Professoreista huvennut 10 vuodessa yli viidennes

Suomen yliopistoissa on liki 500 professoria vähemmän kuin vuonna 2009. Eniten määrä on pienentynyt Aalto-yliopistossa, joka tosin tulkitsee tilastoja eri tavalla kuin Professoriliitto.

(Full) Professorien määrän muutos vuosina 2009—2019

Yliopisto 2009 2019 muutos (kpl) muutos (%)
Yliopisto Aalto-yliopisto 2009 295 2019 146 muutos (kpl) -149 muutos (%) -50,5
Yliopisto Åbo Akademi 2009 117 2019 76 muutos (kpl) -41 muutos (%) -35,0
Yliopisto Tampereen yliopisto 2009 319* 2019 230 muutos (kpl) -89 muutos (%) -27,9
Yliopisto Oulun yliopisto 2009 221 2019 171 muutos (kpl) -50 muutos (%) -22,6
Yliopisto Lapin yliopisto 2009 55 2019 43 muutos (kpl) -12 muutos (%) -21,8
Yliopisto Itä-Suomen yliopisto 2009 243 2019 203 muutos (kpl) -40 muutos (%) -16,5
Yliopisto Vaasan yliopisto 2009 50 2019 42 muutos (kpl) -8 muutos (%) -16,0
Yliopisto Helsingin yliopisto 2009 493 2019 431 muutos (kpl) -62 muutos (%) -12,6
Yliopisto Turun yliopisto 2009 268 2019 236 muutos (kpl) -32 muutos (%) -11,9
Yliopisto Jyväskylän yliopisto 2009 194 2019 175 muutos (kpl) -19 muutos (%) -9,8
Yliopisto LUT-yliopisto 2009 72 2019 67 muutos (kpl) -5 muutos (%) -6,9
Yliopisto Hanken 2009 27 2019 28 muutos (kpl) 1 muutos (%) 3,7
Yliopisto Taideyliopisto 2009 44 2019 51 muutos (kpl) 7 muutos (%) 15,9
Yliopisto Yhteensä 2009 2398 2019 1899 muutos (kpl) -499 muutos (%) -20,8

Lähde: Professoriliiton palkkaselvitys 2019
* Yhdistyneen Tampereen yliopiston sarakkeessa vuoden 2009 tieto on saatu laskemalla TaY:n ja TTY:n professorimäärät yhteen.

Professorikato on pysäytettävä, vaati Professoriliiton valtuusto kokouksessaan huhtikuussa. Liitto on huolestunut siitä, miten professorien määrä on laskenut vuosina 2009—2019 yli viidenneksen. Suunta on jatkunut samana: tänä vuonna yliopistoissa työskentelee 70 professoria vähemmän kuin viime vuonna.

Taideyliopistoa ja Hankenia lukuun ottamatta professorien määrä on vähentynyt kaikissa Suomen yliopistoissa. Erot ovat kuitenkin huomattavia. Esimerkiksi Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa pudotusta on tullut noin 10 prosenttia, kun taas Aalto-yliopistosta on Vipunen-tietokannan tilastojen mukaan lähtenyt yli puolet professoreista.

Aalto-yliopiston rehtorin Ilkka Niemelän mukaan tilastoissa ei ole huomioitu urapolkujärjestelmää eli tenure trackia, mikä aiheuttaa tilastoihin ”laskentaharhan”. Hänen mukaansa professuurien määrä on Aallossa päinvastoin noussut, kun mukaan lasketaan kaikille uratasoille rekrytoidut professorit. Heitä oli Aallossa vuoden 2019 lopussa yhteensä 386.

Kahden ylimmän tason (associate ja full) professoreita Aallossa oli 248. Kummallakin tasolla professorit työskentelevät toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja ovat käyneet läpi kansainvälisen vertaisarvioinnin.

— Siten meidän näkökulmastamme on vaikea nähdä, miksi molempia ei otettaisi huomioon vakinaisia professoreja tarkasteltaessa, Niemelä sanoo.

— Aalto-yliopistossa jokainen tenure track -paikka tarkoittaa tietylle alalla osoitettua professuuria. Jokaisella apulaisprofessorillakin on kriteerit täyttäessään mahdollisuus edetä urapolulla vakinaistamisarvioinnin kautta samassa professuurissa.

Professoriliiton puheenjohtajan Jouni Kivistö-Rahnaston mukaan olennaista on nimenomaan ylimmällä tasolla olevien (full) professorien määrä. He vastaavat oman professuurinsa lisäksi tieteen- tai taiteenalansa kehityksestä ja ovat tieteenalan lippulaivoja.

— Aallossa on ollut tenure track pitkään, ja ilmeisesti talon sisältä katsottuna järjestelmä toimii varsin hyvin, Kivistö-Rahnasto sanoo.

— Mutta tenure-järjestelmien tulkinnassa toistuu ajatusvirhe, että aikaisemmin professuureihin ei olisi pätevöidytty. Aiemminkin on pätevöidytty, mutta ei tenure-polussa. Professuureista jäädään myös eläkkeelle. Jos meillä aiemmin oli kolme professoria, niin kolmeen professuuriin oli iso joukko ihmisiä pätevöitymässä ja kilpailemassa. Tenuren myötä meillä on yksi professori sekä yksi associate- ja yksi assistantprofessori, jolloin mahdollisuudet päästä professuuriin itse asiassa pienenevät. Mitä vähemmän fullprofessoreita, sitä vähemmän tenure-polkuja, joilla pätevöityä.



Teksti Tuomo Tamminen

Painetussa lehdessä sivu 10