdella eri skenaariolla (etätoteutus ja osan opetuksen siirto elokuulle). Valtaosa opettajistamme on vierailijoita, joten vastuuopettajana työkuormani ja metatyön määrä vähintään kolminkertaistui (valintakokeet, kurssit, rekryt). Mitään kompensaatiota en ole kuullut olevan luvassa, talvisota-meiningillä kun mennään.”
”Suuri osa jo tehdystä suunnittelutyöstä kasvokkain tapahtuvaa opetusta varten valui hetkessä hukkaan, ja iso työmäärä erittäin nopealla aikataululla tuli tilalle. On raskasta, kun ei ehdi harjoitella ja kokeilla, toimiiko jokin asia tarkoituksenmukaisesti ennen kuin sitä on pakko käyttää tositoimissa. Käynnissä olleet 4. periodin kurssit ottivat pahasti siipeensä, ja tulevan periodin kursseja ei ehdi suunnitella ja mukauttaa ajoissa, varsinkaan kun samaan aikaan pitää paikkailla tilannetta 4. periodin opiskelijoiden kanssa ja kohta saada arvioinnit tehtyä jokseenkin johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Voimat ja aika loppuvat jo muutenkin tässä vaiheessa akateemista vuotta herkästi kesken, ja nyt koronatilanteessa mennään kyllä jo aivan sietokyvyn ja kestämisen väärällä puolella…”
Hanna Tanskanen
erityisasiantuntija, Opetusalan ammattijärjestö OAJ
Hannele Louhelainen
erityisasiantuntija, Opetusalan ammattijärjestö OAJ
Painetussa lehdessä sivu 9