Helsingin yliopiston Porthanian luentosalit ovat olleet tyhjillään.

Sujuu se näinkin

Toisilla tutkimus on hidastunut eikä etene, toisilla työtä on enemmän kuin koskaan. Acatiimi selvitti, miten korona-aika on vaikuttanut yliopistojen arkeen.

Kliininen opettaja Claudio Oliviero on tehnyt tänä keväänä sikojen terveystarkastuksia älypuhelimen, kuvanvakaajan, kamerajalustan ja hands free -mikrofonin kanssa.

Viidennen vuoden eläinlääkäriopiskelijoiden oli tarkoitus olla mukana, mutta korona-aikana vierailijaryhmiä ei ollut suotavaa viedä tiloille.

— Suurin osa opiskelijoista menee kesällä tekemään praktiikkaa, ja heidän täytyy saada tietyt pakolliset opinnot suoritettua, sanoo Oliviero.

Hän työskentelee Helsingin yliopiston kliinisen eläinlääketieteen osastolla.

Koska tilavierailua ei voinut jättää kokonaan väliin, Oliviero alkoi miettiä vaihtoehtoja yhdessä professori Mari Heinosen kanssa. Kun kuvausvälineiden hankintaan järjestyi rahoitus, kolme opiskelijaryhmää pääsi seuraamaan Zoomin välityksellä, kun Oliviero teki kolmella tilavierailulla sikojen tarkastuksen parituntisessa ”suorassa lähetyksessä”.

Välillä Oliviero pyysi tilan omistajaa kuvaamaan, mutta suurimman osan tarkastuksesta hän hoiti itse kännykkää kuvanvakaajalla pidellen.

— Joku opiskelija sanoi, että tämä oli parempi kuin paikan päälle meno. Tätä en ihan usko. Ainoa mikä opiskelijoilta puuttui, oli käytännön harjoitus. Yleensä jos on esimerkiksi tarvetta lääkitä eläintä, eläinlääkäri näyttää ja opiskelija toistaa toimenpiteen, Oliviero sanoo.

Opiskelijat olivat käyneet tilavierailuilla jo aiemmin, joten videokäynti ei ollut onneksi valmistuvien eläinlääkäreiden ensikosketus sikalaan.

Samaa välineistöä käytetään myös sikojen sairauksien kurssilla, johon on normaalisti kuulunut käsin tehtäviä töitä, kuten raadonavausharjoituksia. Nyt Oliviero ja Heinonen hoitavat opetuksen niin, että toinen tekee, toinen kuvaa ja opiskelijat seuraavat ja kyselevät reaaliaikaisesti.

Claudio Oliviero on tehnyt sikojen terveystarkastuksia älypuhelimen kanssa, jotta eläinlääkäriopiskelijat voivat seurata mukana.

Suunnitelmat ovat menneet uusiksi muillakin.

Tutkimuslaboratorioon ei pääse, aineiston keruu on tauolla, työmatkat ja tutkijavierailut eivät onnistu. Etenkin määräaikaisissa pesteissä työskenteleville tutkijoille projektien hidastuminen voi olla iso kriisi.

Jyväskylän yliopiston psykologian professori Kaisa Aunola kertoo, että psykologian laitoksella korona on vaikuttanut hyvin eri tavoin eri ihmisten työhön. Hänelle poikkeusaika toi odottamattoman työrupeaman.

Hän on aiemmin ollut mukana kansainvälisen konsortion hankkeessa, jossa on tutkittu vanhemmuuden voimavaroja ja kuormitustekijöitä 40 maassa. Kun epidemia maaliskuussa sulki perheet koteihinsa ympäri maailman, hankkeen vetäjät käynnistivät nopeasti uuden aineiston keruun siitä, miten vanhemmat koronakriisissä pärjäävät.

Aunola sanoo, että hanke laitettiin liikkeelle vajaassa kahdessa viikossa, kun normaalioloissa siihen olisi voinut mennä kaksi kuukautta. Samalla peruuntui hänen suunnitelmansa tehdä tänä vuonna puolikasta työaikaa.

— En ole laskenut tunteja. On tullut tehtyä töitä yölläkin, käännettyä lomakkeita ja mietittyä sanamuotoja. Toisaalta se auttoi, kun tiesin, että muut tutkijat tekevät samaa: puhallamme yhteen hiileen ja haluamme omalta osaltamme luoda yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta.

Aunola on työskennellyt täysin etänä ja sanoo, että se sopii hänelle.

— Saan enemmän aikaiseksi omissa oloissani, siitäkin huolimatta, että myös lapset ovat käyneet koulua kotoa käsin etänä.

Psykologian professori Kaisa Aunola

Joillakin kollegoilla on ollut hankalampaa. Neurotieteilijät eivät ole pystyneet kutsumaan tutkittavia laboratorioon, ja esimerkiksi aineiston keruuta kouluissa on jouduttu tekemään etänä tai lykkäämään.

Poikkeusolot laittavat apurahatutkijat henkisesti ja taloudellisesti ahtaalle, kertoo Suomalaisen Tiedeakatemian apurahansaajilleen huhtikuun lopussa tekemä kysely. Sen mukaan tutkijoiden työmoraali on korkea ja tutkimusta edistetään kaikin tavoin. Poikkeusolot kuitenkin aiheuttavat lisästressiä, ja lisäksi apurahatutkijoiden taloudellinen tilanne on heikentynyt. 59 prosenttia vastaajista koki, että tutkimustyö ei edisty riittävästi ja että keskittymiskyky on heikentynyt.

Tilanne on kuormittanut eri henkilöstöryhmiä hyvin eri tavoin, vahvistaa myös Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen johtaja, professori Jarkko Ketolainen.

— Meillä laboratoriotoiminnassa on aika paljon suorittavaa porrasta, jolle on ollut vaikea keksiä tekemistä. Olemme esimerkiksi etänä laittaneet ajan tasalle kemikaalikortistoja, Ketolainen sanoo.

Tärkeät mittaussarjat farmasianlaboratoriossa ajettiin loppuun koronaepidemian alettua, mutta uusia ei aloitettu. Toukokuussa päästiin taas käynnistämään joitakin töitä.

— Laboratorioon ovat saaneet mennä vain nimetyt henkilöt, joiden pitää ilmoittaa, milloin menevät, mitä tekevät ja kauanko viipyvät. Hankalinta on ollut paljon simulointia ja laskentaa ja vahvaa suojausta vaativien aineistojen käsittely. Sitä ei voi etänä tehdä, joten myös tämäntyyppinen tutkimus on kärsinyt.

Farmasian laitoksen johtaja Jarkko Ketolainen

Huhtikuun 14. päivän aamuna opetusharjoittelija Verna Nurmiranta avasi ensimmäisen videoyhteyden Oulun normaalikoulun oppilaiden kanssa, ja neljäsluokkalaisten iloisia naamoja alkoi ilmestyä kuvaruutuihin.

Luokkaan astuminen ei valmistuvaa opettajaa enää hermostuta, mutta hän yllättyi itsekin, miten paljon enemmän videotapaaminen jännitti.

— Onneksi lapset ovat tosi vastaanottavaisia ja tottuneet harjoittelijoihin, Nurmiranta sanoo.

Etäkoulun haasteita oli tuolloin pyöritelty mediassa jo viikkokausia. Kun koulut sulkeutuivat, peruttiin myös Nurmirannan viimeinen opetusharjoittelu, jonka oli tarkoitus alkaa maaliskuun puolivälissä. Pian tuli uusi tieto, että harjoittelu tehdään etänä kuukautta myöhässä.

— Minulla oli siitä hyvä tilanne, että minulla oli jo harjoitteluja alla. Heille, joille tämä oli ensimmäinen oikea opetusharjoittelu, tämä saattoi olla isokin pettymys, Nurmiranta sanoo.

Opetustunteja kertyi vähemmän kuin luokassa, koska etäkoululaiset tekivät paljon töitä itsenäisesti. Opetusharjoittelijana piti ideoida muun muassa kotioloihin sopivia toiminnallisia tehtäviä: mene keittiöön, tutki ruokapakkauksia ja selvitä, mistä maista eri ruoat ovat peräisin.

Nurmiranta uskoo, että vaikka etänäkin on selvitty, koulutilan merkitys ja opettajan kohtaamisen tärkeys on kirkastunut niin oppilaille kuin vanhemmillekin. Osa oppilaista pystyy olemaan aktiivisia videoyhteydellä, kun taas toiset jäävät hiljaa sivuun, vaikka normaalisti luokassa olisivat puheliaitakin.

— Välillä joku putoaa pois ja ruutu menee pimeäksi. Pitää keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa, ettei opettaja pysty kontrolloimaan tilannetta samalla tavalla, hän kuvaa.

Verna Nurmiranta valmistui nyt luokanopettajaksi ja musiikin aineenopettajaksi ja toivoo löytävänsä syksyksi oman alan töitä.

— Vaikka etäharjoitteluun liittyi epätietoisuutta ja erilaisia haasteita, pitää ottaa etuoikeutena se, että on saanut kokea tämän ajan.

Tuore luokanopettaja ja musiikin opettaja Verna Nurmiranta

Etäopetus on kasvattanut yliopistojen opettajien ja lehtorien työtaakkaa. Eivät etätyöt huonosti ole menneet: jotkut ovat huomanneet, että gradu- ja väitöskirjaohjattavat ovat olleet jopa aktiivisemmin yhteyksissä kuin normaalisti, ja opinnäytteet ovat edistyneet. Moni on kuitenkin huomannut, että Zoom-luennot tuntuvat raskaammilta kuin normaali opetus. Pahimmillaan kurssisuunnitelmat ovat menneet täysin uusiksi.

— Opettajat ovat tehneet yömyöhään tutoriaaleja opiskelijoille. He ovat joutuneet purkamaan opetussisältöjä osatehtäviksi ja nauhoittamaan näistä videoita, joihin voi palata uudelleen, kertoo valosuunnittelun professori Tomi Humalisto Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta.

Hänen alallaan valosuunnittelun opiskelussa hyödynnetään tietokoneohjelmistoja esimerkiksi näyttämön valonheittimien sijoittelun teknisessä piirtämisessä. Maisteriopinnoissa koko kevään pituiseen Games and Virtual Reality in Performing Arts -opintokokonaisuuteen olisi kuulunut viiden viikon mittava studiotyöskentely, ja lähiopetuksen loppuminen oli aikamoinen pommi.

— Opettajat löysivät beta-vaiheen ohjelmiston, jonka avulla voitiin työskennellä etänä, mutta kurssin luonne muuttui täysin, Humalisto sanoo.

Humaliston omaan opetukseen on kuulunut teorialuentoja ja seminaarityöskentelyä, jotka taipuvat helpommin etätapaamisiksi. Monille Teatterikorkeakoulun projekteille koronakevät on ollut raskas isku. Opetusteatterissa on vuodessa ensi-iltoja enemmän kuin isossa laitosteatterissa. Kun teatteri suljettiin, ryhmätöitä ja opinnäytteitä siirtyi syksyyn.

Humalisto kertoo, että jotkut työryhmät ovat onnistuneet muokkaamaan produktionsa toisenlaisiksi audiovisuaalisiksi esityksiksi. Yksi työryhmä teki esityksestä kuunnelman, mikä kuulostaa valosuunnittelun kannalta katastrofilta.

— Valosuunnitteluun löytyi kuitenkin luova ratkaisu, jossa nivottiin visuaalinen valon kuvaus yhteen kuunnelmatekstin kanssa. Valosuunnittelijaopiskelija käänsi visuaaliset tulkintansa kielelliseen muotoon, joka ilmentyi kuulijalle kertojahahmon kautta. Valon kuljetus yhdistettiin kuunnelmateoksen kohtauksiin ja niiden draamallisiin tapahtumiin.

Humalisto pohtii, että vaikka taiteellisessa prosessissa on voinut tapahtua isojakin muutoksia, tästä keväästä jää varmasti haltuun taitoja, joita voi tarvita myöhemmin.

Professori Tomi Humalisto uskoo poikkeuskevään opettaneen taitoja, joista on hyötyä myöhemminkin.

Korona-ajalla oli vaasalaisen Hanna-Kaisa Pernaan väitöstilaisuuteen yllättävä vaikutus: kuulijoita kertyi moninkertaisesti verrattuna siihen, mitä hän odotti.

Normaaliin väitöstilaisuuteen olisi tullut ehkä 20– 30 osallistujaa. Parhaimmillaan Zoomissa oli 106 linjaa auki ja monen linjan päässä parikin ihmistä.

— Nyt oli hurjasti paljon enemmän entisiä työkavereita sekä muita jatko-opiskelijoita, jotka eivät olisi väitöksen takia lähteneet matkustamaan. Paikallislehden uutisessa oli linkki tilaisuuteen, ja uskon, että sinne rohkaistui tulemaan väkeä, joka ei ole ennen ollut väitöstilaisuuksissa. Joillekin sukulaisille käytiin asentamassa pädille Zoom ja neuvomassa, miten sinne pääsee, Pernaa kertoo.

Pernaa väitteli tohtoriksi Vaasan yliopistossa 3. huhtikuuta. Sosiaali- ja terveyshallintotieteen alan väitöstutkimus käsittelee hyvinvoinnin toivottua tulevaisuutta.

Samaan aikaan kun Pernaa avasi yhteyden Vaasan yliopistolla, Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall paineli tohtorinhattu kainalossa kotinsa portaat ylös puolison ja viiden koiran jäädessä alakertaan.

— Minulla oli valkoinen paita ja pikkutakki, ja hattu oli tietokoneen vieressä. Koetin valita semmoisen paikan, että perheemme koirat eivät tulisi haukkumaan, Stenvall kertoo.

Myös kustos Pirkko Vartiainen osallistui kodistaan. Kaikki olivat pukeutuneet juhlavasti, mutta tilanne oli Pernaan mukaan silti vähän kolkko.

— Kieltämättä siitä puuttui juhlallisuus. Toisaalta sitä saatiin vähän mukaan, kun pidettiin väitösprotokollasta kiinni. Koska olen introvertti, minulle sopi hyvin se, että sain yksin rauhoittua työhuoneessani ennen tilaisuuden alkua.

Pernaa sanoo, että kokenut vastaväittäjä osasi viedä keskustelua eteenpäin luontevasti. Ihmisiltä tuli paljon palautetta, että tilaisuus oli myös ei-akateemiselle miellyttävä seurata.

— Etäväitöstilaisuudessa on se riski, että se on raskas seurattava. Etäyhteydellä ei näe samalla tavalla eleitä ja ilmeitä, eikä kaikkeen pysty reagoimaan kuin fyysisesti paikalla ollessa. Väitöstilaisuus on kuitenkin rationaalista keskustelua faktoista, ja tämä sujuu etänäkin. Suurin ero tavalliseen oli karonkan sijaan omaan ruokapöytään siirtyminen heti väitöksen jälkeen, sanoo vastaväittäjä Stenvall.

Pernaa sai sentään pienen juhlavan hetken, kun hänen miehensä, lähimmät ystävät ja naapurit saapuivat yliopistolle kuohuviinin ja kukkien kanssa. Karonkka onnistuu toivottavasti elokuussa.

Hanna-Kaisa Pernaan (vas. ylhäällä) väitöstilaisuus pidettiin Zoomissa. Kuvankaappauksessa näkyvät myös vastaväittäjä Jari Stenvall ja kustos Pirkko Vartiainen.

Tiedeyhteisö ei ole ainoastaan sopeutunut poikkeusaikaan vaan tarttunut tilanteeseen. Tutkimushankkeet ovat saaneet muun muassa säätiöiltä ja yrityksiltä pikavauhdilla miljoonien eurojen edestä lisärahoitusta koronaviruksen tutkimukseen sekä testien, lääkkeiden ja rokotteiden kehittämiseen. Pikavauhtia on laadittu ja arvioitu myös apurahahakemuksia.

Myös yksityishenkilöt ovat innostuneet avaamaan kukkaronsa. Helsingin yliopisto sai verkkokampanjallaan satoja uusia lahjoittajia, joista suuri osa oli tukemassa yliopistoa ensimmäistä kertaa.

Yksi koronakriisin ratkaisuun tarttuneista tutkijoista on Suomen molekyylilääketieteen instituutissa FIMMissä työskentelevä Andrea Ganna, joka ideoi ja kokosi kansainvälisen tutkijoiden verkoston selvittämään, millainen geenimutaatio altistaa vakavalle tautimuodolle.

On huomattu, että koronavirus on oudolla tavalla valikoiva. Vain osa saa siitä vakavia oireita, ja vaikka kriittisesti sairastuu pääasiassa iäkkäitä ja perussairauksista kärsiviä, yllättäen myös jotkut aivan terveet ja nuoret ihmiset saavat vaikean taudin. Tutkijat ovat arvioineet, että geeneillä olisi osuutta asiaan.

— Tein maaliskuussa nettisivuston ja twiittasin aloitteen. Se herätti paljon kiinnostusta. Jotta tutkimuksella olisi tieteellistä merkitystä, oli tärkeää ottaa mukaan laaja tutkijayhteisö sen sijaan, että olisimme tehneet vain yhden tutkimuksen, Ganna kertoo.

Ganna teki jo tuolloin yhteistyötä italialaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa. Pian twiittaamisen jälkeen tutkijatiimejä, tutkimuslaitoksia ja biopankkeja ympäri maailmaa liittyi mukaan COVID-19 Host Genetics Initiativeen luomaan, jakamaan ja analysoimaan dataa. Verkostoon on rekisteröitynyt jo yli 170 hanketta, ja mukana on jo noin 900 tutkijaa.

Toiveissa on, että tutkimustiedon avulla voidaan valita potilaille osuvin hoito ja auttaa löytämään tautiin tehoavia lääkkeitä.

Gannan tutkimusryhmä tekee yhteistyötä esimerkiksi Sienan yliopiston kanssa, jonka tutkijat ovat keränneet näytteitä Pohjois-Italian sairaaloista. Gannan ryhmä ei käsittele DNA-näytteitä vaan näytteiden lähettäjien esikäsittelemää geneettistä informaatiota.

— Tutkimusryhmä toimii hyvin etänä, kun meillä ei ole laboratoriota, vaan tutkimus tapahtuu täysin tietokoneella. Tietysti työympäristö on vähemmän hauska, kun ei pääse tapaamaan ihmisiä eikä yhdessä kahvitauolle.

Korona on koskettanut myös henkilökohtaisesti. Ganna on kotoisin Pohjois-Italian Lombardiasta, joka on kärsinyt epidemiasta suuresti ja jossa perheenjäsenet ja ystävät ovat joutuneet elämään kevään ajan tiukkojen rajoitusten alla.

Tutkija Andrea Ganna

Estetään Suomea halvaantumasta.

Kun Suomi siirtyi etätyöhön, lappeenrantalaisen LUT-yliopiston tietojohtamisen professori Kirsimarja Blomqvist ajatteli, että on aika toimia.

Hän on tutkinut muuttuvia asiantuntijatyön tekemisen tapoja jo pitkään. Tulevaisuuden työ on yhä enemmän sitä, että asiantuntijat eri organisaatioista järjestyvät väliaikaisiksi tiimeiksi tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi, usein digitaalisilla alustoilla.

— Tämä kehitys on ollut tähän asti aika hidasta. Maaliskuussa tajusin, että nyt voi käydä aika hassusti, jos ihmiset eivät kykene toimimaan, Blomqvist kertoo.

Blomqvist teki aloitteen ministeriöille, kutsui ihmisiä yliopistoista, yrityksistä ja julkiselta sektorilta. Yhteistyönä pistettiin käyntiin kokeilu Fast Expert Teams, joka nimensä mukaisesti tarttuu nopeasti ongelmien ratkaisuun. Ihmiset osallistuivat vapaaehtoisina oman työnsä ohessa.

— Kokeilimme, mitä voimme oppia ja miten voimme toimia tuloksellisesti teknologian välityksellä.

Professori Kirsimarja Blomqvist

Kun kävi ilmi, että hengityssuojaimista saattaa tulla Suomessa pula, LUT-yliopiston akatemiatutkija Katri Laatikainen lähti vetämään suojainten puhdistukseen liittyvää monitieteistä verkostoa, jossa on yliopiston ohella mukana LAB-ammattikorkeakoulu, Puolustusvoimien tutkimuslaitos, VTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen ja VTT:n kehittämä vetyperoksidikaasuun pohjautuva menetelmä on todettu toimivaksi hengityssuojainten puhdistamisessa. Nyt on tutkittu mahdollisuutta rakentaa nopeasti laajamittaista puhdistusta, niin että suojavarusteita voitaisiin saada turvallisesti uusiokäyttöön. Pilottilaitteisto rakennettiin huhtikuun aikana.

LUT-yliopiston professori Heidi Piili on koonnut 3D-tulostamisen asiantuntijoiden tiimin, joka tarjoaa ajantasaista tietoa 3D-tulostuksesta ja siitä, mitä suomalaiset alan yritykset pystyvät tekemään ja millaista kapasiteettia on käytössä.

Blomqvist itse vetää kuuden yliopiston ja tutkimuslaitoksen professoreista ja tutkijoista koottua tiimiä, joka tutkii suomalaisten siirtymistä etätyöhön. Kyselytutkimuslomake syntyi viikossa, ja vastauksia tuli 5 500. Lisäksi tutkijat ovat keränneet Twitter-dataa. Tätä on tarkoitus jatkaa pitkittäistutkimukseksi.

— Teknisesti voidaan hyvin työskennellä kotoa käsin, mutta tärkeää on myös se, miten merkityksellisiä ja tuloksellisia kokoukset ovat ja miten voidaan luoda arvoa yhdessä.

Koronakevät mullisti myös valintakokeet. Tänä keväänä korkeakouluihin oli ennätysmäärä hakijoita: opiskelupaikkaa tavoitteli yhteishaussa 167 000 hakijaa. Samalla yliopistot joutuivat kääntämään valintakoeurakan digitaaliseksi.

Hankaluuksiltakaan ei ole vältytty. Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tullut kanteluita opiskelijavalintojen kriteereiden muuttamisesta kesken hakumenettelyn. Itä-Suomen yliopistossa toukokuun alussa pidetty kasvatustieteen pääsykoe jätti osan hakijoista linjoille kuuntelemaan ”hissimusiikkia”, ja heidän kokeeseen käytettävää aikaansa meni hukkaan. Yliopisto joutui järjestämään kokeen uudelleen.

Etänä on jouduttu toteuttamaan sellaisiakin opiskelijavalintoja, joissa mitataan ryhmätyötaitoja ja luovien ideoiden toteutusta käsin tekemällä. Taideyliopiston professori Tomi Humalisto kertoo, että hakijat ovat aiempina vuosina tulleet mattoveitsien, pensseleiden ja muiden työvälineiden kanssa viikon kestäviin valintakokeisiin.

Nyt valtaosa toukokuun toisella viikolla järjestetyistä kokeista järjestettiin alusta loppuun sähköisesti.

Hakijat tekivät kotonaan suunnittelu- ja askartelutehtävät, jotka he olisivat muutoin tehneet yliopistolla, ja lähettivät näitä videoina. Heitä oli etukäteen neuvottu varautumaan videoiden tekoon ja kerrottu, mitä välineitä ja materiaaleja he tarvitsevat.

Humaliston mukaan digitaalinen koe oli siitä tasaarvoinen, että siihen saattoi osallistua helposti toiselta puolelta Suomea ja Suomen ulkopuolelta. Yksi koronakevään yllättävä seuraus saattaakin olla valintakokeiden uudistuminen:

— Kokeet onnistuivat jopa niin hyvin, että olemme miettineet, voisiko osia kokeista tehdä etänä jatkossakin.

---