Virkamieslautakunnasta 12 kuukauden korvaukset määräaikaisille

Yliopistot maksumiehiksi pätkätöiden teettämisessä

Virkamieslautakunta on antanut alkuvuoden aikana jo kaksi päätöstä, joilla yliopistot määrättiin maksamaan kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavat korvaukset määräaikaisissa virkasuhteissa olleille opettajille.

Ensimmäisessä päätöksessä Joensuun yliopisto velvoitettiin maksamaan naiselle korvauksia, koska hänet oli nimitetty lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen kolmella peräkkäisellä nimityksellä yli viideksi vuodeksi. Virkamieslautakunta katsoi, ettei yliopisto ollut esittänyt virkamieslain mukaista perustetta lehtorin määräaikaisille virkasuhteille.

Lehtorin tehtävät olivat pysyneet kaikkien määräysten ajan samoina, eikä pelkästään tiettyihin sopimuskausiin sidottu rahoitus sisälly laissa nimenomaisesti mainittuihin perusteluihin. Myös opiskelijoiden määrä kyseisen lehtorin kursseilla oli ollut varsin vakiintunutta, eikä yliopisto siten voinut perustella nimittämistä määräajaksi tieteenalan opintojen kysynnän vakiintumattomuudellakaan. Korvauksen määrään ei vaikuttanut naisen virkavapaus toisten tehtävien hoitamista varten, vuorotteluvapaa taikka opiskelu määräaikaisuuksien kuluessa.

Toisessa ratkaisussa virkamieslautakunta määräsi Teknillisen korkeakoulun maksamaan korvauksia, koska se ei ollut esittänyt lainmukaisia perusteita erikoisopettajan virkasuhteisiin ja virkaan nimittämisille. Myös tässä tapauksessa virkamieslautakunta katsoi opettajan tehtävien olleen pysyviä. Erikoisopettajan virassa ei ollut kyse sellaisesta yliopistoasetuksessa mainitusta virasta, jonka täyttäminen on mahdollista ainoastaan määräajaksi. Viran täyttäminen määräajaksi ei ollut perusteltua myöskään oppiaineen kehittämisen ja painotuksen myöhemmän arvioinnin vuoksi, kun otettiin huomioon tehtävien siihenastinen pysyvyys.

Virkamieslautakunta linjasi päätöksessään, ettei pelkkä virkamiehen kiinnostus määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelyyn ole lain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. Työsopimuslaissahan on nimenomaisesti säädetty, että työntekijän oma pyyntö voi olla asiallinen ja painava peruste määräaikaiseen työsuhteeseen ottamiselle. Virkamieslain mukaan näin ei ole. Määräaikaisuuden perusteeksi ei myöskään kelpaa korkeakoulun henkilöstöpolitiikka, jonka mukaan vakituiseen virkaan nimitetyllä tulisi olla tohtorin tutkinto, jos se ei ole kelpoisuusedellytyksenä kyseiseen virkaan. Määräaikaisuuksia yritettiin perustella vielä korkeakoulun rakenteelliseen kehittämiseen ja toisen virantäytön aiheuttamaan viivytykseen vedoten. Virkamieslautakunta torppasi nämäkin perusteet ja katsoi miehellä olevan oikeuden vaadittuihin korvauksiin. TKK on valittanut päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Yliopistojen perustelut usein jälkikäteen keksittyjä

Molemmat päätökset jatkavat virkamieslautakunnan melko vakiintunutta linjausta; jos tehtävät ovat olleet pysyviä, ei nimittämiselle määräajaksi ole lain mukaista perustetta. Näissä, kuten monissa muissakin, tapauksissa nousee selvästi esille huonot käytännöt nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman perusteiden arvioimista. Korkeakoulujen vastineista on selvästi luettavissa, että perustelut ovat usein jälkikäteen keksittyjä, siten epäuskottavia. Virkamieslain mukaan peruste pitää olla olemassa jo nimityshetkellä.

Valtion määräaikaistyöryhmä on esittänyt virkamieslakiin täsmennyksiä näiltä osin. Nähtäväksi jää, saadaanko lakiin nimenomainen kirjaus siitä, että määräaikaisuuden todellinen peruste on kirjattava jo nimittämiskirjaan. Pelkkä viittaus laissa esitettyyn perusteeseen ei pitäisi jatkossakaan olla riittävä, jos työnantaja ei pysty osoittamaan sen tosiasiallista soveltuvuutta. Esitetty peruste pitää myös sitoa virkasuhteen kestoon. Työ ei ole projektiluonteista, jos siinä ei ole selvästi määräaikaan sidottua alkua ja loppua.

Mielenkiintoisen tilanteen synnyttää myös virkasuhteiden ja työsopimussuhteiden erilainen sääntely. Työsopimuslaissa ilman perustetta tehty määräaikainen työsuhde muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi. Mikäli työnantaja kuitenkin päättää työsuhteen keinotekoisen määräajan päättyessä, tulee tapaus arvioitavaksi työsuhteen perusteettomana päättämisenä. Tuolloin tulee selvittää, onko työnantajalla ollut irtisanomis- tai purkuperuste työsuhteen päättämiselle. Työsuhteisten osalta riidat käsitellään aina käräjäoikeudessa. Yksittäisen työntekijän kannalta tämä merkitsee huomattavasti suurempaa kuluriskiä, mutta toisaalta myös mahdollisuutta suurempiin korvauksiin.

Virkamieslautakunnan korvauskäytäntö on viime vuosina asettunut 12-16 kuukauden välille. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi juuri muutama viikko sitten Helsingin yliopiston maksamaan samankaltaisessa tilanteessa työsuhteiselle irtisanomisajan (2 kk) palkan ja ko. ajan lomakorvaukset, 16 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen sekä oikeudenkäyntikulut. Yliopistolle tuli näin ollen maksettavaa yli 70 000 euroa.

Nimittämisellä pitää olla joka kerta peruste

Tieteentekijöiden liittoon tulee säännöllisesti yhteydenottoja määräaikaisten ketjutusten osalta. Monella on virheellinen käsitys siitä, että määräaikaisuuksien lukumäärä tai tietty vuosimäärä olisi ratkaisevaa taikka muuttaisi aikaisemmat määräaikaisuudet pysyväksi. Virkamieslain mukaan näin ei siis ole. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisellä pitää olla joka kerta peruste. Esitetyn perusteen lainmukaisuus voidaan arvioida vasta jälkikäteen, kun virkamies ei tule enää nimitetyksi kyseiseen virastoon (tai hän jää apurahalle, taikka otetaan työsuhteeseen). Korvausvaatimus tulee esittää virkamieslautakunnalle kuuden kuukauden kuluessa. Työsuhteisten osalta asian käsittely menee edellä kuvatuin tavoin käräjäoikeuteen.

Liiton asiamiehet auttavat jäseniä korvausvaatimusten tekemisessä virkamieslautakuntaan. Työsuhteisten osalta liitolla on oikeusturvavakuutus, joka kattaa oikeudenkäyntikulut tiettyyn rajaan asti.

Tuuli Vänskä
OTK, asiamies, Tieteentekijöiden liitto