Kolumni Anita Lehikoinen

Huippusuoritukset syntyvät vain hyvässä työyhteisössä

Suomalaiset yliopistot ovat käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen maailman huippua - mitattiinpa sitä tutkintojen laadun, määrän tai tutkimuksen tieteellisen tason perusteella. Tästä on jo olemassa niin runsaasti kansainväliseen tietopohjaan perustuvia arviointeja (mm. Suomen Akatemian bibliometrinen analyysi viime talvelta), että kriittisimmänkin tarkkailijan on vaikea faktojen perusteella muunlaiseen arvioon päätyä.

Viime kuukausien aikana käyty julkinen keskustelu on antanut tilanteesta hyvin toisenlaisen kuvan. Osittain tämä johtuu siitä, että kansainvälisinä verrokkeina on käytetty pääasiassa amerikkalaisia huippuyliopistoja. Usein on jätetty huomiotta se, että niiden resurssipohja ja muut toimintaedellytykset ovat aivan toista luokkaa kuin minkään suomalaisen yliopiston vastaavat. Asetelma on vääristänyt keskustelua eikä varmastikaan ole ollut omiaan kannustamaan työhönsä into- ja kunnianhimoisesti suhtautuvaa suomalaista yliopistoväkeä.

Korkealaatuinen opetus ja tutkimus edellyttävät aikaa ajatella. Tätä pitäisi saada yliopistoihimme lisää ja sitä saadaan rahoituksen tasoa nostamalla ja olennaisiin asioihin keskittymällä. Edellisestä päättää eduskunta ja jälkimmäiseen voi jokainen yliopisto vaikuttaa omin päätöksin. Opettajien ja tutkijoiden aikaa ei pidä käyttää rutiinihallinnon pyörittämiseen. Toivottavaa olisi, että hallintotyö ymmärrettäisiin itsenäiseksi, erityistä osaamista vaativaksi ammatiksi, joka voidaan keskittää sitä oikeasti osaaville tahoille. Ulkopuolisen rahoituksen hakemiseen ja toiminnasta raportointiin voidaan kehittää keskitettyjä palveluja. Näin on jo useissa yliopistoissa menetelty, mutta aivan ilmeisesti asiassa voidaan edetä vielä paljon pidemmälle.

Kilpailu ja oman osaamisensa jatkuva todistaminen on tullut ulkopuolisen rahoituksen osuuden lisääntyessä yliopistomaailmaan. Ulkopuolisella rahoituksella on saatu paljon myönteistä kehitystä aikaan, niin tutkimuksen määrän kuin laadunkin suhteen. Asemastaan ja tulevaisuudestaan epävarma ihminen on harvoin parhaimmillaan. Luovuus on uuden tiedon tuottamisen edellytys eikä luovuus voi kukoistaa kolmen kuukauden pätkissä. Määräaikaiset työsuhteet ovat osa yliopistoyhteisön luonnetta peruuttamattomasti. Tilannetta voidaan kuitenkin parantaa myös yliopiston omin päätöksin. Jostain syystä määräykset kirjoitetaan usein lyhyemmäksi ajaksi kuin hankkeen rahoitus sallisi. Tällaisesta tulisi päästä eroon.

Ammattimaisen tutkijanuran kehittäminen on yksi uuden hallituksen tavoitteista. Tämä on tärkeä tavoite, jonka toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta. Kansantalouden kannalta tutkijanuran kehittämiseen panostetut eurot ovat tarkoituksenmukainen investointi, sillä muutoin verrattain hyvin toimivan tutkijakoulutuksen tulokset jäävät vajaakäyttöön. Ennakoitavissa oleva urakehitys olisi paras kilpailuvaltti kun yliopistot ja tutkimuslaitokset kilpailevat tulevina vuosina osaavasta työvoimasta muiden yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa.

Uusi hallitus on ohjelmassaan sitoutunut yliopistojen perusrahoituksen tason korjaamiseen kauttaaltaan ja huippuyliopistohankkeen toteuttamiseen. Panostamalla huippuyliopiston lisäksi koko yliopistolaitokseen riittävästi, päästään niihin tuloksiin, joita nykyinen hallitus on yhteiskunnan ja elinkeinoelämän rakennemuutokselle asettanut.

Riittävä perusrahoitus on keskeinen edellytys hyvän henkilöstöpolitiikan toteuttamiselle. Työssään viihtyvä ja itsensä arvostetuksi tunteva henkilöstö on ainoa keino, jolla mittavat yliopistolaitoksen uudistamistavoitteet saadaan menestyksekkäästi toteutettua.

Anita Lehikoinen toimii johtajana opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikössä.