Maria Väkiparta haastatteli väitöstutkimustaan varten nuoria opiskelijamiehiä, jotka vapaaehtoisina kampanjoivat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista vastaan Somalimaassa. Kuvassa olevat nuoret miehet eivät liity kyseiseen tutkimukseen.

Tutkija murtamassa tabua

Naisten sukuelinten silpominen on vaikea asia, josta tarvitaan tietoa myös Suomessa. Haitalliseen perinteeseen liittyvä tutkimus vei Maria Väkiparran Somalimaahan keskustelemaan tavan kitkemisestä paikallisten nuorten miesten kanssa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan muotona sukuelinten silpominen on erikoinen ilmiö. Se on väkivaltaa, jota nimenomaan naiset harjoittavat ja jonka kohteeksi myös useimmat näistä naisista ovat itse joutuneet. Monet kansainväliset ja paikalliset järjestöt ovat pyrkineet vaikuttamaan siihen, että vahingollinen tapa lopetetaan.

Tutkija, tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta on vuosien ajan ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, ja siinä ominaisuudessa hän oli käynyt läpi lukuisia tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyviä raportteja. Hän kiinnostui Keniassa raportoidusta uudesta ilmiöstä, jossa paikalliset nuoret miehet osoittivat mieltään silpomista vastaan, ja halusi selvittää tarkemmin miesten roolia asiassa.

— Silpomista harjoittavissa yhteisöissä etupäässä miehet käyttävät poliittista, kulttuurista ja uskonnollista valtaa. Tästä syystä perinteen lopettamiseen tähtäävissä ohjelmissa tulisi mielestäni kiinnittää huomiota patriarkaalisiin rakenteisiin, jotka osaltaan ylläpitävät tapaa, Väkiparta toteaa.

Väkiparta haastatteli joulukuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan nuoria opiskelijamiehiä, jotka vapaaehtoisina kampanjoivat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista vastaan Somalimaassa. Tutkimustaan varten hän matkusti Somalimaahan tehdäkseen yksilöhaastatteluja. Haastateltavien rekrytoinnissa auttoi kansainvälinen kumppanuusjärjestö.

Miehet olivat Väkiparran mukaan vilpittömästi mukana silpomisen vastaisessa työssä ja silti he ristiriitaisesti vahvistivat puheissaan niitä rakenteita, jotka ylläpitävät tapaa. Somalimaassa on sopimatonta, että nainen elättää itsensä. Hyväksyttävin keino siihen on mennä naimisiin. Sukuelinten silpomisella pyritään varmistamaan tytön avioliittokelpoisuus.

Väkivallaksi ymmärrettyjä käytäntöjä on helppo vastustaa, mutta niiden taustalla vaikuttavat syyt, kuten juuri naisten avioliitosta riippuvainen asema, ovat vaikeampia havaita, Väkiparta pohtii.

Tuskaa naisille, ahdistusta myös miehille

Haastatellut miehet olivat naimattomia. He kuitenkin tiesivät, että silpominen aiheuttaa paljon vahinkoa naisille ja että silvotulle avioseksi on tuskallista. Se aiheuttaa ahdistusta myös miehille. Ennen ensimmäistä yhdyntää alapää pitää avata.

Väkiparta teki kenttätutkimusta Somalimaassa syys–lokakuussa 2016. Haastattelujen aluksi hän teki selväksi, että on riippumaton tutkija.

— Silti haastateltavat ehkä kokivat, että kyseessä oli ikään kuin testi, jossa tarkistetaan heidän tietämystään. He saattoivat nähdä minut kansainvälisen järjestön ja siten potentiaalisen työnantajan edustajana. Haastattelun puolivälissä siirryimme silpomista ja sen ehkäisyä koskevista teemoista laajemmin tasa-arvokysymyksiin, joissa vastaukset olivat selkeästi spontaanimpia.

Silpomista vastustavat miehet saattavat esimerkiksi syyttää perinnettä jatkavia naisia takapajuisuudesta ja ymmärtämättömyydestä, vaikka samalla he eivät itse ole välttämättä halukkaita tukemaan tyttöjen koulunkäyntiä ja naisten yhteiskunnallista toimijuutta. Somalimaassa myös nuorten miesten asema on todella heikko. Valtaa pitävät vanhat miehet. Nuorisotyöttömyys on suurta, ja miesten näkökulmasta naisten työssäkäynti voisi tavallaan olla pois heiltä.

—Kysyin miehiltä, onko silpominen asia, joka on merkityksellinen vaimoa etsittäessä. He sanoivat, että eivät halua ainakaan vakavimman faraonisen silpomisen läpikäynyttä naista, mutta tiesivät, että silpomattomia naisia on heidän ikäluokassaan hyvin vähän ja usein pojan vanhemmat haluavat silvotun miniän. Paine alkaa kuitenkin hellittää, Väkiparta uskoo.

Turvallisuusjärjestelyjä kenttämatkalle

Matka Somalimaahan vaati tarkkoja valmisteluja myös turvallisuusnäkökulmasta. Vielä kaksi päivää ennen lähtöään Maria Väkiparta sai Helsingin yliopiston opetuksen strategisista palveluista kirjeen, jossa esitettiin toive, että hän ei lähtisi matkalle. Kirjeessä vedottiin ulkoministeriön matkustustiedotteeseen, jonka mukaan kaikkea matkustamista Somaliaan tulisi välttää. Lisäksi informoitiin, että opiskelijan vakuutusturva ei ole siellä voimassa.

Hän tiesi matkustustiedotteesta jo valmiiksi, ja oli selvittänyt alueen turvallisuusriskejä, mutta ei nähnyt matkan peruuttamista välttämättömäksi. Somaliassa levotonta oli lähinnä maan eteläosissa, jossa vaarana ovat islamistisen terroristijärjestö al-Shabaabin tekemät iskut

— Oma tutkimukseni taas kohdistuu Somalimaahan, jossa on rauhallisempaa ja jossa esimerkiksi nykyinen työnantajani Solidaarisuus on toiminut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Tosin Somalimaassakin on ollut klaanien välisiä levottomuuksia, Väkiparta huomauttaa.

Hän ei kuitenkaan joutunut kokemaan turvattomuuden tunnetta. Tiedonkeruumatkalla Väkiparta pysytteli pääkaupungissa ja paljon hotellin alueella.

— En lähtenyt liikkeelle yksin, vaan mukanani oli aina paikallinen avustaja. Pukeuduin myös paikalliseen tapaan, etten kiinnittäisi ylimääräistä huomiota, sillä edes pääkaupungissa ei ollut juurikaan länsimaalaisia. Myöhemmin Solidaarisuuden työntekijänä olen matkustanut myös syrjemmälle, ja silloin meillä on esimerkiksi turva-auto mukana.

Hän oli alun perin ajatellut tekevänsä vertailevia haastatteluja Suomessa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska häntä ei siinä vaiheessa tunnettu Suomen somaliyhteisöissä.

— Yritin myös rekrytoida miespuolisen somalitaustaisen tutkimusavustajan, mutta sekään ei onnistunut. Somalit eivät halua antaa tässä asiassa haastatteluja Suomessa, koska stigma kohdistuu heihin.

Suomessa ensimmäinen tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvä oikeuskäsittely oli marraskuussa 2019. Tuomio oli vapauttava. Monissa muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuton kontekstissa sosiaalinen paine jatkaa silpomisperinnettä helpottaa viimeistään toisen sukupolven myötä.

— Jokaisessa yhteisössä on omat tapaa ylläpitävät piirteensä. Kriminalisoinnilla ei saada riittävää muutosta aikaan, Väkiparta sanoo.

Esimerkiksi Keniassa silpominen on kriminalisoinnin seurauksena painunut maan alle ja jatkuu, koska perinnettä harjoittavat yhteisöt eivät ymmärrä kriminalisoinnin perusteita. Rikosseuraamuksen pelossa tyttöä ei välttämättä viedä lääkäriin, jos jotain menee pieleen.

— Valistusta täytyy lisätä ruohonjuuritasolla jo ennen kriminalisointia. Lopulta lainsäädännöllä ei ole niinkään merkitystä vaan sosiaalisilla ja moraalisilla normeilla.

---