Kevät on juhlien aikaa

Tänä keväänä ja pitkin vuotta juhlitaan monen ammattijärjestön ja jäsenyhdistyksen pyöreitä vuosia. Tämä on myös Acatiimin juhlavuosi ja syntymäpäiväkakussa palaa toukokuussa kymmenen kynttilää. Acatiimilehden merkitys yliopistomaailman peilaajana ja tiedepolitiikan keskustelufoorumina on kasvanut vuosi vuodelta ja tämä kehityssuunta jatkuu varmasti.

Acatiimin juhlanumeron teemana on ”hyvä yliopisto - hyvä työpaikka?”.

Korkeakoulujen rakenteellisista muutoksista suurinta kohua on viime aikoina herättänyt pääkaupunkiseudun huippuyliopisto-hanke, jossa yhdistettäisiin Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Tämä onkin nyt kaikista kriittisistä kannanotoista huolimatta, kirjattu hallitusohjelmaan. Rahoituspohjaa ei kuitenkaan ole selkeästi kirjattu. Mistä protesteissa tätä hanketta vastaan on ollut kyse? Onko se ollut silkkaa kateutta vai konkreettista huolta jostain?

Hallitusohjelmaa valmisteltaessa Säätytalon edustalla protestoivat opiskelijat ja tutkijat olivat huolissaan tutkimuksen vapaudesta tulevaisuudessa. Tämä on aiheellista sillä suomalaisessa tiede-elämässä ovat jo nyt trendikkäämpiä lyhyet projektitutkimukset, jotka vannovat innovaatioiden nimeen, kuin pitkäjänteinen vapaa kriittinen tutkimus. Mielenosoittajat muistuttivat, että kaikki ei ole kaupan ja kaikkea ei edes rahalla saa. Yliopistojen sielu pitäisi voida säilyttää. Heitä kummastutti ja vihastutti myös se, ettei heidän mielipidettään oltu kuultu asiassa. Asiat tulivat valmiina selvitysmiesten raporteista. Yliopistolaisia tärkeämmät asiantuntijat löytyivät korkeasti palkatuista valtionvisionääreistä. Protestoijia suututti ja puhutteli siis samat asiat kuin mistä näilläkin sivuilla on moneen otteeseen kirjoitettu. On tärkeätä että yliopistojen päätehtäville tutkimukselle ja opetukselle luodaan rakenteellisesti ja hallinnollisesti ajanmukaiset puitteet toimia, mutta ei pidä unohtaa toimijoita. Näitä ihmisiä jotka ovat luomassa uutta uljasta Suomea. Pelottavaa tässä luovuuden ja innovatiivisuuden retoriikassa on se sävy mitä nämä visionäärit ja messiaat käyttävät. Heidän visioimassaan maailmassa on tilaa vain menestyville absoluuttisille huipuille, joita ilman Suomi ei pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Olemmeko luomassa uutta luokkayhteiskuntaa jossa tämä valiojoukko, on kaikkien yläpuolella? Mitä me teemme niillä suurilla massoilla jotka eivät koskaan saavuta huippua?

Tämä hysteerinen menestymisen pakko on varma tapa tappaa hyvä työilmapiiri. Tuottavuuden ja menestymisen kannalta kannattaisikin retoriikka vaihtaa puolustamaan hyvää kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa. Työntekijöiden viihtyvyyteen satsaaminen tuo rahat moninkertaisena työnantajalle takaisin. Tämä pätenee myös yliopistoissa.

Uusi hallitus on koottu ja sen ohjelmasta on päästy hallitusosapuolten välillä yhteisymmärrykseen. Sillä on hieno nimikin ”Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi”. Toivottavasti tämän ohjelman linjaukset ja uusi opetusministeri Sari Sarkomaa luovat hyvät edellytykset yliopistojen kehitykselle vastuullisiksi, välittäviksi ja kannustaviksi työpaikoiksi niin että osa kevään uusista ylioppilaistakin jaksaa uskoa ammattimaiseen yliopistouraan. Acatiimi seuraa tätä kehitystä suurella mielenkiinnolla.

Ragna Rönnholm
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto